Levyarvio: 801 – 801 Live (1976)

801 on kitaristi Phil Manzarenan kasaama supergroup joka otti nimensä Brian Enon sanoituksista Manzarenan ja Enon yhdessä säveltämästä kappaleesta “The True Wheel” (“We are the 801. We are the central shaft”)

Manzarenan yhtye Roxy Music vietti sapattivapaata vuonna 1976 laulaja Bryan Ferryn keskittyessä soolouraansa. Manzanerakin käynnisti oman soololevynsä teon. Listen Now -nimen saaneen levyn teko kuitenkin takkusi pahasti ja Manzanera päätti pistää projektin jäihin ja heittää sen sijaan läjän terapiekeikkoja. Manzanera kokosi siis ympärilleen timanttisen yhtyeen joka koostui pääosin Listen Nowta tehneestä porukasta. Tavoitteena lähinnä pitää hauskaa ja soittaa läjä keikkoja ympäri Eurooppaa. Manzaneran vanha Quiet Sun -kollega Bill MacCormic oli ollut keskeisessä roolissa myös Listen Now -projektissa ja hän oli ilmeinen valinta basistiksi. Mukaan saatiin myös virtuoosikosketinsoittaja Francis Monkman (Curved Air) ja rumpuihin tuleva studioässä, vasta 19 vuotias, Simon Phillips. Yllättäen Manzaneran vanha Roxy Music-kaveri “epämuusikko” Brian Eno innostui myös Manzaneran bändi-ideasta vaikka olikin siirtymässä noihin aikoihin ambient-musiikin pariin ja lupautui yhtyeeseen laulajaksi ja syntetisaattorin soittajaksi. Eno toi mukanaan myös slide-kitaristi Lloyd Watsonin.

”One of the great treats was trying to get Brian to play in odd time signature. ’It goes like this, Brian 1-2-3-4-5-6.’ He used to get quite ratty when we would count it for him, and say ’I can’t do it!’ But eventually he got it.” – Bill McCormic

801 ei lähtenyt soitellen sotaa vaan treenasi edessä häämöttävää keikkaputkeaan varten tarmokkaasti peräti kolme viikkoa. Harjoitukset sujuivat hyvin vaikka Enolla ja Watsonilla olikin vaikeuksia navigoida joidenkin monimutkaisempien kappaleiden läpi kuten Quiet Sunin “East Of Edenin” joka nykii viehkeästi 13/8 tahtilajissa. Näistä haasteista huolimatta tuore bändi oli kovassa iskussa heti ensimmäisellä isolla keikallaan (bändi oli soittanut yhden pienen lämmittelykeikan ennen tätä) Reading -festivaaleilla jossa se soitti Van Der Graaf Generatorin ja Camelin välissä. Useiden aikalaisraportien mukaan 801 oli koko festarin innokkaimman vastaanoton saanut yhtye. 

”The Musical highpoint of the weekend.” – John Peel

801:sen ei ollut alunperin tarkoitus levyttää lainkaan, mutta pääosin Ranskaan suunnitellun kiertueen kariuduttua Ranskan oikeistohallituksen kieltäessä väliaikaisesti kaikki festivaalit tapahtuneen mellakan takia yhtyeen kiertue kosahti täysin. Paikatakseen tilannetta levy-yhtiö Island ja 801 päätti äänittää livealbumin mikä tehtiin Queen Elisabeth Hallissa syyskuun 3. päivä vuonna 1976. Raporttien mukaan Queen Elisabeth Hallin keikka, joka jäi yhtyeen viimeiseksi, meni vielä Readingiakin paremmin nappiin joten on onnekasta että se julkaistiin iloksemme.

Lyhyestä yhdessä olostaan huolimatta on selvää että yhtyeen jäsenten kemiat kohtasivat täydellisesti ja koko bändi paahtaakin kautta levyn aivan liekeissä. No melkein koko bändi. Slide-kitaristi Watson jää selvästi muun porukan varjoon jopa siinä määrin että hieman ihmettelee että miksi hän edes oli paikalla.

801_band

Repertuaarina 801:llä oli muutaman Quiet Sunin kappaleen ohella Manzaneran ja Enon soolobiisejä sekä onnistuneet coverit The Kinksin “You Really Got Me:stä” ja The Beatlesin “Tomorrow Never Know:sta” jonka 801 uudelleen nimesi muotoon “T.N.K.”.  Suunnillen puolet materiaalista on siis hyvinkin progemaisia instrumentaaleja ja loput puolet Enomaista taidepoppia. Enonkin kappaleet on tosin sovitettu huomattavasti alkuperäisiä vauhdikkaammiksi ja rokkaavimmiksi versioiksi.

”T.N.K.” on yksi levyn huippuhetkistä. Kyseessä on kerrassaan nerokas progemaisesti rokkaava ja kuusi minuuttiseksi kasvatettu versio The Beatlesin huuruisesta psykedelia-klassikosta. MacCormicin huikea vikkeläsorminen bassottelu tekee kappaleessa erityisen suuren vaikutuksen. MacCormic soittaa kyllä upeasti muutenkin kautta levyn ja onneksi hänen bassonsa on myös miksattu varsin pintaan. Omaan makuuni McCormic on tämän supergroupin suurin supertähti. Aivan huikea muusikko!

Enon sävellys ”Sombre Reptiles” kuuluu myös levyn kohokohtiin. Alunperin Another Green Woldilla kuultu kappale jyrää 801:n tulkistemana maanisella energialla ja  Manzaneran samaan aikaan kermainen ja toisaalta ampiaismaisesti suriseva kitarasoundi johdatettelee kappaletta upeasti, MacCormicin iskiessä kipakasti vastapalloon tuhdilla bassosoundilla. Monkman tyylittelee kaiken keskellä ihastuttavasti kuulaalla sähköpiano-soundilla. Kappaletta olisi kuulluut mielellään paljon pidempäänkin kuin kolmen minuutin verran.


Lue Roxy Music artikkeleita täältä


Levyn kruunaa todella hyvät soundit jotka ovat suurin piirtein studiolevytasoa, mutta säilyttäen silti riittävästi livemäistä rouheutta. 801 Live voi hyvinkin olla parhaiten äänitetty kuulemani livelevy 70-luvulta.  801 Live on myös pioneerityötä äänityksensä ohella siinä mielessä se oli yksi ensimmäisistä livelevyistä jossa kaikkien instrumenttien äänet (rumpuja lukuunottamatta) johdettiin suoraan mobiili-studion äänipöytään ilman mikrofoneja. Äänittäjä Rhett Davies teki loistavaa työtä.

Valitettavasti 801 alkuperäinen kokoonpano ei jatkanut tämän jälkeen, mutta Manzanera ja MacCormic elvyttivät nimen käyttöön kuitenkin vuonna 1977 heidän palatessa jatkamaan jäähylle laitettua Listen Now -levyä. Lopullinen levy syntyi hieman muokatun 801 Live -kokoonpanon ja laajan studiomuusikkoporukan voimin. Listen Now on miellyttävä art rock -levy, mutta hieman liian huoliteltu ja vaisu tapaus verrattuna 801 Liven räväkkään meininkiin ja  käy välillä vaarallisen lähellä AOR-tunnelmia tuoden mieleen jotkut 70-luvun lopun The Alan Parsons Projectin levyt.

801 Live on levy bändiltä joka perustettiin kiertuetta varten ja jolla ei ole omia kappaleita. Lähtökohdat eivät siis olleet kovin lupaavat, mutta lopputulos on täyttä timanttia. 801 Live on yksi kaikkien aikojen hienoimista livealbumeista ja ehkäpä kitaristi Phil Manzaneran rikkaan ja monipuolisen uran kirkkain hetki.

Parhaat biisit: “T.N.K.”, “East Of Asteroid”, “Sombre Reptiles”, “Baby’s On Fire”

Arvosana: ****½

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Lisää kirjoituksia vuoden 1976 levyistä täältä >

Kappaleet:

A-puoli

  1. ”Lagrima” (Phil Manzanera) – 2:34
  2. ”TNK (Tomorrow Never Knows)” (John Lennon, Paul McCartney) – 6:14
  3. ”East of Asteroid” (Manzanera, Bill MacCormick) – 4:58
  4. ”Rongwrong” (Charles Hayward) – 5:10
  5. ”Sombre Reptiles” (Brian Eno) – 3:14

B-puoli

  1. ”Baby’s on Fire” (Eno) – 5:02
  2. ”Diamond Head” (Manzanera) – 6:21
  3. ”Miss Shapiro” (Manzanera, Eno) – 4:20
  4. ”You Really Got Me” (Ray Davies) – 3:23
  5. ”Third Uncle” (Eno) – 5:14

801:

Phil Manzanera: kitara Lloyd Watson: slide-kitara, vokaalit Francis Monkman: Fender Rhodes -sähköpiano, klavinetti Brian Eno: koskettimet, vokaalit, syntetisaattorit, kitara Bill MacCormick: basso, vokaalit Simon Phillips: rummut, rumpukone

Tuotanto: 801

Levy-yhtiö: Island


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: