Viikon teos

Viikon teos on Saku Mantereen kirjoittama sarja progressiivisesta musiikista.

Viikon teos. Mitä on progressiivinen musiikki?

”Progressiivisen musiikin” ajatus on kiehtova. ”Proge” tai ”progressivinen rock” on tyylisuunnaksi vakiinnuttuaan usein aika konservatiivista, ja varsinaista edistyksellisyyttä saa monesta uudesta progelevystä hakea. Tässä ei sinänsä ole yhtään mitään pahaa, ja kyllä progelle on genrenä selvä paikka.

Tässä sarjassa haluaisin kuitenkin haastaa lukijat etsiskelemään progressiivisia teoksia laajemmin, progressiivista rock-musiikkia tietenkään unohtamatta. Maistelemme levyjä ja taidemusiikin sävellyksiä, jotka julkaisuhetkellään olivat jollakin tavoin progressiivisia, edistyksellisiä. Edistyksellisyys on arvolatautunut käsite ja sikäli viime kädessä makuasia. Edistyksellisyys ei ole pelkästään muutoksen johtamista – punk-musiikki muutti populaarimusiikin kenttää, samoin grunge, mutta kumpaakaan ei yleensä lasketa progressiivisiksi genreiksi. Edistyksellisyys ei myöskään ole pelkkää monimutkaisuutta, sillä lähes kaikki taidemusiikin muodot ovat harmonisesti ja rakenteellisesti suurinta osaa rytmimusiikkia monimutkaisempia. Toisaalta tietysti lähes kaikki historiaan jääneet säveltäjät Vivaldista Messiaeniin ovat edistäneet musiikkia monin tavoin. Edistyksellisyys ei myöskään vaadi varsinaisesti uuden luomista; vaikuttaisi siltä, että useimmat progressiivisen musiikin esimerkit enemmänkin yhdistelevät aiempia vaikutteita omintakeisella tavalla; Johan Sebastian Bach ja Robert Fripp ovat molemmat esimerkkejä erilaisten perinteiden omaksumisesta omassa ilmaisussa.

Sikäli monikaan progressiivisen musiikin puro ei synny yhdestä lähteestä vaan useampien aiempien purojen yhtymäkohdasta. Siksi olisikin hauska kuunnella yhdessä ja keskustella teoksista, jotka vaikuttaisivat edistyksellisiltä.

Saku Mantere

Viikon teokset:

  1. Supersister: Present From Nancy (1970)
  2. PinioL: Bran Coucou (2018)
  3. Marillion: Misplaced Childhood (1985)
  4. J.S. Bach – Fuugan Taito (Kunst der Fuge, Jordi Savallin Hesperion XX –yhtye)
  5. Peter Brötzmann Octet: Machine Gun (1968)
  6. Bubu: Anabelas (1978)
  7. A Presença das Formigas: Ciclorama (2011)
  8. Scott Walker: The Drift (2006)
  9. After Crying: Megalázottak és megszomorítottak
  10. Bela Fleck and the Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
  11. Hago: s/t (2018)
  12. Béla Bartók: Viides Jousikvartetto (Takács Quartet)
  13. After Crying: Megalázottak és megszomorítottak
  14. Bela Fleck and the Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
  15. Jack O’The Clock: Repetitions of the Old City II (2018)
  16. King’s X: Gretchen Goes to Nebraska (1989)
  17. Kansas: Leftoverture (1976)
  18. Edgar Varèse – Amériques
  19. Dün – Eros (1981)
  20. Harmonium – Si on avait besoin d’une cinquième saison (1975)
  21. Can – Future Days (1973)
  22. Rainer Brüninghaus – Freigeweht (1981)
  23. Richard Strauss – Neljä viimeistä laulua
  24. Antonio Vivaldi: Stabat mater
  25. Il Balletto di Bronzo: Ys (1973)
  26. Bruford: Feels Good To Me (1978)
  27. Yugen: Iridule (2010)
  28. Yes: Close To The Edge (1972)
  29. Area: Arbeit macht frei (1973)
  30. Hatfield And The North: The Rotter’s Club (1975)

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: