Levyarvio: Kate Bush – The Kick Inside (1978)

The Kick Inside on Kate Bushin ensimmäinen studioalbumi.

Kate Bush eli Catherine Bush varttui musikaalisessa perheessa ja opetteli soittamaan pianoa 11 vuotiaana ja pian sen jälkeen alkoi säveltämään omia kappaleita. Yhdessä perheensä avustuksella Bush kokosi 50 biisin demon jota lähetettiin eri levy-yhtiöille. Levy-yhtiöt eivät olleet demoista kiinnostuneita, mutta yhteisen perhetutun kautta ne päätyivät Pink Floyd -kitaristi David Gilmourin käsiin joka kuuli potentiaalia tuolloin 16-vuotiaan Bushin musiikissa. Gilmour rahoitti kolmen ammatilaismaisemman demon äänityksen ja nämä kuultuaan EMI olikin jo huomattavasti kiinnostuneempi. Itseasiassa niin kiinnostunut että EMI teki Bushin kanssa heti levysopimuksen.

On hieman epäselvää miksi täsmälleen levysopimuksen laatimisen ja Bushin ensimmäisen levyn välissä vierähti useampi vuosi. Välillä tästä annetaan kunnia levy-yhtiölle joka viisaasti jalosti olisi halunnut antaa Bushin kypsyä ja kasvaa ennen esikoislevyään. Toisaalta olen nähnyt myös näkemyksiä joissa tämä teoria kielletään. Kaiken lukeani perusteella veikkaisin itse että kyse oli enemmän Bushin perheen toiveesta. Bushin perhe oli ollut alusta asti tukemassa Katen musiikkipyrkimyksiä, mutta oli myös hyvin suojeleva häntä kohtaan. Oli miten oli Bush käytti nämä muutamat vuodet sopimuksen ja levytysuran alkamisen välissä hyödyllisesti panostaen tietysti koulunkäyntiin, mutta opiskellen myös. tanssia ja kehonhallintaa Lindsey Kempin (joka oli ohjastanut myös nuorta David Bowieta) alaisuudessa ja kirjoittaen ison pinon uusia biisejä. Joidenkin raporttien mukaan niitä kerty peräti 200 kappaletta. Vuonna 1977 Bush alkoi keikkailemaan melko kokemattomista muusikoista koostuvan KT Bush Bandin kanssa. Keikat tehtiin matalalla profiililla Lontoon pubeissa ja tämäkin voidaan nähdä vain valmistautumisena ja harjoituksena tulevaisuuteen ja todelliseen uran alkuun.

Bushin debyytti äänitettiin lopulta kesällä 1977 AIR studiolla tuottaja Andrew Powellin johdolla. Powell oli tuottanut alkuperäiset Gilmourin kustantamat demot ja itseasiasssa muutama näistä otettiin ilmeisesti sellaisenaan mukaan lopulliselle levylle. Powell ei ollut kokenut tuottaja (hänen debyyttinsä tuottajana oli Bushin demot), mutta hänellä oli kattava klassinen koulutus ja hän oli taitava sovittaja ja orkestroija. Tällä saralla hän oli kunnostaunut etenkin The Alan Parsons Projectin kahdella ensimmäisellä levyllä Tales of Mystery and Imagination (1976) ja I Robot (1977). The Alan Parsons Projectista mukaan Bushin debyytille tarttui myös suurin osa sen bändistä. Kosketinsoittaja Duncan Mackay, kitaristi Ian Bairnson, basisti David Paton ja rumpali Stuart Elliott olivat kaikki tuttuja nimiä Parsons-sessioista. Lisäksi The Kick Insidella soittaa muutama muu taitava sessiomuusikko kuten saksofonisti Alan Skidmore ja perkussionisti Morris Pert. KT Bush Bandin puoliammattilaisia kuullaan demoista levylle nostetuissa kappaleissa ”The Man with the Child in His Eyes” ja ”The Saxophone Song”.

Kokemattoman Powellin tuottama levy on soundeiltaan välillä vähän puhditon ja etenkin rumpusoundeista puuttuu iskevyyttä ja terävyyttä. Sovittajana Powell sen sijaan on varmast ollut suureksi hyödyksi kokemattomalle Bushille. Levyn sovitukset ovat rikkaita. eläviä ja täynnä pieniä yksityiskohtia ja yllätyksiä.

The Kick Inside alkaa sen yhdellä parhaista raidoista. ”Moving” käynnistyy valaan äänillä (valaat oli ilmeisesti kova juttu 1978 kun myös Yes heistä silloin lauleskeli?) ja esittelee  sitten suoraan Bushin omaperäisen sopraanoäänen jolla hän kiekuu ja naukuu välillä ihanan viettelevästi ja välillä ihanan ärsyttävästi. Myös ”Movingin” sovitus kuvaa hyvin levyn kokonaisoundia. Siinä yhdistetään melko keveään pianoballadimaisuuteen napakka poprock-soundi sekä Powellin jousisovitukset. The Kick Insiden musiikkia voisi hyvin kuvailla sinfoniseksi popiksi. 

Levyn toinen raita ”The Saxophone Song” jatkuu varsin saumattomasti ”Movingista” valaiden laulua siltana käyttäen vaikka se äänitttiin alunperin jo pari vuotta aiemmin. Hieman ensimmäistä raitaa räväkämpi kappale asettaa päärooliin saksofonisti Alan Skidmoren (joka muuten teki samaan vuonna Elton Deaninkanssa hienon levyn nimeltä El Skid). ”The Saxophone Song” sanoituksissa Bush tunnelmoi hieman lapsekkaasti Berliiniläisestä jazz-klubista ja ”runoudesta” jota saksofonisti kertojassa herättää. Hauska kappale silti ja Skidmoren monipuolinen saksofonin soitto on mukavaa kuultavaa.

Vaikkei ”The Saxophone Songin” lailla kaikki The Kick Insiden sanoitukset vielä ole aivan priimaa ovat ne kuitenkin yllättävänkin kypsiä alle kaksikymppisen kirjoittamaksi. Ne ovat viehättävä yhdistelmä surrealismia, naiivia romantiikkaa ja rohkeaa miehille pokkuroimatonta seksuaalisuutta. Käytännössä Bushin upea tulkinta nousee kyllä yleensä sanoitusten sisällön yli.

Levyn keveintä osastoa ehdustava ”The Man With The Child In His Eyes” todistaa ettei Bush ollut edes tässä urasnsa varhaisessa vaiheessa pop/rock-tyylin vanki sillä kyseinen balladi rakentuu pianon ja tyylikkään vähäeleisesti sovitetun orkesterin varaan. Mitään rock-instrumentteja ei kappaleessa kuulla. Bush laulaa kappaleen myös tavallista hillitymmin ja perinteisessä mielessä ”kauniisti”.

The Kick Insiden ehdoton huippuhetki on tietysti ”Wuthering Heights” joka yhä tänä päivänä, yli 40 vuotta myöhemmin, lienee Bushin tunnetuin kappale. Bush sai sanoituksiin inspiraation Emily Brontën kirjaan Humisevat harjut perustuneesta tv-elokuvasta. Komean dynaamiseksi rakennettu ”Wuthering Heights” on yksi niistä kappaleista jota on helppo sanoa täydelliseksi pop-kappaleeksi. Ei niin että se olisi mitenkään tyypillinen tai kliseinen lajinsa edustaja. Siitä pitää huolen yksityiskohtainen sovitus. jPowellin kellopelimäisesti kilisevä celesta, tehokkaasti hyödynnetty orkesteri sekä Bairnsonin hillitty kitarasoolo nostavat sen helposti massan yläpuolelle. Puhumattakaan itsensä Bushin mahtavan teatraalisesta laulusuorituksesta joka on kerrassaan lumoavaa kuultavaa.


Lue myös: Levyarvio: Pink Floyd – Wish You Were Here (1975)

The Kick Inside ei ole vielä mestariteos joita Bush muutamaa vuotta myöhemmin tuli maailmalle tarjoilemaan. Se silti vahva kokonaisuus ja jopa yhdentekevimmät kappaleet (”James And The Cold Gun”, ”Them Heavy People”, ”Room For The Life”) ovat miellyttävää ja kiinnostavaa kuunneltavaa. Jos ei muuten niin ainakin Bushin omaperäisten ja taitavien laulusuoritusten ansiosta. Bush-klassikoiden joukkoon levyltä nousee vähintäänkin kappaleet ”Moving” ja ”Wuthering Heights”.

The Kick Inside oli suuri hitti etenkin Englannissa ja teki teki Kate Bushista kertaheitolla tähden. Levyn menestys oli myös uraauurtavaa siinä mielessä että ”The Wuthering Heights” oli ensimmäinen naisen säveltämä kappale joka nousi Brittien sinkkulistan ykköseksi. Bush asemoituikin lähes välittömästi feminiinisen taidepopin ylipapittareksi johon lähes kaikkia tulevia hiemankin kokeellisempaa musiikkia tehneitä naispoppareita tultiin vertailemaan. Väsymykseen asti. Mutta siitä emme voi tietenkään syyttä Kate Bushia.

Parhaat biisit: ”Moving”, ”Kite”, ”Wuthering Heights”, ”Oh To Be In Love”

Rating: 4 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

  1. ”Moving” 3:01
  2. ”The Saxophone Song” 3:51
  3. ”Strange Phenomena” 2:57
  4. ”Kite” 2:56
  5. ”The Man with the Child in His Eyes” 2:39
  6. ”Wuthering Heights” 4:28
  7. ”James and the Cold Gun” 3:34
  8. ”Feel It” 3:02
  9. ”Oh to Be in Love” 3:18
  10. ”L’Amour Looks Something Like You” 2:27
  11. ”Them Heavy People” 3:04
  12. ”Room for the Life” 4:03
  13. ”The Kick Inside” 3:30

Muusikot:

Kate Bush: vokaalit, piano Ian Bairnson: kitarat, taustavokaalit (9) Paul Keogh: kitara (2) Alan Parker: kitara (2) Andrew Powell: koskettimet (2), sähköpiano (3), syntetisaattori (9), bassokitara & celesta (6) Duncan Mackay: sähköpiano (1,10), syntetisaattori (3), urut (4,6,7), klavinetti (4) Paddy Bush: huuliharppu, mandoliini (9), taustavokaalit (11) Alan Skidmore: tenorisaksofoni (2) David Paton: bassokitara, akustinenkitara (6) sähkökitara (9) kitarat, taustavokaalit (9) Bruce Lynch: bassokitara (2) Stuart Elliot: rummut, perkussiot (9,12) Barry de Souza: rummut (2) Morris Pert: perkussiot (3,4,6,12) David Katz: kapellimestari

Tuottaja: Andrew Powell
Levy-yhtiö: EMI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: