Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Caravanista tutun basisti John G. Perryn ensimmäinen soololevy Sunset Wading. Rupert Hinen tuottamalla levyllä soittaa komea muusikkokaarti johon kuuluu mm. Michael Giles, Geoffrey Richardson ja Morris Pert.
Arvostelussa Talk Talkin kolmas studiolevy The Colour Of Spring jolla yhtye jättää onnistuneesti taakseen syntsapopin siirtyen musiikillisesti kunnianhimoisempaan suuntaan.
Arvostelussa Kate Bushin viides studioalbumi Hounds Of Love joka tarjoilee Bushin uran suurimpia hittejä, mutta toisaalta myös hyvinkin kokeellista musiikkia.
Arvostelussa Mike Oldfieldin kymmenes studiolevy The Killing Fields. Levy on Oldfieldin ensimmäinen soundtrack ja se sävellettiin Roland Joffen palkintoja kahmineeseen menestyselokuvaan.
Arvostelussa Peter Gabrielin neljäs nimetön studioalbumi joka nostaa rytmit keskeiseen rooliin.
Arvostelussa Mike Oldfieldin seitsemäs studiolevy Five Miles Out joka on hänen 80-luvun tuotantonsa vahvinta antia.
Arvostelussa Peter Hammillin kymmenes sooloalbumi Sitting Targets jolla Van der Graaf Generatorin nokkamies suuntaa aiempaa suoraviivaisemman rockin pariin silti omalaatuisuutensa säilyttäen.
Arvostelussa Peter Gabrielin kolmas sooloalbumi joka on yksi 80-luvun merkittävimmistä ja innovatiivisimmista levyistä.
Arvostelussa Kate Bushin kolmas studioalbumi Never For Ever joka on viehättävä sekoitus vanhaa ja upouutta.
Arvostelussa Mike Oldfieldin kuudes studioalbumi QE2.
Pienemmät Purot 