Quasar Burning Brightly on vuonna 1998 perustetun italialaisen Sonata Islands Kommandohin viides studioalbumi.
Klassisesti koulutetun huilisti/säveltäjä Emilio Galanten johtama Sonata Islands Kommandoh (toimii välillä myös lyhyemmällä nimellä Sonata Islands) on erikoinen yhtye. Sonata Islands Kommandoh on oman musiikkinsa ohella julkaissut mm. jazz-tulkintoja Gustav Mahlerin sävellyksistä, tehnyt Rock In Opposition -cover-levyn jolla he versioivat esimerkiksi. Fred Frithin ja Univers Zeron kaltaisten avantproge-artistien musiikkia ja edellisellä levyllään Zeuhl Jazz (2018) yhtye teki musiikkia ranskalaisen zeuhl-jättiläisen Magman tyylillä.
Vaikka myös Zeuhl Jazzin sävellykset olivat pääosin Galanten omaa käsialaa (joukossa myös yksi John Coltranen kappale) oli kappaleiden tyyli paljon velkaa Magman Christian Vanderin visioimalle tyylille. Quasar Burning Brightilla Galante on vaihteeksi täysin omillaan. Sävellykset ovat yksin hänen eivätkä ne suoraan imitoi minkään muun säveltäjän tyyliä.
Quasar Burning Brightin musiikki on huomattavasti elektronisempaa kuin Sonata Islandss Kommandoh koskaan aiemmin. Eikä tämä tarkoita vain syntetisaattorien lisäämistä yhtyeen aikasempaan rock-instrumentaatioon vaan mukana on jopa vaikutteita kokeellisesta glitch-suuntauksesta. Tästä parhaana esimerkkinä toimii levyn upea kahdeksan minuuttinen aloitusraita ”Aphantasia QBB”. Elektronisilla häiriö-äänillä alkava kappale tuntuu utuisessa leijailevuudessaan aluksi saksalaisen kosmische musikilta, mutta sitten syntetisaattorit alkavat iskemään terävästi hieman Heldonin väkivaltaisen proge-ambientin tyyliin. Monimutkaisten rytmitykset tuovat peliin avantprogen tuntua minkä jälkeen palataan leijailevampaan abstraktiin osioon jossa huilu maalailee yhdessä syntetisaattoreiden kanssa impressionistisia kuvia. Lopussa musiikkia kasvatetaan jälleen rytmikkäämmäksi ja Alberto N. A. Turran sähkökitara päästetään lopulta sooloilemaan kidutetun oloisesti. Kerrassaan upea kappale ja äärimmäisen kiinnostava uusi suunta Sonata Islands Kommandohille.
Ensimmäisen biisin elektronisen myrskyn jälkeen toinen kappale huiluineen kuulostaa aluksi huomattavasti perinteisemmältä Sonata Islandsilta, mutta lopulta myös ”Susac Cacus” saa kylkeensä elektronista surinaa ja säkätystä. Elektroniikka ja usein jazz-henkisesti soitettu huilu (jota sitäkin on usein käsitelty elektronisesti) muodostava yhdessä kiehtovan vastakkainasetelman. Kombinaation jonka ei pitäisi oikeastaan toimia, mutta joka vastoin kaikkia odotuksia on huomattavasti enemmän kuin osiensa summa. On myös miellyttävää ettei Sonata Islands Kommandoh jätä kappaleiden rytmikkaa junnaavien sekvenssien varaan (ainakaan pitkäksi aikaa) vaan oikea rumpali pitää homman eloisana.
Osa kappaleista liikkuu myös varsin jazzahtavissa tunnelmissa kuten esimerkiksi maukas jazz-rock repäisy ”Mod-D QBB 115 bpm” jossa sähköpiano helisee sympaattisesti huilun rinnalla. Pohjimmiltaan Sonata Islands Kommandoh onkin avantgardistinen jazz-rock -yhtye joka jokaisella levyllään hakee tyyliinsä hieman uuden kulman. Saman biisin rinnakkaiskappale ”Mod-D QBB 125 bpm” sisältää riehakasta jazz-kitarointia taitavalta Turralta.
Quasar Burning Bright päättyy 12 minuuttiseen kosmiseen hymniin ”It Ain’t Necessarily So” jolla yhtyeen vanhat Magma-vaikutteet nousevat eniten pintaa. Kappale on ainoa joka sisältää vokaaleja (ilman varsinaisia sanoja tosin) ja se on kiehtova yhdistelmä leijailevaa syntetisoitua äänimaisemaa, hypnoottista toistoa ja lähes funkahtavaa groovea.
En ole suuri puhtaan elektronisen musiikin ystävä, mutta tälläinen vahvan elektronisen otteen yhdistäminen orgaanisempaan sointiin on usein hedelmällistä maaperää, mutta harvoin yhtä onnistuneella tavalla kuin Quasar Burning Brightilla.
Lue myös: Levyarvio: Magma – Zëss (2019)
Tuntemukseni Sonata Islands Kommandohia kohtaan ovat olleet aiemmin hieman ristiriitaiset. Olen kyllä pitänyt heidän levyistään, mutta niiden musiikki on aiemmin nojannut niin vahvasti aiempien säveltäjien luomiin tyyleihin että en ole oikein tiennyt mitä ajatella. Quasar Burning Brightilla Emilio Galante tuntuu luovan jotain aivan omaa ja onkin todella kiinnostavaa nähdä mihin Sonata Islands Kommandoh seuraavaksi suuntaa.
(Huom! Harmillisesti Quasar Burning Brightista ei ainakaan ole toistaiseksi tarjolla fyysistä julkaisua, mutta levyn voi yhtyettä tukeakseen, ostaa digitaalisessa muodossa Bandcampista varsin edulliseen hintaan.)
Parhaat biisit: ”Aphantasia QBB”, ”Mod-D QBB 115 bpm”
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet
- Aphantasia QBB 07:51
- Susac Casus 06:47
- Mod-D QBB 115 bpm 06:18
- Think Atomic 05:29
- Mod-5 QBB 125 bpm 05:34
- It Ain’t Necessarily So 12:18
Sonata Islands Kommandoh:
Emilio Galante: huilu Giovanni Venosta: koskettimet, vokaalit Alberto N. A. Turra: electric guitar Stefano Grasso: drums Stefano Greco: ohjelmointi, elektroniikka, monochord, vokaalit (6)
Vierailijat:
Fabio D’Ambrosio: vokaalit (6)
Tuottaja: Sonata Islands Kommandoh
Levy-yhtiö: Chant Records
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti