Viikon Teos 50: Tool – Lateralus (2001)

Kulttuuriantropologian valtavirran mukaan huumoria on karkeasti ottaen kahdenlaista. Freudin ja tämän jälkeläisten tutkima ensimmäinen laji perustuu tabuihin ja on havaittavissa niin Netflixin kikkelivitsistandupissa kuin vaikka 90-luvulla ruotsissa pahennusta herättäneessä teekkarilaulussa ”Olof Palme Gick på Bio”. Toinen laji, jonka tunnettu teoreetikko on ranskalainen filosofi Henri Bergson tulee esiin erinomaisen hyvin Buster Keatonin ja Charlie Chaplinin elokuvissa, jossa sankari kompastuu banaaninkuoreen. Tämän toisen lajin komiikassa nauretaan ihmiselle, joka käyttäytyy mekaanisen ennustettavasti. Tämän lajin huumori suhtautuu usein vahingoniloisesti toiseen ihmiseen, jolla ei näytä olevan vapaata tahtoa, vaan joka seuraa ennustettavaa ”ohjelmaa”. Anglosaksisessa kielenkäytössä tällaisesta henkilöstä käytetään joskus ilmaisua ”tool”, ”(s)/he’s a tool”.

Välineiden käyttö on inhimilliselle toiminnalle luonteenomaista; varhaisemman vaiheen biologit jopa erottelivat ihmiset eläimistä välineiden käyttöön viitaten. Jälkikäteen ajatellen tuollaisten argumenttien esittäjistä voisi sanoa, että ”(s)he’s a tool”: apinat, linnut ja monet muutkin eläimet käyttävät välineitä. On kuitenkin kohtuullista sanoa, että ihmiskunta on kohottanut välineiden käytön aivan omaan sfääriinsä. Insinöörien ammattikunta tuottaa tekniikan ihmeitä, mutta teknologian käsite on paljon arkiymmärrystä laajempi: latinan sana ’organum’ tarkoittaa välinettä, ja maailmaa hallitsevat organisaatiot.

En ole varma, ovatko Toolin perustajat tarkastelleet yhtyeensä nimen humoristisempaa merkitystä, mutta teknologiaa voi pitää Lateralus-levyn jonkinlaisena johtoteemana. Kehitysoptimismin sijaan aiheen käsittely on kuitenkin lähempänä viime Viikon Teoksen Ceux Du Dehorsin levyttäneen Univers Zeron tulokulmaa. Lateraluksen tunnelma on salaperäinen ja pahaenteinen. Insinöörimäisen monimutkaisen matemaattiiset rytmit viittaavat salatieteisiin. Teknologian kylmä käsi ei valaise maailmaa inhimillisen kehityksen airuena, vaan vaikkapa levyn nimikappaleessa käytetty Fibonacci-lukujono vie ajatukset Lovecraftiliaiseen synkkään, jääkylmään avaruuteen. Vastakohta puolestaan on Dream Theater, jonka monimutkaisuus on selvästi valoisampaa lajia: edistysuskon eteenpäin ajamaa.


Lue täältä Toolin kauan odotetun Fear Inoculum -levyn arvostelu >


Minulle on ollut arvoitus, miksi Mike Oldfieldin Tubular Bells –levyn avausteema otettiin Manaajan pääteemaksi. Miksi minulle rauhoittavalta ja minimalistiselta kuulostanut teema toimi kuulosti suurelle yleisölle pelottavalta? Vastaus on ilmeisesti, että 15/4 –tahtilajissa liikkuva teema luo kuulijalle häiritsevän ja jännitteisen vaikutelman. Elokuvasäveltäjät käyttävätkin vaihtojakoisia tahtilajeja luomaan ahdistuneisuuden ja jännittyneisyyden tunteita: Sormusten Herran örkkiarmeijat vyöryvät melko lailla Tool-henkisen ritualistisen 5/4 teeman ajamana. Sisäinen insinöörini innostuu kun tahtilaji haastaa, mutta jos ei tykkää laskemisesta musiikkia kuunnellessa, vaikutelma on ilmeisesti monelle pelottava. Ehkä tässä on jotain yleispätevää: monimutkaisuus haastaa ja jos haastetta ei halua ottaa vastaan, monimutkaisuus ahdistaa.

Tutustuin Tooliin joskus levyn ilmestymishetken jälkimainingeissa kun kuulin King Crimsonin lähteneen kiertueelle minulle tuntemattoman metalliyhtyeen kanssa. Pääosin ajattelin, että verrattain vähäverisessä vaiheessa olleen King Crimsonin aloittaneen alamäkensä, mutta päätin kuitenkin tutustua Tooliin. Pidän levyn ritualistisesta tunnelmasta. Erityisesti rumpuraita ja sen loistavasti erotteleva soundi ovat mieleeni. Pidän myös laulajan hallitun vimmaisesta suorituksesta, joka ei lyö yli. Toisaalta minulle Lateralus riittää. En oikein ole jaksanut innostua yhtyeen muista levyistä, sillä Lateralus tavallaan esittelee yhtyeen ydinidean riittävän hyvin. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisen vastaanoton Lateralus saa äänestyksessä, eritoten vertailtuna toiseen progemetallin merkkipaaluun, Dream Theaterin Images and Wordsiin, joka jakoi rajusti mielipiteitä.


Kirjoittaja: SAKU MANTERE

Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.


fb_cta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: