Tokion lentokentän tuloaulaan saapuessaan vierailija havaitsee valtavan, hiljaisen ihmismassan. Tulin tänne nyt toista kertaa opetustehtäviin, ja yllätyin jälleen siitä, miten aasialainen ihmismassa organisoituu hiljaisesti, kohteliaasti ja jäsentyneesti. ”Malthuslainen tanssi” sujuu täällä melko sopuisasti ihmisten sopeuduttua toimimaan ahtaissa paikoissa. Thinking Plague –yhtyeen käsitys Malthuslaisesta tanssista on synkempi: ”See us dancing inexorably to the steps of a suicidal coreography”, laulaa Elaine DiFalco syvällä kontraltollaan kitaristi-säveltäjä Mike Johnsonin 19/8-rytmissä sykkivän kudoksen päällä Decline and Fall –levyn avausraidalla ”Malthusian Dances”.
Thinking Plague –yhtyeellä on selvä hengenheimolaisuus edellisen Viikon Teoksen tekijän Henry Cow’n kanssa. Henry Cow’n rumpali Chris Cutler jopa toimi Thinking Plaguen läpimurtolevyn In This Lifen julkaisijana omalla levymerkillään. Mike Johnson on myös tunnustanut ottaneensa vaikutteita kitaristi Fred Frithiltä.
Decline and Fall on mielestäni Thinking Plaguen paras levy pienellä etumatkalla 2017 julkaistuun Hoping Against Hopeen. Se sopii myös hyvin viimeiseksi musiikin modernismia tutkivaksi esimerkkilevyksi sarjaamme, sillä vaikka Mike Johnson ei tunnustaudukaan atonaalisen musiikin säveltäjäksi, hän luo kiehtovan ankaria sävelteoksia, jotka rock-musiikin instrumentaatiosta huolimatta toimivat Henry Cown tapaan aivan omalakisesti, kumartamatta suoraan millekään tyylisuunnalle. Musiikki on Henry Cow’ta rytmisesti vieläkin monimutkaisempaa, mutta kahta yhtyettä yhdistää ankaran harmonian vastapainona upeasti hengittävä instrumentaatio. Thinking Plague käyttää vähäeleistä naisääntä tuomaan inhimillisyyttä vaikeaselkoisiin sävellyksiin. Mike Johnson myös korostaa, että hän haluaa musiikkinsa ”rokkaavan”, mikä kieltämättä pitää paikkansa. Mutkikkaasti jaetuissa rytmeissä sykkii taustalla omalaatuinen groove.
Lue myös Mike Johnsonin -haastattelu >
Kirjoittaja: SAKU MANTERE
Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.
Pienemmät Purot 
Vastaa