Paul Stanley kertoo eräässä retrospektiivihaastattelussa, että levy-yhtiömogulit olivat neuvoneet uransa alkuvuosina Kissiä ottamaan oppia ELP:sta, joka oli 1970-luvun puolivälissä suosionsa huipulla. Stanley ilkkuu levy-yhtiömoguleita: ”Me olemme täällä edelleen, mutta onko kukaan enää kuullut Emerson, Lake & Palmer –nimisestä yhtyeestä?” Niin vannoutunut progemies kun olenkin, minäkin olen suhtautunut ELP-yhtyeeseen varauksella, pääosin vääriin ennakkoluuloihin perustuen. Keith Emersonin suorat lainaukset klassisesta musiikista luovat vaikutelman kitsistä; rock-muusikko joka vetää klasaria on jotenkin vähän nolo. Ei se ollut sen vähemmän noloa ennen Yngwie Malmstenia. Tavallaan Stanleyn kritiikissä on eräänlainen perä. ELP syyllistyi omalla urallaan samankaltaisiin ylilyönteihin kuin Yes, joka sai oman vastineensa Spinal Tap –elokuvassa. Kissin omat ylilyönnit ovat tietysti oma lukunsa.
Kuunneltuani yhtyeen esikoislevyä huomaan kuitenkin arvioivani uudelleen ELP:in tuotantoa. Emerson lainaa toki paikoitellen Bachin kaltaisia klassisia säveltäjiä, mutta pääosin soitto on valtavan nuorekasta, taitavaa ja energistä. Avauskappale ”Barbarian” on erittäin maukas tulkinta Bartokin soolopianoteoksesta, joka toimii omana teoksenaan hienosti.
Stravinskyn Kevätuhri räjäytti viime viikon äänestyksessä Facebook-ryhmässä pankin. Musiikin modernismilla on siis selvästi tässä ryhmässä vankka kannatus. Modernismi on kuitenkin Stravinskyä paljon laajempi ilmiö. Olen päätynyt käsittelemään sitä kolmihaaraisena ilmiönä, jonka yhtenä alkulähteenä on Stravinsky, toisena Schönberg ja kolmantena Debussy: kaikki 1800-luvulla syntyneitä säveltäjiä, joiden vaikutus kuullaan edelleen. Yritän löytää edustavan teoksen myös Debussylta ja Schönbergiltä. Lisäksi yritän löytää heidän avaamansa modernismin lajia edustavia vaikutteita rockin ja jazzin alueelta.
Jouduin miettimään pitkään sopivaa esimerkkiä Stravinskyn modernismin vaikutuksesta rock-musiikkiin. Varhaisen Stravinskyn kaltainen modernismi ei ole luonteeltaan atonaalista vaan pikemminkin modaalista. Se ei suoranaisesti pyri murtamaan sävellajeihin perustuvan ajattelun rakenteita, vaan hakee uutta tilaa sävelasteikkojen vapaammasta käytöstä. Rock-musiikissa selkein esimerkki tällaisesta vaikutteesta on King Crimson ja sen lukuisat manttelinperijät. En kuitenkaan halunnut valita näytettä King Crimsonilta, sillä Jarin erinomainen sarja kattaa tämän tontin mainiosti. Päädyin Emerson, Lake & Palmerin esikoislevyyn ehkä hieman kevyin perustein, sillä sen avausraita ”Barbarian” muistuttaa Kevätuhrin modaalista otetta. Kappale on kuitenkin lainaus Bela Bartokin ”Allegro Barbaro” –soolopianokappaleesta, joka julkaistiin 1911, ennen Kevätuhria. Kuitenkin Bartokin ja varhaisen Stravinskyn otteessa on paljon yhtäläisyyksiä, enkä ihmettele, että Robert Fripp haki vaikutteita molemmista.
Janne Yliruusi on kirjoittanut seikkaperäisen arvion ELP:n esikoislevystä, johon kannustan tutustumaan. Levy ei ehkä ole täydellinen esimerkki Stravinskyn edustamasta modaalisesta modernismista, sillä levyn vaikutteet ovat monipuoliset. Siinä on kuitenkin paljon Kevätuhrin nuorekasta energiaa ja räjähdysvoimaa.
Kirjoittaja: SAKU MANTERE
Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.
Pienemmät Purot 
Vastaa