Levyarvio: The Alan Parsons Project – Eye In The Sky (1982)

Eye In The Sky on The Alan Parsons Projectin kuudes studioalbumi.

Tuottaja/säveltäjä Alan Parsonsin ja säveltäjä/sanoittaja/vokalisti Eric Woolfsonin vuonna 1976 perustama The Alan Parsons Project sai komean startin hienon debyyttialbumin Tales of Mystery and Imagination ja lähes yhtä tasokkaan, I Robotin myötä. Valitettavasti kolme seuraavaa levyä eivät yltäneet samalle tasolle. Alkuperäisen TAPP:in valttikorttina oli ollut taidokas rockin ja melodisen popin yhdistäminen progeen. Kaikki kuorrutettiin vielä hienosti yksityiskohtaisilla sovituksilla ja korvakarkkisoundeilla. Loppusilauksena viimeisteli aavistus kummallisia avantgarde-sävyjä joita mukaan toi erityisesti projektin luotto-orkestroija/sovittaja Andrew Powell. Kahden ensimmäisen levyn jälkeen projektin kappaleet jäivät kuitenkin yhä useammin mitään sanomattoman pehmopopin tasolle vaikka yksittäisten biisien joukossa oli aina joitakin helmiä.

Abbey Road studiolla äänitetty Eye In The Sky petraa selvästi edeltäjiinsä verrattuna tinkimättä silti projektin kaupallisista tavoitteista. Eye In The Sky onnistuu jälleen yhdistelemään suoraviivaiseen pop-otteeseen osuvalla tavalla hieman rohkeampia sovitusratkaisuja. 


Lue myös: Levyarvio: The Alan Parsons Project – I Robot (1977)

Levy alkaa varsin tyypillisellä APP-instrumentaalilla ”Siriuksella”. Se alkaa helisevä syntetisaattoriostinatolla ja hitaalla tasaisella bassokitaran pulssilla jonka päälle ladotaan melodisia aineksia jousilla ja sähkökitaroilla. ”Sirius” ei todellakaan ole mikään uusi aluevaltaus The Alan Parson Projectille, mutta omassa sarjassaan mainio biisi ja erittäin tehokas startti levylle. 

Levyn toinen raita, nimikappale ”Eye In The Sky” jatkuu suoraan tauotta ”Siriuksesta” ja  perii jouhevan tyylikkäästi sen basso-pulssin. Rummut iskee tuhtia tasatahtia ja esittelevät Eric Woolfsonin kaihoisan äänen ja kerrassaan upean laulumelodian joka kruunataan koukuttavalla kertosäkeellä. ”Eye In The Sky” on aika lailla täydellinen pop-biisi, simppeli mutta sävykkäästi pikku yksityiskohdilla koristeltu ja tuhdilla tuotannolla siunattu. ”Eye In The Skysta” tulikin The Alan Parsons Projectin suurin hitti. Sinkkua myytiin pelkästään USA:ssa yli 500 000 kappaletta.

Eye In The Skyn ehdoton kohokohta ”Silence And I” edustaa leuka pystyssä ideologiaa ”parempi överit kuin vajarit”. Seitsemän minuuttinen kappale alkaa hitaana ja surumielisenä balladina jonka Woolfson laulaa jälleen todella kauniisti. Piano, oboe ja jouset luovat taustalla arvokasta tunnelmaa. Keskivaiheilla sävellys lähtee kuitenkin aivan omille kierroksille yllättäen käynnistyvän orkestraalisen instrumentaaliosuuden. Vauhdikasta ja riehakkaasti orkestroitua osuutta väritetään kastanjettimaisilla perkussioilla, vaskipuhaltimet puhkuvat jylhällä paatoksella ja Stuart Elliottin jylisevärumpusetti pitää yllä yhteyttä rock-musiikkiin. Itseasiassa harvoin rumpusetti ja sinfoniaorkesteri kuulostaa yhdessä yhtä hyvältä. Usemmiten yhdistelmä on aika vaivaannuttavaa kuultavaa. Lopulta jyly vaimenee ja sävellys palaa alun haikeaan teemaan jonka Woolfson laulaa ehkä jopa entistä surumielisemmin. ”Silence And I” on tavallaan hieman huvittava kokonaisuus kaikessa mahtipontisuudessaan, mutta itse kyllä antaudun suosiolla sen pauhun edessä. Todella viihdyttävä kappale!

Eye In The Skyn ensimmäinen puolisko on pääosin erinomainen, mutta valitettavasti B-puolella taso tippuu reippaasti ja etenkin sen käynnistävä ”You’re Gonna Get Your Fingers Burned” on varsin unohdettava ja itseään toistava rokkirenkutus vaikka Lenny Zakatek sen energisesti laulaakin. Sitä seuraava Elmer Gantryn laulama ”Psychobubble” ei aluksi näytä pärjäävän paljoa paremmin, mutta se sisältää sentään kiinnostavan instrumentaalisen väliosan jossa viitataan kevyesti ensimmäisten APP-levyjen modernista taidemusiikista ammentaneisiin hetkiin. ”Psychobabblen” jälkeen kuullaan kohtuullisen onnistunut ”Mammagamma” -instrumentaali jonka elektroninen yleistunnelma ja tuhti biitti tuntuvat ennakoivan 90-luvun elektronista tanssimusiikkia. Levyn päättää hieman hölmö, mutta mukaansa tempaava, soft-rock -raita ”Step By Step” ja rikkaasti, mutta ”Silence And I:ta” hillitymmin, orkestroitu sinfoninen balladi ”Old And Wise” jonka Colin Bluntstone laulaa herkästi väräjävällä äänellä. Nätti biisi päättyy hieman turhan juustoiseen Mel Collinsin saksofonisooloon.



Kaiken kaikkiaan Eye In The Sky on siis hieman epätasainen levy, mutta parhaimmillaan se tarjoilee todella tenhoavaa sinfonista poppia joiden voimalla se nousee The Alan Parsons Projectin parhaiden levyjen joukkoon.

Eye In The Skysta tuli nimiraitansa menestyksen avittamana yhtyeen suosituin albumi ja sitä myytiin reippaasti yli 2 miljoona levyllistä. Eye In The Skyn jälkeen The Alan Parsons Project ei enää ikinä saavuttanut yhtä suurta suosiota ja mikä valitettavinta myös levyjen laatu laski levy levyltä kuin se kuuluisa lehmän häntä. Vulture Culture ja Stereotomy olivat erityisen kammottavia tekeleitä, mutta onneksi projektin viimeiseksi jäänyt levy Gaudi onnistuu hieman petraamaan tasossa. Vuonna 1987 ilmestyneen Gaudin jälkeen Woolfsonin ja Parsonsin tiet erosivat pysyvästi. Woolfson keskittyi kirjoittamaan musikaaleja. Parson puolestaan julkaisi läjän sooloalbumeita jotka jatkoivat pitkälti APP:n linjalla. Eric Woolfson kuoli vuonna 2009 munuaissyöpään 64-vuotiaana. Alan Parson jatkaa yhä soolourallaan ja esittää konserteissaan pääosin The Alan Parson Projectin klassikkoja.

Parhaat biisit: ”Sirius”, ”Eye In The Sky”, ”Children Of The Moon”, ”Silence And I”

Rating: 4 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

  1. ”Sirius” 1:54
  2. ”Eye in the Sky” 4:36
  3. ”Children of the Moon” 4:51
  4. ”Gemini” 2:11
  5. ”Silence and I” 7:19
  6. ”You’re Gonna Get Your Fingers Burned” 4:22
  7. ”Psychobabble” 4:51
  8. ”Mammagamma” 3:34
  9. ”Step by Step” 3:54
  10. ”Old and Wise” 4:55

Muusikot

Chris Rainbow: vokaalit (4) Lenny Zakatek: vokaalit (6 & 9) Elmer Gantry: vokaalit (7) Eric Woolfson: koskettimet, vokaalit (2, 5, 12 & 14) Colin Blunstone: vokaalit (10) The English Chorale: kuorolaulu Alan Parsons: koskettimet, Fairlight -ohjelmointi, taustavokaalit David Paton: akustinen kitara, sähkökitara, bassokitara, vokaalit (3) Ian Bairnson: akustinen kitara, sähkökitara Mel Collins: saksofoni Stuart Elliott: rummut, perkussiot

Tuottaja: Alan Parsons

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: