Levyarvio: Peter Gabriel – s/t (1982)

Peter Gabriel on Peter Gabrielin neljäs nimetön studioalbumi.

Gabrielin neljännestä nimettömästä albumista käytetään välillä nimiä Peter Gabriel 4 tai Security joista jälkimmäinen on itseasiassa levyn virallinen nimi USA:ssa levy-yhtiön vaatimuksesta. Käytän nimeä Security tekstissä yksinkertaisuuden vuoksi.

Peter Gabrielin neljäs levy on luontevaa jatkoa miehen kolmannelle levylle Meltille, mutta lisää palettiin enemmän etnisiä vaikutteita jotka kuuluvat etenkin musiikin rytmisyydessä. Nelonen onkin vielä jopa edeltäjäänsä korostetummin nimenomaan rytmivetoinen levy. Erityisen kiehtovaksi Securityn tekee kuitenkin se miten näennäisen vaivattomasti se yhdistelee muinaista ja uusinta uutta. Levyllä lyö saumattomasti kättä päivää muinaiset etniset lyömäsoittimet ja 80-luvun alun moderneimmat digitaaliset työkalut kuten Linn-rumpukone ja Fairlight CMI sample-syntetisaattori. Perinteinen rock-instrumentaatio sähkökitaroineen ja rumpusetteineen jää hieman sivurooliin. David Rhodesin sähkökitara on vain yksi tekstuuri monien muiden joukossa ja Jerry Marottan rumpusetti vain yksi pieni osa levyn rytmistä kaleidoskooppia. Toisaalta Tony Levinin bassokitara ja Stick saavat runsaasti tilaa. Uuden ja vanhan kontrastin lisäksi levyä hallitsee luonnollisesti myös länsimaisen pop-musiikin yhteentörmäytys ”muun maailman” musiikkiperinteiden kanssa. Harva artisti on onnistunut tässä yhtä komeasti albumimitassa kuin Peter Gabriel Securitylla.

Rhythm Of The Heat

”Rhythm Of The Heat” alkaa mystisellä Fairlight-henkäilyllä ja Gabrielin varovaisilla vokaaleilla. Vokaalien intensiteetti kasvaa pikku hiljaa ja Gabriel esittelee äänikuvaan yhä lisää rytmisiä efektejä. Niin synteettisia kuin käsin soitettuja. Lopulta muutaman keskeytetyn varaslähdön jälkeen kappale räjähtää todella vimmaiseksi rytmiseksi vyörytykseksi joka rakentuu pääosin rakentuvan Ekome Dance Companyn ghanalaisten rumpujen varaan. ”Rhythm Of The Heat” on yksi Gabrielin vaikuttavimmista kappaleista ja komea esimerkki miten paljon voi saada aikaiseksi taitavalla dynamiikan vaihtelulla ja omaperäisellä sovittamisella.

San Jacinto

Hypnoottisen ”San Jacinton” alkua kannattelee itsepintaisesti toistuva synteettinen ostinato yhdistettynä kilisevään marimbaan. Varsin minimalistisesti helkkäävä kappale rakentuu pikku hiljaa kunnes Gabriel lopulta laulaa päättäväisen majesteettisesti ”Hold the line” ja rummut sekä kimmeltävästi soivat syntetisaattorit yhtyvät mukaan. Upea hetki. ”San Jacinto” on varsin ainutlaatuinen ja hyvin taiteellinen laulu.

I Have the Touch

Herkullisesti sykkivä ”I Have the Touch” edustaa levyn popmaisinta antia. Sen sanoitukset ja Gabrielin vokaalityyli palaavat edellisen levyn maanisen neuroottisiin tunnelmiin Gabrielin vaatiessa kosketusta. Jotain inhimillistä yhteyttä. Mikään perinteinen pop-biisi ei ”I Have The Touch” ole vaan se nykii ja paukkuu vahvasti kummallisten rytmiraitojen varassa. Kokonaissoundi on ihastuttava sekoitus orgaanista ja synteettistä.


Lue myös: Levyarvio: King Crimson – Discipline (1981)

The Family and the Fishing Net

”The Family and the Fishing Net” on levyn uhkaavasti soiva mini-eepos jolla Gabriel kutsuu kuulijansa keskelle outoa hääseremoniaa tai oikeastaan rituaalia. Tony Levinin bassokitara sykkii kuin hermostunut sydän. Rummut lyövöt harvakseltaan omaa rytmiään, Gabriel messuaa vuoroin oudolla kielellä ja vuoroin laulaa päättömistä kanoista jotka tanssivat jostain syystä ympyrässä. Rhodesin sähkökitara vaikertaa atonaalisesti. Kappaleen yksinkertainen rytmi muuttuu päättäväisemmäksi kunnes hiljennytään basson sykkeen ja Gabrielin epätoivoisen kuuloisen laulun varaan. Hiljaisuus viiltää kuin giljotiini vihjaa Gabrielin laulu minkä jälkeen kappale lähtee vielä yhteen nousuun. Draamaa suorastaan pursuileva ”The Family and the Fishing Net” on levyn ensimmäisen raidan tavoin sovittamisen ja dynamiikan mestarinäyte ja itselleni yksi Gabrielin uran hienoimmista biiseistä.

Shock The Monkey

”Shock The Monkey” on levyn todellinen hittibiisi. Sitä luonnehtii Tony Levinin tuhdisti pulppuava Stickillä soittama bassoraita, tiukasti iskevät rytmit, leikkisät syntetisaatoriäänet sekä Gabrielin pöyhkeän röyhkeä laulusuoritus. Peter Hammill on mahdollista bongata muutamassa kohdassa taustavokaaleissa. Toisin kuin usein luullaan kappaleen sanoituksissa ei ole kyse eläinten oikeuksista vaan mustasukkaisuudesta. ”Shock The Monkeysta” tuli Gabrielin uran toistaiseksi suurin hitti. Se nousi sinkkulistoilla USA:ssa top-30:iin ja Briteissä parhaimmillaan sijalle 58 . Vielä oltiin kaukana So-levyn (1986) kappaleiden menestyksestä, mutta eipä ihme. Jopa nämä Securityn popmaisimmat hetket ovat vielä hyvin kaukana tyypillisestä valtavirta-popista.

Peter Gabriel ”Shock The Monkeyn” videokuvauksissa.

Lay Your Hands on Me

”Lay Your Hands on Me:n” vähäeleistä tunnelmaa katkoo massiivisesti soivat rumpuvyörytykset. Gabrielin sanoituksissa vuorottelee kummallinen tajunnanvirta (on makkarapartaa ja lihavat miehet leikkivät puutarhaletkuilla) ja hyvin koskettava suorastaan paljas sävy jossa suorastaan anoo laskemaan kädet yllensä. ”Lay Your Hands on Me” sisältää paljon hyviä aineksia, mutta ne eivät tunnu aivan täysin loksatavan yhteen. Ainakaan tämän kuuntelijan päässä.

Wallflower

Lähinnä rumpujen, sähköpianon ja Gabrielin äänen varassa kulkeva”Wallflower” on levyn emotionaalinen sydän. Kyseessä on hyytävä ja samaan aikaan päättäväinen (I do what I can do”) kappale kidutuksen uhreista. Levyn koskettavin hetki koetaan kun Gabriel laulaa lopussa lähes särkyvällä äänellä ”I will do what I can do”. Kappaleen lopussa kuullaan hieno optimistinen nostatus joka onnistuu välttämään sokerisen imelyyden.  ”Wallflower” on ravisuttavan vahva ja omaperäinen sävellys.

You may disappear, you’re not forgotten here

And I will say you you, I will do what I can do

And I will do what I can do

I will do what I can do

Kiss of Life

Levyn päättää sen iloluontoisin kappale ”Kiss Of Life” joka on Gabrielin vinksahtanut näkemys sambasta. Se tuntuu hieman irralliselta verrattuna hyvin tummasävyisiin biisisisaruksiinsa nähden. Maanisesti brasialaisissa tunnelmissa rytmittelevä ”Kiss of Life” on kappale josta en ole koskaan oikein osannut päättää että onko se viehättävä vai ärsyttävä, mutta kompromissina päädyn yleensä toteamaan että se on ärsyttävän viehättävä! 


Lue myös

Gabriel tuotti Securityn yhdessä klassisesti koulutetun säveltäjä David Lordin kanssa. Lord oli kokematon tuottajana, mutta yhdessä Gabrielin kanssa he taikoivat levylle todella upeat soundit. Levyn soundit ovat dynaamiset ja huippuhetkissä rummut soivat todella messevän massiivisesti. Ja vaikka suurin osa kappaleista sisältää lukuisia rytmiraitoja ei soundi mene missään vaiheessa tukkoon. Ja mikä hienointa missään vaiheessa levy ei kuulosta myöskään liian kahdeksankymmentälukulaiselta. Vaikka Gabriel käytti runsaasti ajankohdan moderneinta ja muodikkainta teknologiaa levyn tekemiseen kuulostaa se silti hämmästyttävän ajattomalta.

Security ei ehkä yllä aivan edeltäjänsä Meltin korkeuksiin, mutta kauaksi ei kyllä jäädä. Itselleni nämä kaksi levyä edustavat Gabrielin koko uran luomisvoimaisinta aikakautta.

Parhaat biisit: ”Rhythm Of The Heat”, ”San Jacinto”, ”I Have The Touch”, ”The Family and the Fishing Net”, ”Wallflower”


Lue myös: Levyarvio: Kate Bush: The Dreaming (1982)

Rating: 5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

  1. ”The Rhythm of the Heat” 5:15
  2. ”San Jacinto” 6:21
  3. ”I Have the Touch” 4:30
  4. ”The Family and the Fishing Net” 7:08
  5. ”Shock the Monkey” 5:28
  6. ”Lay Your Hands on Me” 6:03
  7. ”Wallflower” 6:30
  8. ”Kiss of Life” 4:17

Muusikot

Peter Gabriel: vokaalit, ohjelmointi ja sekvenssointi (1–6), syntetisaattori, piano (7), surdo (1, 8), rummut  (2) Tony Levin: bassokitara (1, 6–8), Chapman Stick (2–5) David Rhodes: sähkökitara (2–8) Jerry Marotta: rummut, surdo (1), perkussiot (6) Larry Fast: syntetisaattori (1–5, 7, 8), elektroniset perkussiot (8) John Ellis: taustavokaalit 1, 3, 8, kitara (2, 4) Roberto Laneri: saksofoni (4) Morris Pert: timbaalit (6,) perkussiot (8) Stephen Paine: ohjelmointi (4) David Lord: syntetisaattori (6, 7), piano (7, 8) Peter Hammill: taustavokaalit (4, 5, 6) Jill Gabriel: taustavokaalit (2) Ekome Dance Company: ghanalaiset rummut (1)

Tuottaja: Peter Gabriel, David Lord
Levy-yhtiö: Charisma/Geffen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: