Octopus on Gentle Giantin neljäs studiolevy ja viimeinen jonka yhtye teki perustajajäsen Phil Shulmanin kera.
Octopus on Gentle Giantin tasapainoisin ja onnistunein albumi. Tällä albumilla tuntuu että yhtyeen monimutkaiset rakennuspalaset lopultakin loksahtelivat paikalleen saumattomasti. Merkittävä osa kunniasta kuulunee bändin uudelle rumpalille John Weathersille jonka soitto tuntuu olevan se liima joka lopullisen fuusion sai aikaan. John Weathersin on rokkaava rumpali ja hän soittaa monimutkaiset kappaleet tavallaan niin suorasti kuin mahdollista, mikä ehkä hieman paradoksaalisesti oli juuri oikea ratkaisu. Weathersin kera Gentle Giant kuulostaa sofistikoituneelta kuten aiemminkin, mutta soinnissa on myös uutta lihaksikkuutta ja bändi kuulostaa vakuuttavalta vihdoinkin myös levyn rokkaavimmissa kappaleissa josta hyvänä esimerkkinä Octopusin ”A Cry For Everyone”.
Vaikka Weathers toi mukanaan rokkaavampaa otetta ei yhtye silti sävellyksissään Octopusilla tinginyt monimutkaisuudesta lainkaan. Ehkä jopa päin vastoin. Esimerkiksi nimensä mukaisesti mutkikas, Kerry Minnearin säveltämä, ”Knots” on luultavasti bändin kompleksisin kappale ja ylipäätänsä yksi progressiivisen rockin haastavimmista neliminuuttisista. Kyseinen moderni-madrigaali tarjoaisi luultavasti aikamoisen määrän pureskeltavaa musiikinteoriaa tuntevalle joka haluaisi purkaa kappaleen osiin teoreettisella tasolla. Itselläni siihen ei osaaminen riitä mitenkään, mutta Octopus levystä kertookin paljon se että kaikesta sen kompleksisuudesta huolimatta tunnelma pysyy kautta linjan jotenkin lämpimänä, inhimillisenä ja helposti lähestyttävänä. Samaa ei voi sanoa kaikista tulevista bändin levyistä.
”Knotsin” ohella levyn yksi levyn kokokohdista on albumin aloittava lempeällä polyfonisella laululla käynnistyvä ”The Advent Of Panurge” joka muuttuu pian koukuttavan svengaavaksi hieman mystiseksi kappaleeksi. Tuo kappale on hyvä esimerkki siitä miten Weathers rakentaa tanakan grooven biisin pohjalle jonka päälle muu kappale voi rakennella vaikka kuinka monimutkaisia kuvioita ilman että mutkikas rakennelma luhistuu.
”Panurgen” jälkeen Octopus jatkaa vahvasti keskiaikaisissa tunnelmissa kulkevalla ”Racounter Troubadorilla” joka on erittäin monimutkaisesti sovitettu kappale. Gentle Giantin jäsenet soittavat levyllä yhdessä varmaan lähes kolmeakymmentä eri instumenttia ja suurinta osaa noista taidetaan kuulla pelkästään tässä yhdessä kappaleessa. Silti ”Troubador” kuulostaa vaivattomalta ja kaikkea muuta kuin väkinäiseltä. Suorastaan hämmästyttävä kappale!
Lue myös: Levyarvio: Yes – Close To The Edge (1972)
Octopusilla ei ole yhtään hutia ja jokainen biisi ansaitsisi oman esittelynsä, mutta tyydyn tällä erää huomioimaan enää pari kappaletta.
Näistä ensimmäinen on yksi Gentle Giantin simppeleimmistä kappaleista eli “Think Of Me With” Kindness”. Kyseessä on erittäin kaunis kappale jonka herkän alun Kerry Minnear laulaa upeasti. Loppua kohden biisi muuttuu suureelisemmaksi hymniksi hienolla tavalla. Tämän kappaleen kohdalla tosin olisi ollut eduksi hieman kepeämpi rumpalointi.
Viimeisen maininnan saa ”Dog’s Life” joka osoittaa GG:llä olevan myös huumorintajua. ”Dog’s Life” on hauska (ja ehkä hieman ilkeä?) kappale roudareista jossa kyseiset veijarit rinnastetaan pilke silmäkulmassa koiriin ja saavat muutenkin osakseen melkoista kettuilua. Mm. sellon ja viulun ja krumhornmaisen pörinän (joka on ehkä renesanssin aikainen regal-urku) vinkeästi säestämä kappale sisältää mm. seuraavat rivit:
He doesn’t care for his hair or his teeth
And if the truth were known he’s a bit of a thief
Innocently lies, and it’s showing
Who’d imagine he’s man’s best friend
Knowing he’s your friend in the end
Mitä lie yhtyeen roudarit olleet mieltä työnantajiensa palautteesta?
Aiemmilla Gentle Giantin levyillä kansitaide oli ollut suht kökköä osastoa, mutta tällä kertaa yhtye sai kantensa suunnittelijaksi progressiivisen rockin hovitaitelijan eli Roger Deanin. Deanin dramaattinen mustekala-maalaus onkin komeinta mitä bändin kansissa tultiin koskaan näkemään. Hämmentävästi USA:ssa käytettiin kuitenkin aivan erilaista kantta.
Octopus on Gentle Giantin tuotannon lakipiste. Yhtye ei koskaan aiemmin eikä koskaan enää tämän jälkeen kuulostanut yhtä helposti lähestyttävältä ja lämpimältä ilman että bändin olisi tarvinnut tehdä minkäänlaisia kompromisseja monimutkaiseen ja äärimmäisen originelliin tyylinsä. Octopus on mestariteos jonka vaikutus on resonoinut vuosikymmenien mittaan paljon laajemmalle kuin pelkät myyntiluvut olisivat antaneet odottaa.
Parhaat biisit: “The Advent Of Panurge”, ”Racounter, Troubador, “Knots” ”Think Of Me With Kindness” ja “River”
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet
- ”The Advent of Panurge” Minnear Kerry Minnear (verses), Derek Shulman (chorus), Phil Shulman (bridge) 4:41
- ”Raconteur Troubadour” Minnear Derek Shulman 4:01
- ”A Cry for Everyone” R. Shulman Derek Shulman 4:04
- ”Knots” Minnear Phil Shulman, Kerry Minnear, Derek Shulman, Ray Shulman (in order of appearance) 4:11
- No. Title Writer(s) Lead vocals Length
- ”The Boys in the Band” R. Shulman (instrumental) 4:34
- ”Dog’s Life” R. Shulman Phil Shulman 3:11
- ”Think of Me with Kindness” Minnear Kerry Minnear 3:34
- ”River” R. Shulman Derek Shulman (verses), Phil Shulman (bridge) 5:53
Muusikot
Gary Green: sähkökitara (1, 3, 4, 5, 8), perkussiot Kerry Minnear: piano (1-5, 7, 8), Hammond urut (1-5, 7, 8), Minimoog (1, 3, 5, 8), sähköpiano (2, 4, 8), Mellotron (2, 7, 8), klavinetti (1), cembalo (4), regal (6), vibrafoni (4, 8), sello (2, 6), perkussiot, päävokaalit (1, 4, 7), taustavokaalit Derek Shulman: päävokaalit (1-4, 8), alttosaksofoni (5) Phil Shulman: trumpetti (tracks 1, 2), tenorisaksofoni (4, 5), mellofoni (7), päävokaalit (1, 4, 6, 8), taustavokaalit Ray Shulman: bassokitara, viulu (2, 5, 6), alttoviulu (6), sähköviulu (4, 8), akustinenkitara (6), perkussiot, taustavokaalit John Weathers: rummut (1-5, 7, 8), bongo-rummut (3, 8), varispeed symbaalit (4, 8), ksylofoni (4, 6)
Tuottajat: Gentle Giant
Levy-yhtiö: Vertigo
Pienemmät Purot 
Vastaa