Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Animals on vuonna 1965 perustetun Pink Floydin kahdeksas studioalbumi. Animalsilla Roger Waters nousee lopullisesti yhtyeen eittämättömäksi taiteelliseksi johtohahmoksi. Lopputuloksena syntynyt Animals on tinkimättömän synkkä mustan huumorin sävyttämä sekoitus yhteiskuntakritiikkiä ja puhdasta misantropiaa.
Arvostelussa Henry Cow'sta ja Slapp Happysta tuttujen John Greavesin ja Peter Blegvadin ensimmäinen yhteinen albumi Kew. Rhone.
Arvostelussa japanilaisen Tomitan viides albumi Pictures At An Exhibition joka on elektroninen sovitus Modest Musorgskin kuuluisasta sävellyksestä Näyttelykuvia.
Arvostelussa vuonna 1968 perustetun Jethro Tullin 10. studioalbumi Songs From The Wood.
Arvostelussa Yesin kahdeksas studioalbumi Going For The One jolla yhtye hieman pelkistää tyyliään joka oli paisunut edellisillä levylllä jo todella eeppiseksi.
Arvostelussa Genesiksen toinen studiolevy Trespass jonka myötä yhtye todella löytää oman tyylinsä hapuilevan debyyttinsä jälkeen.
Arvostelussa David Bowien 11. studiolevy Low joka on niin kutsunut Berliini-trilogian ensimmäinen osa.
Arvostelussa sveitsiläisen Islandin ainokainen studiolevy Pictures joka on synkän ja kompleksisen sinfonisen progressiivisen rockin unohdettu helmi.
Arvostelussa Caravanin nimetön debyyttialbumi joka oli vuonna 1968 progressiivisen musiikin aallonharjalla ja yksi Canterbury-skenen keskeisimmistä alkupisteistä Soft Machinen ohella.
Arvostelussa The Alan Parsons Projectin toinen albumi I Robot.
Pienemmät Purot 