Allekirjoittaneen valinnat vuoden 1976 parhaiksi levyiksi sijoituksilla 11-20.
11. Henry Cow: Concerts (UK) ****½
12. David Bowie: Station to Station (UK) ****½
13. Cos: Viva Boma (BE) ****
14. Gong: Gazeuse! (UK) ****
15. Steely Dan: The Royal Scam (US) ****
16. John G. Perry: Sunset Wading (UK) ****
17. Vangelis : Albedo 0.39 (GR) ****
18. Art Zoyd : Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Cités (FR) ****
19. Tangerine Dream: Stratosfear (DE) ****
20. Wigwam: Lucky Golden Stripes and Starpose (FI) ****
11. Henry Cow : Concerts
Concerts on on vuonna 1968 perustetun avantproge-bändi Henry Cow’n ensimmäinen livealbumi.
In Praise Of Learningin julkaisun jälkeen tuli hyvin nopeasti selväksti että Henry Cow’n ja Slapp Happyn fuusio oli tullut tiensä päähän. Alan Moore lähti yhtyeestä ja ja Peter Blegvad erotettiin pian tämän jälkeen.
Jäljelle jäänyt porukka eli Fred Frith (kitara, viulu, perkussiot), Tim Hodgkinson (koskettimet, klarinetti), John Greaves (basso, piano), Chris Cutler (rummut), Lindsay Cooper (fagotti, oboe) ja Dagmar Krause (vokaalit) päätti keskittää tarmonsa live-esiintymisiin. Seurasi tiivis puolentoista vuoden keikkaputki jonka aikana yhtye oli lähes koko ajan tien päällä eläen vaatimattomasti lähes nälkää nähden majoittuen yleensä uskollisessa keikkabussissaan. Seuraavaa studioalbumia saatiin odottaa peräti kolme vuotta mikä johtui osittain ankarasta keikkailusta, levy-yhtiö -ongelmista ja taiteellisista ristiriidoista…
****½
12. David Bowie: Station To Station
Station To Station on vuonna 1967 ensimmäisen levynsä julkaisseen David Bowien kymmenes studioalbumi.
Bowien edellinen levy Young Americans (1975) oli puhdasverinen soul-albumi. Tai niin puhdasverinen kuin valkoiselta britti-vokalista voi odottaa. Bowie itse kutsuikin, vain puolittain onnistunutta tekelettään ”plastic souliksi”. Station To Station on vastareaktio Young Americansin siloitellulle soulpopille ja toisaalta selvä siirtymäkauden levy joka antaa esimakua Bowien tulevaisuudesta..
Station To Station on amerikassa äänitetty levy, mutta samalla se aloitti Bowien siirtymän eurooppalaisempaan rock-tyyliin. Soul ja funk kyllä kuuluvat kyllä levyllä yhä useammassakin kappaleessa, mutta samaan aikaan musiikkiin hiipii myös vaikutteita krautrockista, progesta ja jopa länsimaisesta taidemusiikista. Station To Station on amerikkalaisten ja eurooppalaisten vaikutuksien törmäyspiste ja sitä seuraavilla levyillä vaaka kallistui selkeästi Euroopan suuntaan…
****½
13. Cos: Viva Boma
Viva Boma on belgialaisen Cos -yhtyeen toinen studioalbumi.
Cosin perusti kitaristi/huilisti Daniel Schell vuonna 1974 ja yhtye julkaisi mainion esikoislevynsä Postaeolian Train Robberyn jo samana vuonna. Postaeolian Train Robbery ammensi vaikutteita mm. Magmasta ja Hatfield And The Northista sekä yleisemmin jazz-rockista.
Jo Debyytti Postaeolian Train Robbery oli erinomainen levy, mutta Viva Boma on yhtyeelle selkeä askel eteenpäin. Viva Boman musiikki on sofistikoituneempaa ja monimutkaisempaa ja itseäni miellyttää koskettimien roolin kasvu sekä vokalisti Pascale Sonin (Schellin vaimo) entistä suurempi rooli. Viva Boma kuulostaa hieman paradoksaalisesti samaan sekä popimmalta että progressiivisemmalta kuin edeltäjänsä…
****
14. Gong : Gazeuse!
Gazeuse! on Gongin seitsemäs albumi, mutta sitä voidaan pitää myös ensimmäisenä Pierre Moerlen’s Gongin levynä vaikkei sitä virallisesti tuolla nimellä kutsuttukaan. Amerikassa Gazeuse! julkaisiin nimellä Expresso.
Gongin edellinen levy Shamal oli loistava siirtymävaiheen levy joka tasapainoili kiinnostavasti Gongin aiemman tyylin ja Gazeusen!:n jatkaman linjan välillä. Shamalin kokoonpano ei kuitenkaan kestänyt musiikillisia ristiriitoja jotka olivat kuplineet yhtyeessä jo muutaman vuoden ajan alkaen You -levyn (1974) sessioista…
****
15. Steely Dan: The Royal Scam
The Royal Scam on vuonna 1972 perustetun amerikkalaisen Steely Danin viides studioalbumi.
Kosketinsoittaja/laulaja Donald Fagenin ja kitaristi Walter Beckerin luotsaama Steely Dan yhdisteli omaperäisellä tavalla rockia ja jazzia muuttumatta silti koskaan kuitenkaan varsinaiseksi jazz-rock -bändiksi. Jazzia diggaileva parivaljakko loi oman sofistikoituneen aikuisrock-tyylinsä yhdistelemällä jazziin monia eri populaarimusiikin muotoja. Keskeisessä roolissa oli aina myös Fagenin kryptiset ja usein sarkasmia tihkuvat kompleksiset lyriikat.
Alkuvuosina Steely Dan oli enemmän ”oikea” bändi, mutta The Royal Scamiin mennessä yhtye oli ollut jo jonkin aikaa käytännössä Fagen ja Becker sekä pieni armeija studiomuusioita. The Royal Scamilla onkin kreditoitu yli 20 studiomuusikkoa. Pelkästään kitaristeja mukana levyllä on Beckerin lisäksi peräti neljä eri heppua. Levyn lukuisista kitarasooloista soittaa suurimman osan kuitenkin maukkaasti nimenomaan jazz-rock -taustaa omaava studiokettu Larry Carlton.
Steely Danin neljä ensimmäistä levyä sisältävät monia erinomaisia kappaleita, mutta yksikään niistä ei kokonaisuutena täysin vakuuta minua. The Royal Scam sen sijaan on vahva levy alusta loppuun. Levyn vahvimmat kappaleet kuiten railakas avausraita ”Kid Charlamagne” ja levyn päättävä tyylikäs ja dramaattinen yli kuusi minuuttinen nimiraita, jossa puhaltimet saavat vihdoinkin suuremman roolin muuten niin kitaravetoisella levyllä, lukeutuvat yhtyeen koko uran parhaimpien kappaleiden joukkoon.
Myös maukkaasti groovaava, lähes discomainen, ”The Fez” on erinomainen ja hauska kappale. Kappaleen sanoitukset kertovat ehkä turvaseksistä tai jos fetsi ei olekaan metafora kondomille niin ehkä vain kaverista joka tykkää naida fetsi päässä. Ja siinähän ei ole mitään väärää.
Discon ohella Fagen ja Becker kokeilevat myös kevyitä reggae sävyjä talkboxia hyödyntävässä ”Haitian Divorcessa”. Dean Parksin talkbox-kitarointi (Beckerin manipuloimana) menee tosin loppua kohden hieman överiksi. Vähempikin olisi riittänyt.
The Royal Scam on erinomainen monilla eri vaikutteilla maustettu rock-levy jolle Steely Danin omassa katalogissa vetää vertoja vain sen seuraaja Aja (1977) joka vei yhtyeen soundia yhä hienostuneempaan suuntaan.
Parhaat biisit: ”Kid Charlamagne”, ”Don’t Take Me Alive”, ”The Fez”, ”The Royal Scam”
****
16. John G. Perry : Sunset Wading
Sunset Wading on mm. Caravanissa soittaneen basisti John G. Perryn ensimmäinen sooloalbumi.
John G. Perry tunnetaan yleensä lyhyestä visiitistään Caravanissa jonka kanssa hän teki kaksi hienoa levyä For Girls Who Grow Plump in the Nightin ja Caravan & The New Symphonian. Caravanista lähdettyään Perry teki paljon sessiomuusikon hommia nuorelle ja nousevalle tuottajanimelle Rupert Hinelle. Rupert Hinen kanssa Perry oli myös perustamassa Quantum Jump yhtyettä joka teki varsin mainion progea ja poppia sekoittelevan debyyttilevynsä vuonna 1976. Samana vuonna Perrylle tarjoutui mahdollisuus tehdä myös sooloalbumi…
****
Vuoden 1975 parhaat levyt löydät täältä
17. Vangelis : Albedo 0.39
Albedo 0.39 on kreikkalaisen Evángelos Odysséas Papathanassíoun eli Vangeliksen seitsemäs sooloalbumi soundtrack-levyt mukaan lukien.
Albedo 0.39 on instrumentaalinen konseptialbumi avaruudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Pulsareista, tähtisumuista ja sen semmoisesta. Instrumentaaliset konseptialbumit ovat usein hieman hähmäisiä lopputulokseltaan mitä siihen konseptin ilmentämisen tulee. Vangelis onnistuu Albedo 0.39:lla suht hienosti loihtimaan tunnelmia jotka oikeasti tuntuvat peilaavan kappaleiden nimiä ja niiden taakse kätkeytyviä ilmiöitä. Levyn soundimaailmakin on soveliaan kylmä ja uljas kuvaamaan kosmoksen ihmeitä.
Kuten merkittävä osa muistakin Vangeliksen levyistä hän on toteuttanut koko levyn alusta loppuun yksinään. Vangelis soittaa levyllä rumpuja ja bassokitaraa, mutta pääosa instrumentaatiosta on toteutettu koskettimilla joiden parissa hän onkin virtuoosi niin soittotaidoiltaan kuin kyvyiltään loihtia kiinnostavia soundeje noista masiinoista.
Albedo 0.39 on aiempia Vangeliksen levyjä elektronisempi ja runsas sekvensserien käyttö vie musiikkia hieman samaan Tangerine Dreamin suuntaan. Vangeliksen musiikki on kuitenkin melodisempaa ja monipuolisempaa. Albedo 0.39:lla on kuultavissa hetkittäin jopa lieviä jazz-rock -vaikutteita. Tästä selkein esimerkki energinen kahdeksanminuuttinen revittely ”Main Sequece” joka ei ole miljoonien mailien päässä vaikka Weather Reportin alkupääntuotannon levyjen kanssa. Myös kaksi osaisessa ”Nucleogenesiksessä” palataan jazz-rockmaiseen sointiin ja kappale tuo mieleen hieman Yesin Relayerin. Eli levyn jonka tekemiseen Vangelis melkein osallistui! Olen aina aiemmin ajatellut että Vangelis ei olisi sopinut kovin hyvin Yesiin, mutta ehkä olen sittenkin ollut väärässä.
Levyn ehdoton kohokohta on kuitenkin sen tunnetuin kappale eli ”Alpha”. Kappale kasvaa luontavasti alun yksinkertaisen melodian toistosta todella majesteettisen kuuloiseksi juhlavaksi marssiksi. ”Alpha” on suorastaan mieltä ylentävää uljasta musiikkia! ”Alpha” sopisi täydellisesti jonkun eeppisen sci-fi -elokuvan lopputekstimusiikiksi.
Albedo 0.39 on yksi Vangeliksen parhaista levyistä ja varmasti yksi niistä maestron levyistä jotka toimivat parhaiten nimenomaan progressiivisen rockin ystäville.
Parhaat biisit: ”Pulstar”, ”Alpha”, ”Main Seguence”, ”Nucleogenesis (Part One)”
****
18. Art Zoyd : Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Cités
Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Cités on ranskalaisen avantproge-bändi Art Zoydin debyyttialbumi.
Viulisti Gérard Hourbetten ja basisti Thierry Zaboitzeffin vuonna 1969 perustama Art Zoyd on suhtautunut taidemusiikin ja rock-musiikin sekoittamiseen ehkä vakavammin kuin mikään muu rock-yhtye. Tosin tähän debyyttilevyyn mennessä rock oli jo pitkälti karsiutunut pois yhtyeen soinnista. Rummut olivat jääneet kokonaan pois ja tilalla on hieman kamarimusiikkimainen sointi jossa on kuitenkin yhä mukana rockin intensiteettiä ja aggressiivisuutta.
Yhtyeen esikuvia olivat 1900-luvun alun säveltäjämestarit kuten Igor Stravinsky ja Bela Bartók, mutta myös ranskalainen Magma joka oli 70-luvun alusta alkaen tehnyt aivan omanlaistaan progressiivista rockia. Yhdessä Magman ja Henry Cow’n kanssa Art Zoydia voidaankin progressiivisen rockin ala-genren ns. avant-progen kolmantena tukijalkana. Nämä kolme yhtyettä ovat kaikki olleet keskeisiä esikuvia melkeinpä jokaiselle tuohon alagenreen lasketulle yhtyeelle. Art Zoydia voi kiittää etenkin avant-progen kamarimusiikkimaisen haaran alullepanosta. Esimerkiksi lajityypin toinen tärkeä pioneeri Univers Zero on luultavasti paljon velkaa Art Zoydille. On vaikea kuvitella että Univers Zeron ensimmäiset levyt olisivat sellaisia kuin ovat ilman Art Zoydin pioneerityötä.
Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Cités (eli Sinfonia palaville kaupungeille) julkaistiin alunperin nimen Art Zoyd 3 alla koska debyyttilevyn tehnyt kokoonpano oli jo vuonna 1969 aloittaneen yhtyeen kolmas iteraatio. Uusintapainoksissa numeroinnista on luovuttu ja sittemmin yhtye on tunnettu vain Art Zoydina. Levystä äänitettiin myös kokonaan uusi versio vuonna 1981 koska alkuperäisen version master-nauhat olivat kadonneet. Uusi versio pääosin noudattaa kuitenkin alkuperäisen levyn sävellyksiä ja sovituksia.
Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Citésin instrumentaatio koostuu trumpetista, viuluista, sellosta kitarasta ja bassosta sekä satunnaisista perkussioista. Yhtyeen viulisti Gérard Hourbette soittaa myös huilua. Lopputuloksena syntynyt soundi on vuoroin minimalistinen ja vuoroin massiivisen orkestraalinen.
Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Citésin sävellykset ovat ankaria ja modernistisia. Yhtye leikittelee herkullisesti atonaalisuudella ja epäsäännöllisillä tahtilajeilla. Musiikki on synkkää ja instrumentaalista, mutta Art Zoyd käyttää myös välillä aavemaista ja toisaalta välillä hyvinkin aggressiivista sanaton vokalisointia musiikin tukena. Basisti Thierry Zaboitzeffin raju soittotyyli ja hänen oudot vokaalinsa ovat ilmeisin yhteys jo edellä mainittuun Magmaan. Merkittävä osa musiikista olisi helppo kuvitella jonkun äärimmäisen synkän kauhuelokuvan soundtrackiksi.
Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Cités on avant-progen tärkeä pioneerityö ja yksi keskeisimmistä linkeistä modernin taidemusiikin ja progressiivisen rockin välillä.
Art Zoydista on sittemmin tullut Ranskassa suoranainen pieni taide-instituutio oman Art Zoyd Studiosinsa myötä joka on mukana monenlaisessa poikkitaiteellisessa toiminnassa. Art Zoydin oma musiikki on säilyttänyt vuosikymmenien ajan avantgardistisen ja tinkimättömän asenteen, muuttuen 80-luvun puolivälistä alkaen yhä elektronisempaan suuntaan. Symphonie Pour Le Jour Où Brûleront Les Cités on kiehtova startti kiehtovan yhtyeen uralle.
Parhaat biisit: “i. 1er mouvement: Brigades spéciales”, ”Simulacres”
****
19. Tangerine Dream : Stratosfear
Stratosfear on saksalaisen Tangerine Dreamin seitsemäs studioalbumi.
Stratosfear on luontevaa jatkumoa yhtyeen edelliselle levylle Rubyconille tarjoillen edelleen herkullisen coctailin pulputtavia sekvensserisarjoja ja toisaalta aavemaisia Mellotron-huokailuja. Uuttakin on tarjolla. Levyn neljän kappaleen yleistunnelma on nimittäin selvästi aiempaa energisempi ja jopa melodisempi. Tavallaan Tangerine Dream matkaa Stratosfearille kohti mainstreamia. Tai ainakin kohti progressiivisen rockin mainstreamia.
Stratosfear oli Tangerine Dreamin viimeinen levy yhtyeen klassisella kokoonpanolla Edgar Froese, Chris Franke ja Peter Bauman sillä viimeksi mainittu jätti yhtyeen vuoden 1977 USA:n kiertueen jälkeen.
Stratosfear ei ehkä miellytä kaikki yhtyeen alkuaikojen levyjen puristisia ystäviä, mutta minusta tämä vauhdikas levy on yksi yhtyeen parhaista.
Parhaat biisit: ”Stratosfear”
****
20. Wigwam : Lucky Golden Stripes And Starpose
Lucky Golden Stripes And Starpose on vuonna 1968 perustetun Wigwamin kuudes studioalbumi.
Wigwamin edellinen levy Nuclear Nightclub oli vienyt yhtyeen musiikillista linjaa pelkistetympään ja simppelimpään suuntaan. Levy oli suuri menestys Suomessa, mutta yhtyeen haaveissa siintänyt maailman valloitus ei sen avulla juurikaan edistynyt vaikka Richard Bransonin Virgin levyä Briteissä kaupittelikin.
Virgin ei kuitenkaan luovuttanut Wigwamin suhteen vaan lennätti yhtyeen äänittämään jatkoa Nuclear Nightclubille omaan kartano-studioonsa Manoriin…
****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Muut Vuosi vuodelta -sarjan osat löydät täältä.
Pienemmät Purot 