Levyarvio: Wigwam – Nuclear Nightclub (1975)

Nuclear Nightclub on vuonna 1968 perustetun Wigwamin viides studioalbumi.

Jos Wigwam oli edellisellä levyllään Being ollut hetken aikaa Suomen Henry Cow niin Nuclear Nightclubilla yhtyeen uusi kokoonpano tekee 180 asteen käännöksen kohti valtavirtaa kuulostaen enemmän jonkinmoiselta Steely Danin ja Wishbone Ashin ristisiitokselta kuin avantgardistiselta progelta. Nuclear Nightclub muistuttaa mielestäni myös suht paljon joitain Manfred Mann’s Earthbandin levyjä samalta aikakaudelta. Wigwam itse nimesi tämän uuden aikakautensa ”deep popiksi”.

Muutoksen ajurina toimi tietenkin merkittävät muutokset yhtyeen kokoonpanossa. Beingin haastava syntyprosessi kylvi yhtyeeseen ristiriitoja joista merkittävin, mutta ei ainoa, oli eri näkemys yhtyeen musiikillisesta linjasta. Virtuoosimuusikot kosketinsoittaja/vokalisti Jukka Gustavson ja basisti Pekka Pohjola eivät enää uskoneet että he voisivat tehdä Wigwamissa haluamansa kaltaista kompleksista progressivista rockia joten he päättivät lähteä yhtyeestä rakentamaan omia soolouriaan. 

Yhtyeeseen jäi pop-orientoituneemmat Jim Pembroke (vokaalit/koskettimet) ja Ronnie Österberg (rummut). Heidän harteilleen jäi yhtyeen kokoaminen uudestaan johon levy-yhtiö Love Records, ei niin yllättäen, heitä kovasti kannusti. 

Kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt oli liittynyt yhtyeeseen jo hieman ennen Gustavsonin ja Pohjolan lähtöä ja hänen oli alunperin tarkoitus soittaa kitaran ohella myös selloa (tämä oli houkuttanut suuresti etenkin orkestraalisesti ajatellutta Gustavsonia). Sello jäi nopeasti pois (mm. vahvistamiseen liittyvien ongelmien vuoksi), mutta Rekusta Wigwam sai kuitenkin tyylikkään kitaristin joka soitti melodisen taitavasti hieman blues-tyylisesti. Tyylillisesti Rekku liikkui suurin piirtein Camelin Andy Latimerin tai Pink Floydin David Gilmourin linjoilla. Rekku toi yhtyeseen myös vahvan panoksen säveltäjänä sillä jo heti tällä ensimmäisellä levyllään Wigwamissa hän ottaa tuossa hommassa merkittävän roolin vaikka Pembroke krediittejä vielä dominoikin.

Basson varteen saatiin Blues Sectionissa ja Tasavallan Presidentissä soittanut kokenut muusikko Måns ”Måsse” Groundstroem. Måsse oli lahjakas basisti, mutta tyyliltään huomattavasti “juurevampi” ja tavallisempi soittaja kuin Pohjola. Måssen traditionaalisempi rock-basistin rooli on yksi merkittävä tekijä joka määrittää Nuclear Nightclubin soundia.

Koskettimia levylle pestattiin hoitamaan aiemmin lähinnä tanssibändeissä soittanutta Esa Kotilainen joka nautti pioneerin mainetta syntetisaattoreiden tuntijana sillä hän omisti mm. ensimmäisen Suomeen tuodun Minimoogin. Jostain syystä Kotilaista ei kuitenkaan otettu suoraan Wigwamin jäseneksi vaan hän soittaa levyllä vierailijana. Kotilaisen tyyli soittajana oli huomattavasti Gustavsonia yksinkertaisempi ja seesteisempi miehen keskittyessä enemmän säestämään muuta yhtyettä hillitysti ja rakentamaan tunnelmaa syntetisaattoreillaan virtuoosimaisen sooloilun sijasta. Kotilainen ottaa tai saa solistisen roolin levyllä hyvin harvoin.

wigwam_bandi
Rekku Rechardt, Måsse Groundstroem, Ronnie Österberg ja Jim Pembroke. Kuva: Risto Vuorimies

Uuden Wigwamin sointi Nuclear Nightclubilla on raikas ja kirkkaan selkeä. Pelkistetty. Suorastaan simppeli. Kappaleet ovat ystävällisen kuuloisia ja suht suoraviivaisia, mutta silti suht sofistikoituneita. Melodiat ovat tarttuvia, mutta onneksi suoraviivaisuudesta huolimatta kappaleissa on yleensä riittävästi tarttumapintaa jotta levy kestää myös pitkäaikaista kuuntelua.

Instrumentaalisella puolella vanhan Wigwamin kaltaista solistista ilotulitusta ei juuri kuulla, mutta Rekku Rechardt pääsee sentään soittamaan levyllä useamminkin tyylikkään kitarasoolon jotka, vaikka bluesista usein ammentavatkin, eivät kuitenkaan jää liikaa jumiin kyseisen genren kliseisiin.

Levyn kompleksisin kappale on ”Simple Human Kindness” joka onkin lukuisine sävellajinvaihdoksineen piristävää vaihtelua varsin suoraviivaisen muun materiaalin joukossa. Jim Pembroke on kertonut tavoitteleensa kappaleella tietoisesti aiemman Wigwamin monimutkaisempaa meininkiä. Tässä hän onnistuu sen verran hyvin että vastaavaa kunnianhimoa olisi toivonut Nuclear Nightclubille hieman enemmänkin.

Muuten levyn kappaleet tasapainoilevat jossain art rockin ja progressiivisen rockin välimaastossa tarjoillen tarttuvia pop-koukkuja taitavilla, mutta suht hillityillä ja hallitusti rokkaavilla soittosuorituksilla kuorrutettuna. Eli kyse on siis sitä deep popista bändin omaan määritelmään palataksemme.

fb_cta

Itse pidän Nuclear Nightclubia valtavana pettymyksenä mestarillisen ja haastavan Beingin jälkeen enkä voi olla kuvittelematta millaisiin sfääreihin Wigwam olisi voinut yltää Gustavsonin ja Pohjolan siivittämänä. Mutta jos unohtaa vertailut ja suhtautuu Nuclear Nighclubiin ilman historian painolastia on se varsin raikkaan kuuloista ja laadukasta musiikkia. Ja epäilemättä levy joka syntyi luontevasti juuri tältä kokoonpanolta. Olisi epäreilua vaatia enemmän.

Sitä paitsi yleinen konsensus saattaa olla jopa yhä tänä päivänä sitä mieltä että Nuclear Nightclub on Wigwamin paras levy vaikken sitä itse allekirjoitakaan. Marcus Music studioilla Tukholmassa äänitetty (tuohon aikaan tärkeän levyn merkki!) tuottaja Pave Maijasen ohjastamana äänitetty Nuclear Nightclub sai jo ilmestyessään hurmioituneen vastaanoton Suomessa nousten suoraan albumilistan ykköseksi ja myyden vauhdikkaasti kultalevyyn oikeuttavan määrän. 

Nuclear Nightclub oli ensimmäinen Wigwam levy jonka Richard Bransonin nuori progressiiviseen rockiin vielä tässä vaiheessa keskittynyt levy-yhtiö Virgin julkaisi Briteissä. Virginin melko mittavasta rummutuksesta levyn puolesta huolimatta se myi vain (?) 8000 kappaletta ensimmäisen kuukauden aikana eikä onnistunut nousemaan myydyimpien levyjen listoille. Wigwam ei siis onnistunut Nuclear Nightclubilla kovin eeppistä kansainvälistä läpimurtoa, mutta erinomainen rokkilevy se silti on.

Parhaat biisit: ”Do Or Die”, ”Bless Your Lucky Stars”, ”Simple Human Kindness”

Arvosana: ****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI


Lisää kirjoituksia suomalaisesta musiikista täältä >

Kappaleet:

A-puoli

  1. Nuclear Nightclub – 2.45
  2. Freddie Are You Ready – 5.37
  3.  Bless Your Lucky Stars – 6.03
  4.  Kite – 4.17

B-puoli

  1. Do or Die – 5.06
  2. Simple Human Kindness – 4.05
  3. Save My Money & Name – 4.10
  4. Pig Storm – 4.51

Wigwam:

Jim Pembroke: laulu, sähköpiano, akustinen piano, taustalaulu Pekka ”Rekku” Rechardt: kitarat Måns Groundstroem: basso Ronnie Österberg: rummut, marimba

Vierailijat:

Esa Kotilainen: kosketinsoittimet Pave Maijanen: taustalaulu

Tuotanto: Pave Maijanen, Måns Groundstroem, Ronnie Österberg

Levy-yhtiö: Love Records


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: