”Hyvä, Raoul, soitit jazzia. Mutta minä en halua sinulta jazzia, vaan ukkosia ja salamointia.” Näin kerrotaan Edvard Vesalan opastaneen Berkleyn maineekkasta musiikkioppilaitoksesta Suomeen palannutta nuorta kitaristia Raoul Björkenheimia, joka oli päässyt Vesalan yhtyeeseen. Paljon ukkosia ja salamointia on Björkenheimilta kuulutukin myöhempinä vuosina. Lumi-levyn kolmas kappale ”Calypso Bulbosa” onkin jollakin tavoin myös ”introducing Raoul Björkenheim” –kappale, sillä kahden viileän avauskappaleen ”The Windin” ja ”Frozen Melodyn” jälkeen Calypso shokeeraa kuumuudellaan, mikä on paljolti hurjan kitararaidan ansiota.
Lumi-levyn avaus onkin jossain mielessä yllättävä, sillä kaksi avauskappaletta ovat viipyileviä ja hillittyjä kun Vesalan yhtyeen Sound and Fury –nimi antaa odottaa räjähtävämpää ilmaisutapaa. Lumi-levy pitää kuitenkin raivonsa hallinnassa. Se on paras esimerkki impressionistisesta ilmaisutavasta, jonka uskalsin Debussyn jälkeen esitellä. Musiikin väripaletti on rikas, mutta se liikkuu omalakisesti ja unenomaisesti vaikutelmasta toiseen seuraamatta suurimpia valtaväyliä. Vaikutelmissa on pahaenteisyyttä, lyyristä kauneutta, kuumia jaksoja useiden viileiden seassa.
Sound and Furyn tuotantoa kuunnellessa on vaikea sanoa, missä Edvard Vesala alkaa ja Iro Haarla loppuu. Taitavasti kirjoitetut puhallinstemmat jatkuvat Haarlan soolotuotannossa, ja ovat selvästi Sibelus Akatemiassa sävellystä opiskelleen Haarlan käsialaa. Ehkä raivokkaammat hetket ja vapaamman ilmaisun tuokiot ovat leimallisemmin Vesalaa.
Lumi on suomalainen säveltaideteos, jonka minun mielestäni pitäisi nostaa Sibeliuksen ja Pohjolan parhaiden töiden rinnalle. Penguin Jazz Guide nostaa sen harvojen, ”kruunusymbolilla” palkittujen klassikkolevyjen joukkoon Kind of Bluen ja Love Supremen rinnalle, ja täydestä syystä. Tällä levyllä kiteytyy ECM-jazzin idea kuitenkin tavalla, joka ei muistuta ketään muuta ECM-artistia.
Kirjoittaja: SAKU MANTERE
Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.
Pienemmät Purot 
Vastaa