Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Massacren ensimmäinen albumi Killing Time. Fred Frithin, Bill Laswellin ja Fred Maherin muodostama power-trio yhdistelee intensiivisellä Killing Timella vaikuttavasti progressiviivisen rockin teknisyyttä punkin energiseen räminään.
Arvostelussa Nick Mason's Fictitious Sports joka on Pink Floyd -rumpali Nick Masonin ensimmäinen sooloalbumi. Vai onko sittenkään?
Arvostelussa ex-The Muffins kosketinsoittaja Dave Newhousen johtaman Manna/Miragen neljäs studioalbumi Man Out Of Time.
Arvostelussa Gentle Giantin neljäs studiolevy Octopus joka on yhtyeen viimeinen perustajajäsen Phil Shulmanin kera.
For The First Time on Black Country, New Roadin ensimmäinen studioalbumi. Nuori Britti-yhtye Black Country, New Road ponnistaa samasta skenestä kuin Black Midi ja Squid. Esikoislevyllään taitava bändi yhdistelee post-punkkia, progea, jazzia ja jopa klezmeriä ilahduttavan ennakkoluulottomalla ja raikkaalla tavalla.
Esittelyssä vuoden 1980 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Peter Gabriel, Fred Frith, Yes, Kate Bush ja David Bowie.
Arvostelussa Yesin 10. studioalbumi ja ensimmäinen joka tehtiin ilman vokalisti Jon Andersonia. Dramalla Andersonin ja Rick Wakemanin korvaa Bugglesista tuttu parivaljakko Trevor Horn ja Geoff Downes.
Arvostelussa Ske'n toinen studioalbumi Insolubilia. Ske on Yugenista ja Not A Good Signista tutun italialaisen kosketinsoittaja Paulo Bottan projekti. Insolubilialla Botta onnistuu yhdistämään sinfonisen progressiivisen rockin melodisuuden ja avantprogen kulmikkuuden saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Arvostelussa Peter Gabrielin kolmas sooloalbumi joka on yksi 80-luvun merkittävimmistä ja innovatiivisimmista levyistä.
Arvostelussa rumpali Jon Hisemanin johtaman Colosseumin toinen studiolevy Valentyne Suite.
Pienemmät Purot 