Levyarvio: Wigwam – Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)

Lucky Golden Stripes And Starpose on vuonna 1968 perustetun Wigwamin kuudes studioalbumi.

Wigwamin edellinen levy Nuclear Nightclub oli vienyt yhtyeen musiikillista linjaa pelkistetympään ja simppelimpään suuntaan. Levy oli suuri menestys Suomessa, mutta yhtyeen haaveissa siintänyt maailman valloitus ei sen avulla juurikaan edistynyt vaikka Richard Bransonin tuore progressiiviseen rockiin keskittynyt Virgin levy-yhtiö albumia Briteissä kaupittelikin.

Virgin ei kuitenkaan luovuttanut Wigwamin suhteen vaan lennätti yhtyeen äänittämään jatkoa Nuclear Nightclubille omaan kartano-studioonsa Manoriin. Samaan paikkaan jossa levy-yhtiön jättimenestys Mike Oldfieldin Tubular Bells oli äänitetty muutamaa vuotta aiemmin. Wigwamin kotimainen levy-yhtiö Love Records ei kuitenkaan luopunut kärki-yhtyeestään vaan säilytti levyn skandinaaviset oikeudet eli Lucky Golden Stripes And Starposesta tuli Virginin ja Loven yhteinen produktio.

Manorilla levyä kasaamassa hääri lähes sama Wigwamin kokoonapano kuin Nuclear Nightclubilla. Alkuperäisestä kokoonpanosta jäljellä oli yhä rumpali Ronnie Österberg ja laulaja/kosketinsoittaja Jim Pembroke. Kitaristin ja basistin tehtävissä jatkaa Nuclear Nightclubilla bändiin liittyneet Pekka ”Rekku” Rechardt ja Måns Groundstroem. Yksi uusi jäsenkin bändissä on. Koskettimia hoitamaan pestattiin nimittäin aiemmin lähinnä iskelmämuusikoita säestänyt HeikkiPedro” Hietanen.

Hieman stressaantuneissa tunnelmissa syntynyt Lucky Golden Stripes And Starpose jatkaa Nuclear Nightclubin ”deep pop” -linjalla eli tarjoilee melodisen ja varsin selväpiirteisen popin ja progressiivisen rockin sekoituksen. Lucky Golden Stripes And Starpose on edeltäjäänsä hieman rouheamman ja rokkaavamman kuuloinen levy. Ehkäpä paikoin jopa hieman kompleksisempi. Ajan hengen mukaan musiikkiin on tullut hetkittäin myös kevyesti funkahtavia sävyjä. Yleistunnelma on synkempi. Jopa jossain määrin alistunut. Ihan kuin bändi olisi jotenkin tiennyt että ei tämä touhu pääty maailman valloitukseen. Päin vastoin. Pembroken sanoitukset tosin povaavat enemminkin koko yhteiskunnan globaalia romahdusta, mutta jälkikäteen se on helppo sovittaa peilaamaan Wigwamin ja oikeastaan koko progressiivisen rockin väliaikaista romahdusta. Kuviteltua tai todellista. Se riippuu näkökulmasta.

lucky_golden
Virgin julkaisi levyn Briteissä vaihtoehtoisella kannella.

Vaikka tunnelma Lucky Golden Stripes And Starposella on alakuloinen etenkin sanoitusten osalta ei se aina pidä paikkaansa musiikin suhteen. Useammassakin kohtaa musiikin pirteä ote on kiinnostavalla tavalla ristiriidassa sanoitusten kanssa. Tästä malliesimerkki on hyväntuulisesti soiva ”International Disaster” jonka pessimistiset sanoitukset kuitenkin peilaavat tehokkaasti kappaleen nimeä. Kyseessä on suorastaan herkullinen kappale. Yksi Wigwamin parhaista. Hieman samanlainen efekti on levyn päättävässä, surrealistisesti ilmeisesti mielenterveysongelmista kertova, ”In A Nutshellssa” jonka musiikki kuitenkin sykähtelee aika pirtsakasti ja hetkittäin Österbergin hyväntuulisesti marimballa säestäen.

”International Disasterin” ohella levyn kohokohtiin kuuluu mystisenä ja hieman uhkaavana soiva hieman yli 6 minuutinen ”Colossus” joka edustaa selkeiten albumin proge-puolta. Kaiken kaikkiaan Lucky Golden Stripes And Starpose on kuitenkin varsin vahva kokonaisuus josta on vaikea nostaa tai laskea erilleen kappaleita. Minuutin mittainen funk-pala ”Time Dance” tosin aika turha välipala. Toisaalta tämä tasaisuus tuo levylle myös tietynlaista tasapaksuutta. Kappaleet sulautuvat jossain määrin tyylillisesti liikaa toisiinsa. Ehkä osasyy tähän on myös soolojen vähyydessä. Siinä missä esimerkiksi Rekku soitti Nuclear Nightclubilla loputtoman pitkiä kitarasooloja lähes joka kappaleessa ei vastaavanlaista iloittelua juuri kuulla Lucky Goldenille. Ja hyvä niin sillä liika on liikaa, mutta muutama kunnon sooloväläytys olisi voinut piristää levyä. Rekun hieno soolo nimikappaleessa ansaitsee tosin maininnan. Uusi kosketinsoittaja Pedro tyytyy myös, tai joutuu tyytymään, säestäjän rooliin kautta levyn. Olisi hänelle yhden hyvän näytönpaikan voinut antaa.


Lue Wigwamin Being -levyn arvostelu täältä


Ilmestyessään Lucky Golden Stripes And Starpose sai suht ristiriitaisen vastaanoton ja myi selvästi edeltäjäänsä Nuclear Nightclubia vähemmän. Yhtyeen tilanne alkoi näyttää heikolta etenkin kun musiikillisen ilmaston myötä Virgin alkoi vakavasti pohtimaan progressiivisen rockin kelkasta hyppäämistä. Pian Lucky Golden Stripes And Starposen ilmestymisen jälkeen suurin osa Virginin proge-artisteista saikin kenkää eikä Wigwamin seuraava levy Dark Album enää yhtiölle kelvannut.

Vaikka Lucky Golden Stripes And Starpose ohjasikin Wigwamin suosion alavireeseen on se, mitä musiikin laatuun tulee, jäänyt aivan turhaan edeltäjänsä varjoon. Minusta se on selvästi sävykkäämpi ja kiinnostavampi albumi. Lucky Golden Stripes And Starpose on erinomainen rock-levy keveillä proge-mausteilla. 

Valitettavasti Lucky Golden Stripes And Starpose jäi myös viimeiseksi todella hyväksi Wigwam-levyksi. Seuraavan vuoden Dark Album oli jo selvästi tylsempi tapaus ja 90-luvulta alkaneen paluun jälkeiset levyt olivat valitettavasti enimmäkseen surkeita tai todella surkeita. Suomen merkittävämmälle progebändille olisi toivonut kunniakkaampia myöhäisvuosia. Onneksi yhtyeessä sentään oli keikkalavoilla virtaa.

(2005 ilmestyneessä CD-painoksessa on mukana sinkku ”Tramdriver” ja sen b-puoli ”Wardance”. Virginilla oli suuret odotukset ”Tramdriverin suheen, muta kovin kummoista menestystä se ei osakseen saanut. ”Tramdriver” on kuitenkin oikein hyvä biisi. Poppia, mutta silti riittävän omaperäisellä Wigwam-otteella ilman kompromissin kitkerää sivumakua. Molemmat kappaleet ovat hyvä lisä levyn alkuperäisille albumiraidoille.)

Parhaat biisit: ”International Disaster”, ”Colossus”,  ”Lucky Golden Stripes And Starpose”, ”Never Turn Me In”

Arvosana: ****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI


Lisää kirjoituksia suomalaisesta musiikista täältä >

Kappaleet:

A-puoli
Sane Again – 3.37 (säv. Jim Pembroke, san. Pembroke)
International Disaster – 2.41 (säv. Pembroke, san. Pembroke)
Timedance – 1.07 (säv. Måns Groundstroem / Hessu Hietanen / Pekka Rechardt / Ronnie Österberg)
Colossus – 6.40 (säv. Rechardt, san. Pembroke)
Eddie and the Boys – 4.03 (säv. Rechardt, san. Pembroke)

A-puoli
Lucky Golden Stripes and Starpose – 6.36 (säv. Rechardt, san. Pembroke)
June May Be Too Late – 3.35 (säv. Pembroke, san. Pembroke)
Never Turn You in – 5.03 (säv. Rechardt/Pembroke, san. Pembroke)
In a Nutshell – 3.47 (säv. Rechardt, san. Rechardt/Pembroke)

Wigwam:

Jim Pembroke: laulu, sähköpiano, akustinen piano, taustalaulu Pekka ”Rekku” Rechardt: kitarat Måns Groundstroem: basso Ronnie Österberg: rummut, marimba Pedro Hietanen: kosketinsoittimet Pave Maijanen: taustalaulu

Tuotanto: Ronnie Leahy

Levy-yhtiö: Love Records / Virgin Records


 

One thought on “Levyarvio: Wigwam – Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)

Add yours

  1. ”Vaikka Lucky Golden Stripes And Starpose ohjasikin Wigwamin suosion alavireeseen on se, mitä musiikin laatuun tulee, jäänyt aivan turhaan edeltäjänsä varjoon. Minusta se on selvästi sävykkäämpi ja kiinnostavampi albumi. Lucky Golden Stripes And Starpose on erinomainen rock-levy keveillä proge-mausteilla.”

    Siinähän se on, ”In a Nutshell”. Olen samaa mieltä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: