Levyarvio: Gilgamesh – s/t (1975)

Gilgamesh on kosketinsoittaja Alan Gowenin ja rumpali Mike Travisin vuonna 1972 perustaman saman nimisen Canterbury-tyylistä progea soittavan britti-bändin esikoisalbumi.

Gowen oli soittanut jazz-rockia Jamie Muirin kanssa yhtyeessä Sunship ja Mike Travis oli jossain määrin vakiintunut nimi Lontoon jazz-skenessä.

gilgamesh_bandKesti vuosia ennen kuin Gowenin johtaman yhtyeen kokoonpano vakiintui. Bändissä ehti käväisemään ennen esikoislevyä sellaisetkin Canterbury-suuruudet kuin Richard Sinclair, Mont Cambell ja Dave Stewart. Tällä esikoislevyllä Gowenin ja Travisin kera soittaa kitaristi Phil Lee ja Jeff Clyne bassossa ja kontrabassossa.

Hatfield And The North on selkein vertailukohde Gilgameshin musiikille, mutta Gilgameshin tyyli on kuitenkin hieman vakavampi ja enemmän kallellaan jazz-rockiin. Gilgameshia voisikin kutsua eräänlaiseksi Canterbury-vastineeksi Chick Corean yhtyeelle Return To Forever. 

Gilgamesh edustaa jazz-rockin läpisävellyttä osastoa. Musiikki kuulostaa hyvin huolitellusti sävelletyltä ja jopa soolot ovat erittäin harkitun oloisia. Kenties osittain sävellettyjä nekin? Gowenin sävellykset ovat myös keskimääräistä Canterbury musiikkia mutkikkaampia ollen etenkin harmonisesti varsin sofistikoituneita. Kappaleet ovat pääasiassa melko seesteisiä ja melodisia, mutta Gowenin melodiat eivät todellakaan ole sieltä ilmeisimmästä päästä ja ne ovat usein varsin mutkikkaita. Musiikki on lähes täysin instrumentaalista, mutta Hatfield And The Northistakin tuttu Amanda Parsons vierailee vokalisoimassa sanattomasti yhdessä kappaleessa. Vokaalisovituksista vastaa Dave Stewart joka myös tuotti levyn yhdessä Gowenin kanssa.

Gowenin koskettimet ovat enimmäkseen pääosassa ja hänen soittonsa onkin erittäin taitavaa ja tyylikästä. Myös miehen soundit ovat maukkaat. Soitinarsenaalina hänellä on ilmeisesti ainakin jonkinlaiset urut, Mini-Moog ja Fender Rhodes.

Phil Leen sähkökitarakin saa ihan mukavasti tilaa myös Gowenin koskettimien rinnalla. Erityisesti ensimmäisen kappaleen eeppisen pitkässä mutta tyylikkäässä kitarasoolossa. Leen ujeltava kitarasoundi tasapainoilee juuri oikeassa kohdassa ollen tehokkaan viiltävä, muttei kuitenkaan korvia ärsyttävä. 

Jeff Clynen ja Michael Travisin rytmiryhmä tekee tasaisen varmaa työtä, mutta ei nouse mitenkään erityisesti esiin sankarillisten soittosuorituksien myötä vaan kaksikko tyytyy palvelemaan toimivasti Gowenin sävellyksiä.

Gilgameshin debyytti tarjoilee tyylikästä ja kimuranttia instrumentaalimusiikkia joka on monimutkaisuudestaan huolimatta helposti kuunneltavaa. Levyn selkein miinus on tietynlainen sisäsiisteys ja kohteliaisuus. Meininki on hieman liian hillittyä ja sellaista ärhäkkää vitosvaihdetta ei oikein saada käännettyä päälle missään vaiheessa. Tässä mielessä Gilgameshille tavallaan jatkoa oleva National Health yhtye pärjäsi paremmin muutamaa vuotta myöhemmin.

Gilgamesh hajosi pian tämän debyyttilevyn julkaisun jälkeen kun levylle ei juuri ostajia löytynyt eikä keikkarintamallakaan varsinaisesti kiirettä pitänyt. Gilgamesh kuitenkin kasattiin uudestaan hieman uudistuneella kokoonpanolla 1977 mikä johti lopulta vuoden 1978 tasokkaaseen toiseen (ja viimeiseen studiolevyyn) Another Fine Tune You’ve Got Me Into.

Parhaat biisit: ”i. One End More ii. Phil’s Little Dance iii. World’s of Zin”, ”We Are All / Someone Else’s Food / Jamo And Other Boating Disasters – From The Holiday Of The Same Name”

Arvosana: ****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI


Lisää kirjoituksia vuoden 1975 musiikista täältä >

Kappaleet:

1. One End More / Phil’s Little Dance – For Phil Miller’s Trousers / Worlds Of Zin (10:20)
– a) One End More
– b) Phil’s Little Dance – For Phil Miller’s Trousers
– c) Worlds Of Zin
2. Lady and Friend (3:44)
3. Notwithstanding (4:45)
4. Arriving Twice (1:36)
5. Island Of Rhodes / Paper Boat – For Doris / As If Your Eyes Were Open (6:39)
– a) Island Of Rhodes
– b) Paper Boat – For Doris
– c) As If Your Eyes Were Open
6. For Absent Friends (1:11)
7. We Are All / Someone Else’s Food / Jamo And Other Boating Disasters – From The Holiday Of The Same Name (7:48)
– a) We Are All
– b) Someone Else’s Food
– c) Jamo And Other Boating Disasters – From The Holiday Of The Same Name
8. Just C (0:45)

Gilgamesh:

Phil Lee: akustinen kitara, sähkökitara, 12 kielinen kitara Alan Gowen: piano, sähköpiano, klavinetti, syntetisaattori, Mellotron, vokaalisovitukset Jeff Clyne: basso, kontrabasso Michael Travis: rummut, perkussiot

Vierailijat

Amanda Parsons: vokaalit Dave Stewart: vokaalisovitukset

Tuotanto: Alan Gowen ja Dave Stewart

Levy-yhtiö: Caroline


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: