Levyarvio: Kate Bush – Hounds Of Love (1985)

Hounds Of Love on Kate Bushin viides studioalbumi.

Vain 19 vuotiaana esikoislevynsä The Kick Inside (1978) julkaissut Kate Bush oli kulkenut uransa ensimmäiset vuodet voitosta voittoon. Hänen levyjään oli ylistetty paitsi niiden taiteellisista arvoistaan ja omaperäisyydestään, mutta ne olivat myös myyneet erittäin hyvin. Vuonna 1982 ilmestynyt The Dreaming muutti hieman tilannetta. Erittäin kokeellinen ja kummallinen levy (joka sattuu olemaan allekirjoittaneen suosikki) myi kehnosti etenkin edeltäjiinsä verrattuna. Asiaa hankaloitti että perfektionistina tunnettu Bush työskenteli hyvin hitaasti mikä tarkoitti tietenkin sitä että levyn tekeminen tuli todella kalliiksi.

The Dreaming jälkeen Bushilla oli hieman kärjistäen kaksi mahdollisuutta; joko hän jatkaisi yhä syvemmälle kokeellisen musiikin suuntaan menettäen pikkuhiljaa suosionsa valtavirran parissa tai palaisi tekemään helpommin sulatettavaa popmusiikkia kuten hänen levy-yhtiönsä EMI hartaasti toivoi. Lopulta Bush onnistui luovimaan näiden kahden ääripään välissä levyllään Hounds Of Love joka ilmestyi aika tarkalleen kolme vuotta The Dreamingin jälkeen. Tämä oli toistaiseksi pisin levytystauko Bushin uralla ja ainakin osa hiljaiselosta kului uuden ammattitasoisen kotistudion rakentamiseen. Oman studion avulla Bush vapautui kaupallisten studioiden jättimäisistä laskuista mikä antoi hänelle yhä mahdollisuuden hieroa levyjään poikkeuksellisen pitkiä aikoja ja jatkaa samalla riskien ottoa.

Kaksi vuotta työstetty Hounds Of Love on jaettu kahteen osaan. A-puoliskon nimi on ”Hounds of Love” ja b-puoliskon ”The Ninth Wave”. Ensimmäinen puolisko tarjoilee toisistaan irrallisen kokoelman hittejä hitin perään. Sen viidestä kappaleesta peräti neljä nousi korkealle sinkkulistoille. Levyn toinen puolisko sisältää kokeellisempaa materiaalia jotka on nivottu yhdeksi suureksi konseptuaaliseksi laulusarjaksi. Bush tuntuukin valinneen levylle hieman vastaavanlaisen strategian kuin mitä Mike Oldfield hyödynsi 80-luvun alussa. Mm. Oldfieldin levyt Five Miles Out ja Crises sisälsivät kumpikin yhden pitkän progressiivisen ja moniosaisen kappaleen jotka hän kertoi tehneen ”itselleen” ja läjän lyhyempiä ja kaupallisempia biisejä jotka puolestaan oli suunnattu miellyttämään suurta yleisöä (ja sitä kautta myös levy-yhtiötä). Hounds Of Loven ensimmäisen puoliskon kappaleet on vastaavalla tavalla ikään kuin kesytettyjä versio The Dreamingin villistä kokeellisuudesta. Liian pitkälle Bush ei ole kuitenkaan musiikkiaan laimentanut vaan myös levyn popimmat biisit sisältävät aina jotain pieniä yllätyksiä jotka nostavat reippaasti keskitien tusinapopin yläpuolelle. On kuitenkin selvää että The Dreamingin kaupallinen mahalasku herätteli Bushia terävöittämään popkynäänsä. Toisaalta ”The Ninth Wave” tarjoaa hänelle alustan jolla toteuttaa kokeellista puoltaan popformaatin pakkopaidasta välittämättä.

---

Lue myös: Levyarvio: Kate Bush – Never For Ever (1980)

---

Levyn käynnistävä”Running Up That Hill (A Deal with God)” esittelee tehokkaasti A-puoliskon yleisen tyylin. Soundi on hyvin synteettinen. Onneksi digitaalisten äänien seassa on aina joitain ”oikeita” instrumentteja jottei äänikuva jää liian kylmäksi ja koneelliseksi.

”Running Up That Hillia” dominoi mukavasti rullaava sekvenssoitu rytmi (joko koko kappaleen mitassa jää tosin turha monotoniseksi) ja Bushin suorastaan mahtipontiset vokaalit. Lähinnä Fairlight CMI sämplesyntetissaattorilla luodun synteettisen äänimaiseman seassa Stuart Elliotin elektroniset rummut räjähtävät esiin vaikuttavasti silloin tällöin ja Alan Murphyn sähkökitara murahtelee siellä täällä kuin haavoittunut eläin. Bush itse laulaa vakuuttavasti ja etenkin säkeistöissä hyvin omalaatuisesti fraseeraten. Sukupuoliroolien vaihtamisesta kertovan biisin kertosäe on harvinaisen koukuttava vaikkei ehkä helpoin mahdollinen perässä laulettavaksi. ”Running Up That Hill on vaikuttava kappale, vaikka uskon että omaan makuuni se olisi voinut olla vielä parempi hieman orgaanisemmalla tuotannolla.

”Running Up That Hill (A Deal with God)” nousi Briteissä sinkkulistan kolmannelle sijalle mikä teki siitä Bushin menestyneimmän sinkun sitten debyytilevyn ”The Wuthering Height” läpimurron. ”Running Up That Hill” myötä Bush nousi myös ensimmäistä kertaa USA sinkkulistan top-40:iin. Vuonna 2022 kappaleesta tuli uudelleen ilmiö Netflixin suositun Stranger Things -sarjan myötä ja se nousi uudelleen listojen kärkisijoille ympäri planeettaa.

Levyn nimibiisissä keskeiseen rooliin nousee Jonathan Williamsin hinkkaava selloriffi ja  massiivisesti  ja hyvin 80-lukulaisesti soivat rummut. Näiden elementtien yllä Bushin ääni liitää vaivattoman teatraalisesti.

Levyn hyvän tuulisinta antia edustava The Big Sky on ihastuttava kappale jossa Bush laulaa viattomasta ja lapsenomaisesta ilosta jota voi saada pilvien katselusta ja siitä kuinka antaa mielikuvituksen lentää yrittäen nähdä pilvien muodoissa tuttuja kuvoita. ”The Big Skyssa” yhdistyy komeasti ohjelmoidut rytmit, Murphyn keinuvasti suriseva sähkökitararifffi ja loppupuolella Morris Pertin massiivisesti vyöryvät perkussiot jotka tuovat mieleen rytmit Peter Gabrielin neljänneltä levyltä. 

”Neljäs kappale Mother Stands for Comfort” on a-puoliskon kokeellisinta antia ja ainoa josta ei tullut hittiä. Se palaa käyttämään Fairlightilla luotuja lasin särkymisen ääniä osana rytmejä. Tätä Bush oli kokeillut jo The Dreamingilla. Lopputulos on yhä tehokas, mutta koska moni muukin artisti oli käyttänyt Fairlightia rikkomaan lasia alkaa efekti olemaan jo hieman kliseinen. Toisaalta ECM-veteraani Eberhard Weberin matalalla melodisesti lämpimästi maalaileva kontrabasso tuo kylmille ja teräville lasin kilahduksille upean kontrastin. Bush itse laulaa lempeän pehmeästi jossain näiden kahden ääripään välimaastossa.

Hounds Of Loven ensimmäisen puoliskon päättävä ”Cloudbusting” yhdistelee komeasti The Medici String Sextetin jousia ja muuten synteettistä äänimaisemaa. Säkeistöjen alla kappaletta kuljettaa yksinkertainen tamppaava rytmi ja kertosäkeissä sen rinnalle nousee jousisekstetin itsepintainen jauhama ostinato (jousisovitukset ovat Greensladesta tutun Dave Lawsonin käsialaa). Alkupuolella yksittäinen viulu pääsee hetkeksi sooloilemaan ja myöhemmin vastaavan paikan ottaa Fairlightin jousisämple. Lopussa kuullaan hieno nostatus Stuart Elliottin ja Charlie Morganin rummuttaessa duettona sotaisan marssimaisesti.

Hounds Of Loven a-puoli on oikeaa taidepopin juhlaa. Se tarjoilee lähes katkeamattoman putken sofistikoituneita hittejä jotka saavat paitsi satunnaisen kuuntelijan tanssimaan ja laulamaan mukana, mutta tarjoilevat myös riittävästi nyansseja ja yksityiskohtia joiden ansiosta ne kestävät myös keskittynyttä kuuntelua todistetusti vielä vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen.

---

Lue myös: Levyarvostelu: Peter Gabriel: s/t (1982)

---

B-puoliskon täyttävä ”The Ninth Wave” on seitsemän osainen suite eli laulusarja jonka osiot on nidottu toisiinsa enemmän tai vähemmän saumattomasti. 

”The Ninth Waven” sanoitukset kertovat ihmisestä joka häilyy elämän ja kuoleman rajamailla. Sen houreunimaisten tekstien lähtökohtana on tilanne jossa ihminen kelluu pelastuslautalla keskellä aavaa ja pimeää merta. Kertoja yrittää pysytellä kaikin tavoin hereillä sillä uneen vaipuminen tietäisi varmaa vajoamista ympärillä velloviin aaltoihin.

Jos a-puoliskon pophelmet olivat hillitympi versio The Dreamingin musiikista niin ”The Ninth Wave” tarjoilee hyvin luontevaa jatkoa tuolle levylle. Laulusarja vapauttaa Bushin perinteisistä popkaavoista ja säkeistöjen ja kertosäkeiden sijaan kappaleet kulkevat vapaina niiden oman sisäisen logiikkansa mukaan. Kertosäkeitäkin kuullaan mutta toisaalta välillä säkeistöt jos niitä edes on johtavat vain abstrakteihin äänikuviin tai Fairlightin avulla luotuihin musique concrete -kollaaseihin joissa helikopterit pärisee, tunnistamattomiksi käsitellyt ihmisäänet messuavat tai aallot pauhaavat uhkaavasti. Kaiken kokeellisuuden seassa on kuitenkin myös todella puhtaan musikaalisia hetkiä kuten minimalistisen taustan varassa sykkivä kaunis ”Watching You Without Me” (joka tuo mieleeni David Sylvianin yhtyeen Japanin) tai sen unisen eteerinen ja intiimi ensimmäinen osa ”And Dream Of Sheep”

”The Ninth Waven” vapaan muodon lisäksi sen erottaa levyn ensimmäisestä puoliskosta sen monipuolisempi instrumentaatio. Vaikka Fairlight on edelleen vahvasti mukana kuvioissa niin sen rinnalla on enemmän akustisia instrumentteja. ”Jig Of Life” -osio tanssittaa esiin oikean irlantilaisen pelimannimeiningin viuluineen, säkkipilleineen, bodhran-rumpuineen ja busukeineen. ”Jig Of Life” on vaarassa jäädä hieman irralliseksi akustiseksi välikkeeksi, mutta Bushin usealle raidalle kerrostetut vokaalit ja kappaleen lopussa kuultavat kuultavat puhutut osuudet sitovat sen onnistuneesti osaksi ”The Ninth Waven” yleistä hulluutta.

Kokonaisuutena hieman hahmottomaksi (ehkä aivan tarkoituksella!) jäävä ”The Ninth Wave” on Bushilta kiinnostava ja kiehtova näkemys progressiivisesta rockista. Sen tyylissä ei ole mitään taaksepäin katsovaa ja tunkkaista vaan se on teknologisesti tiukasti ajassa kiinni ja mikä tärkeämpää se toteuttaa progressiivisen rockin keskeisintä ajatusta: mikä tahansa on mahdollista eikä musiikissa ole mitään rajoja tai sääntöjä joita ei voisi tai jopa kannattaisi rikkoa.

---

• Review: Pink Floyd – The Final Cut (1983)
• Levyarvio: Makrofagi –Musta ovi (2022)
• Review: Porcupine Tree – Closure/Continuation (2022)
• Levyarvio: Mike Oldfield – Islands (1987)
• Review: PoiL – Sus (2019)
• Review: Black Midi – Hellfire (2022)

---

Usean sinkkuhitin siivittämänä Hounds Of Lovesta tuli jättimäinen hitti. Englannissa se nousi albumilistan ykköseksi syrjäyttäen siellä aiemmin keikkuneen Madonnan tieltään. Bush onnistui palamaan huipulle musiikkiaan liiallisilla kompromisseilla vesittämättä. Olisi kiva tietää mitä keskimääräinen ”Running Up That Hillin” levyn pariin houkutellut kuuntelija oli mieltä ”The Ninth Wavesta”. Haluaisin uskoa että sen myötä ainakin osasta heistä tuli vastaanottavaisempia kokeellisen musiikin suhteen ja kenties osa heistä on Bushin opastamana päätynyt tutkimaan hyvinkin pieniä ja outoja musiikillisia puroja.

Hounds Of Love päätti Kate Bushinensimmäisen kultakauden. Valitettavasti hänen seuraava levynsä, neljä vuotta kiihkeästi odotettu, The Sensual World  oli musiikillisesti harmillisen varovainen ja konventionaalinen. Vielä heikompi esitys oli vuoden 1993 The Red Shoes jolla Bush vaikutti olevan täysin eksyksissä ja tuntui olevan ensimmäistä kertaa perässähiihtäjä suunnan näyttäjän sijasta. The Red Shoesin jälkeen väsynyt Bush kertoi vetäytyvänsä pitkälle lomalle. Tuo loma venyi lopulta 12 vuodeksi jonka jälkeen hän palasi voitokkaasti hienon Aerial tupla-albumin voimin.

Parhaat biisit: ”Running Up That Hill (A Deal with God)”, ”Cloudbusting”, ”Mother Stands for Comfort”, ”Under Ice” Watching You Without Me”, ”Jig of Life”, ”The Morning Fog” 

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Avainsanat: Kate Bush, taidepop, progressiivinen rock, 1985

---

Kappaleet

1. ”Running Up That Hill (A Deal with God)” 5:03
2. ”Hounds of Love” 3:02
3. ”The Big Sky” 4:41
4. ”Mother Stands for Comfort” 3:07
5. ”Cloudbusting” 5:10
   
6. ”And Dream of Sheep” 2:45
7. ”Under Ice” 2:21
8. ”Waking the Witch” 4:18
9. ”Watching You Without Me” 4:06
10. Jig of Life” 4:04
11. ”Hello Earth” 6:13
12. ”The Morning Fog” 2:34

Muusikot

Kate Bush: vokaalit, Fairlight CMI syntetisaattori, piano Alan Murphy: kitara (1, 3, 8) Del Palmer: LinnDrum -ohjelmointi, bassokitara (1, 10 ,12)  taputukset (3) taustavokaalit (5), Fairlight-basso (8) Paddy Bush: balalaika (1), taustavokaalit (5), didgeridoo (3), harmoniavokaalit (7), viulut (12), fujara (12) Stuart Elliott: rummut (1, 2, 4, 5, 9, 10 , 11) Charlie Morgan: rummut (2, 3, 5, 8, 10) taputukset (3) Jonathan Williams: sello (2) Martin Glover: bassokitara (3) Morris Pert: perkussiot (3) Eberhard Weber: kontrabasso (4, 11) The Medici Sextet: jouset (5) Brian Bath: taustavokaalit (5), kitara (11) John Carder Bush: taustavokaalit (5), kertojajääni (10) Dónal Lunny: busuki (6, 10, 11), bodhrán (10) John Sheahan: pillit (6, 10) viulu (10) Kevin McAlea: syntetisaattori, sekvensseri (8, 12) Danny Thompson: kontrabasso (9) Liam O’Flynn: irlantilainen säkkipilli (10, 11) The Richard Hickox Singers: kuoro (11) Richard Hickox: vokaalit (11), kuoromestari (11) John Williams: akustinen kitara (12)

Tuottaja: Kate Bush

Levy-yhtiö: EMI