Levyarvio: John G. Perry – Sunset Wading (1976)

Sunset Wading on mm. Caravanissa soittaneen basisti John G. Perryn ensimmäinen sooloalbumi.

John G. Perry tunnetaan yleensä lyhyestä visiitistään Caravanissa jonka kanssa hän teki kaksi hienoa levyä For Girls Who Grow Plump in the Nightin ja Caravan & The New Symphonian. Caravanista lähdettyään Perry teki paljon sessiomuusikon hommia nuorelle ja nousevalle tuottajanimelle Rupert Hinelle. Rupert Hinen kanssa Perry oli myös perustamassa Quantum Jump yhtyettä joka teki varsin mainion progea ja poppia sekoittelevan debyyttilevynsä vuonna 1976.

Samana vuonna Perrylle tarjoutui mahdollisuus tehdä myös sooloalbumi. Tuottajaksi valikoitui tietysti vanha kaveri Rupert Hine joka soittaa levyllä myös kaikki koskettimet. Avuksi saatiin värvättyä varsin vaikuttava muusikkokaarti. Rumpuja soittaa King Crimsonin alkuperäinen rumpali Michael Giles jonka soittosuoritukset tällä levyllä ovatkin hänen ehkäpä tyylikkäimpiä sitten Crimson-aikojen. Tärkeän roolin levyllä sai myös Perryn vanha Caravan-kamu Geoffrey Richardson joka soittaa hienoja viuluosuuksia pitkin levyä. Kitarat hoitaa italialainen Cervellossa ja Novassa soittanut Carrado Rusticci ja perkussioissa (mm. marimba ja vibrafoni) auttelee Brand X:stä tuttu Morris Pert. 

Sunset Wadingilla kuullaan myös siellä täällä jousikvartettoa jonka osuudet on sovittanut myöhemmin Penguin Cafe Orchestran perustanut Simon Jeffes (soittaa levyllä myös kotoa). Jostain syystä mukana on yhdessä kappaleessa myös Deep Purplen basisti Roger Glover soittamassa hädin tuskin kuuluvaa ARP syntetisaattoria.

Kiinnostavan muusikkoryhmän yhteistynä syntynyt Sunset Wading on omaperäinen yhdistelmä leppoisasti ja lämpimästi soivia pastoraalisia tunnelmia ja kiihkeämpiä hieman funkahtavia osuuksia. Loppukesän viimeisten päivien tunnelmia ainakin itselleni luova levy on lähes kokonaan instrumentaalinen.

Levyn muusiikki on Perryn säveltämää, mutta myös muut bändin jäsenet saavat nimensä krediitteihin muutamissa kappaleissa. 

Sunset Wadingia ei voi missään nimessä syyttää bassokitaristin egoilu edellä tehdyksi levyksi, mutta toki Perryn tyylikäs bassokitarointi on usein keskeisessä roolissa. 

Perryn bassosoundi kautta levyn on todella upea, mutta suurimman vaikutuksen se tekee kappaleessa ”Devoke Water”. Gilesin tiukka rumpukomppi antaa kappaleelle upean grooven jota Perry täydentää lämpimästi ja pyöreästi soivalla bassollaan välillä osallistuen grooveen välillä kevyesti sooloillen sen ympärillä. Tärkeä osa ”Devoke Wateria” on myös Richardson impressionistinen viulunsoitto joka maustaa menoa siellä täällä pitkin kappaletta tyylikkäästi. Edes Perryn oma, ei niin erityisen vahva, vokaalisuoritus ei onnistu latistamaan upeaa kappaletta.

Osaa Sunset Wadingin kappaleista voisi lempeydessään ja seesteisyydessään kutsua jopa proto-new ageksi. Jopa tuon lajityypin kliseksi muodostuneita linnunlaulua ja vedenlorinaa kuullaan efekteinä siellä täällä. Kokonaisuutena levy ei onneksi kuitenkaan mene liian veteläksi lörinäksi vaan tarjoilee riittävästi kontrasteja ja vaisuimmissakin kappaleissa on aina paljon musiikillisia yksityiskohtia. Sitä paitsi nuo newagemaisemmat kappaleetkin toimivat ihan mukavasti osana kokonaisuutta.

Sunset Wadingia luonnehtii myös tietynlainen pastoraalisuus. Levyä kuunnellessa on helppo kuvitella kasteesta kimaltevia niittyjä ja niitä halkovia rauhallisesti virtaavia puroja. Perry ei kuitenkaan sukella maalaisromantiikkaan yhtä täysipainoisesti kuin vaikkapa Mike Oldfield alkuaikojensa levyillä vaan mukaan ujutetaan aina silloin tällöin herättelevästi myös urbaania sykettä.

Sunset Wading on kaunista ja rentouttavaa, mutta silti myös keskittynyttä kuuntelua kestävää musiikkia. Sunset Wading ei missään nimessä ole jazz-levy, mutta voisin kuvitella että moni rauhallisemman ECM-jazz -levyjen ystävä nauttisi myös tästä. Luultavasti levylle löytyisi ystäviä myös jo edellä mainitun Oldfieldin fanien joukosta. Itselleni Sunset Wading on aina ollut täydellinen pitkän ja hitaan sunnuntaiaamun ensimmäinen levy. 

Valitettavasti Sunset Wading katosi jälkiä jättämättä ilmestyessään. Aika ei ollut enää vuonna 1976 otollinen tällaiselle leppoisalle ja tunnelmoivalle progressiviselle rockille etenkin jos se tuli muusikolta joka ei ollut vielä ennestään kunnolla läpi lyönyt nimi.

Sunset Wadingin floppaus oli niitti Perryn vasta alkaneelle soolouralle. Levyn jo aloitettu ja osittain samalla tiimillä äänitettty jatko-osa Seabird hyllytettiin ja julkaistiin lopulta vasta vuonna 1994.

Sunset Wading on progressiivisen rockin unohdettu helmi jolle toivoisi huomattavasti laajempaa huomiota edes oman genrensä vähälukuisen yleisön joukosta.

Parhaat biisit: ”Devoke Water”, ”Birds And Small Furry Beasts”, ”Storm”, ”Ah Well, You Can Only Get Wet!”

Arvosana: ****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

---

Lisää kirjoituksia vuoden 1976 levyistä täältä >

---

Kappaleet:

A-puoli
I Wait My Friend
How Goes The Night?
Devoke Water
Birds And Small Furry Beasts
As Clouds Gather
Ah Well, You Can Only Get Wet!

B-puoli
Dawn
Morning Song
On The Moor
Roundelay
Etude
A Rhythmic Stroll
Sunset Wading

---