Levyarvio: Jakko M Jakszyk – Secrets & Lies (2020)

Secrets & Lies on King Crimson -kitaristi/vokalistin Jakko M Jakszykin ensimmäinen sooloalbumi 14 vuoteen.

Jakszyk (joka on eksoottisesta nimestään huolimatta britti) on tullut tunnetuksi laajemmin vasta viime vuosina hänen liityttyään King Crimsoniin vuonna 2014. Jakszykillä on kuitenkin takanaan pitkä ja monipuolinen ura progressiivisen musiikin parissa. Vuonna 1958 syntynyt Jakszyk oli hieman liian nuori ehtiäkseen mukaan muusikkona progressiivisen rockin alkuperäiseen kulta-aikaan 70-luvulla. Hän oli teininä innokas proge-fani seuraten etenkin Henry Cow’n, Peter Hammillin, King Crimsonin ja eri Canterbury-skeneen kuuluvien bändien tekemisiä. Sittemmin Jakszyk on päässyt tekemään yhteistyötä monien teiniaikojen suosikkiensa kanssa.

80-luvulla Jakszyk oli mukana Canterbury-legenda Dave Stewartin lyhytikäisessä yhtyeessä Rapid Eye Movement ja vain hieman kauemmin kestäneessä bändissä The Lodge jossa musisoi John Greaves (Henry Cow) ja Peter Blegvad (Slapp Happy). Sessiohommien ohella Jakszyk perusti myös useita omia bändejä joista tunnetuin lienee kontrabasisti Danny Thompsonin kanssa perustettu Dizrhythmia. Ehtipä hän käväistä nopeasti myös The Kinksin ja Level 42:sen riveissäkin.

2002 Jakszyk kokosi yhdessä King Crimsonin alkuperäisjäsenten rumpali Mike Gilesin ja multi-instrumentalisti Ian McDonaldin kanssa 21st Century Schizoid Bandin joka keikkaili esittäen materiaalia King Crimsonin neljältä ensimmäiseltä albumilta.  21st Century Schizoid Band toi Jakszykin Robert Frippin tietoisuuteen. Fripp oli vaikuttunut Jakszykin kapasiteetista soittaa paitsi hänen omat hankalat alkuperäiset kitaraosuudet niin myös siitä Jakszyk selvisi samaan aikaan vaivattoman oloisesti myös laulupuolesta. 

Kun Fripp päätti koota King Crimsonin uudelleen 2014 ilman kitaristi/vokalisti Adrian Belewiä oli Jakszyk luonteva valinta etenkin kun uuden Crimsonin yksi päätehtävistä oli uudistaa nimenomaan yhtyeen ensimmäisten levyjen repertuaaria konserttiympäristössä. Jakszyk onkin tehnyt hienoa työtä uudessa King Crimsonissa ja nykyisestä kokoonpanosta on tullut yhtyeen historian suosituin keikkamenestyksellä mitaten.

Ennen King Crimsoniin liittymistään Jakszyk oli ehtinyt julkaisemaan myös mainion soololevyn The Bruised Romantic Glee Club vuonna 2006. Viittä vuotta myöhemmin hän oli primus-motor Jakszyk, Fripp and Collins nimen alla julkaistullaA Scarcity of Miracles -levyllä. Secrets & Lies on pitkälti tyylillisesti jatkoa noille kahdelle levylle.

Tälläkin kertaa Jakszykin kappaleet ajelehtivat tyylillisesti jossain David Sylvian henkisen, kauniin ja usein melankolisen, taiderockin ja sähäkämmin repivän progressiivisen rockin välimaastossa. King Crimsonista matkaan on tarttunut hieman aiempaa enemmän kulmikkaita kitarakuvioita, mutta toisaalta huolella tuotetussa musiikissa on myös ripaus AOR-sävyjä.

Jakszyk on koonnut levylleen vaikuttavan bändin. Kaikki rumpuosuudet hoitaa Porcupine Treestä ja King Crimsonista tuttu virtuoosi Gavin Harrison jonka kanssa Jakszyk on soittanut 80-luvulta alkaen. Basistin virka jakautuu kolmen taiturin kesken. Tony Levin (mm. King Crimson, Peter Gabriel), soittaa kolmessa kappaleessa ja Mark King (Level 42) sekä John Giblin (mm. Peter Gabriel, Kate Bush) kummatkin yhdessä. Itseasiassa mukana on neljäskin basisti sillä Jakkon teini-ikäinen poika Django Jakszyk saa kunnian soittaa myös kahdessa biisissä. Ei varmaan hassumpi fiilis olla nuoribasisti ja päästä soittamaan samalle levylle edellä mainittujen mestarien kera! Vaikkakin nepotismin ansiosta. No ihan kunnialla Django tehtävästä selviytyy vaikka hänelle päätyneet kappaleet eivät levyn haastavinta antia edustakaan.

Harrisonin ja Levinin ohella Crimson porukasta kuullaan myös Mel Collinsin saksofoneja yhdessä biisisxä ja Robert Fripp kitaroi kahdessa kappaleessa. Fripp myös jakaa sävellyskrediitin kahdessa kappaleessa Jakszykin kanssa.

Jakszykin vanha idoli ja nykyinen ystävä Peter Hammill tekee merkittävän cameo-vierailun levyllä. Yksi kappale on nimittäin sävelletty yhdessä Hammillin kanssa. Lähi-itä -tunnelmia sisältävä erinomainne ”Fools Mandate” onkin yksi levyn kohokohdista ja Hammillin karismaattiset vokaalit vastakkain aseteltuna Jakszykin oman pehmeämmän äänen kanssa muodostavat mainion kokonaisuuden. Vain neliminuuttinen kappale tuntuu monine erilaisine osioneineen huomattavasti kestoaan eeppisemmältä. 

Hammililla oli itseasiassa merkittävä rooli levyn syntymisen suhteen siinäkin mielessä että aina kun he kohtasivat Jaszykin kanssa Hammill kiusoitellen kyseli että ”Joko olet aloittanut soololevyn teon…?”.  Jaszyk lupasi ryhtyä hommiin sillä ehdolla että Hammill osallistuu sessioihin.

Aiemmin luettellusta timanttisesta soittajakaartista huolimatta Secrets & Lies ei kuitenkaan ole mikään varsinainen jatkuvaa instrumentaalista ilotulitusta sisältävä levy vaan kukin mestareista soittaa tiukasti ja tyylikkäästi kappaleiden ehdolla.

Levyn päähahmona Jaszyk saa itse luonnollisesti eniten soolotilaa. Jaszyk on taitava kitaristi ja hänen maukkaita kitarasooloja on ripoteltu pitkin levyä. Tyylillisesti Jaszyk liikkuu jossain David Gilmourin simppelin melodisuuden ja Allan Holdswortin elohopeamaisen notkean virtuoositeetin välimaastossa. Jaszyk suosiiikin usein vastaavanlaista legatomaista tyyliä kuin Holdsworth. välissä. Toisaalta Jaszykin soitossa kuuluu usein selkeästi myös Robert Frippin särmikkyys ja rytminen ote. Heidän kitarasoundinsa on usein myös samalla tavalla hienovaraisesti ”prosessoidun” kuuloinen. Ei Jaszyk toki päihitä ketään edellä mainituista omalla kotikentällään, mutta noiden vaikutteiden yhdistelmästä muodostuu silti  hyvin varteenotettava kitarataituri.

Laulajana Jakszyk on myös pätevä ja asettuu jonnekin Greg Laken ja John Wettonin kaltaisten britti-baritonien liigaan. Jakszyk ääni on tosin hieman kirkkaampi ja valitettavasti myös sävyttömämpi kuin edellä mainittujen herrojen. Tiettyä karismaa hänen äänestään myös uupuu.

Secrets & Liesin progemaisinta antia edustaa ”Uncertain Times” ja ”Separation”. Molemmat ovat hyvin King Crimson -henkisiä kappaleita. Harrisonin kanssa säveltämä Uncertain Times sisältää tanakkaa rumpalointia Harrisonilta epäsäännöllisissä tahtilajeissa, Jakszykin kitarointi on vuoroin crimsonmaisen kulmikasta ja vuoroin holdsworthimaisen sulavaa. Frippin kanssa sävelletty ”Separation” taasen tuntuu kumartavan enemmän King Crimsonin muinaishistoriaan. Mel Collinsin terävästi pärisevät baritonisaksofonit ja ”Ladies Of The Roadin” vahvasti mieleentuovat riffit vievät ajatukset väkisinkin 70-luvun alkuun. Jakszyk ja Fripp vuorottelevat kitasooloissa väkevästi, mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan.

Jotkut ovat esittäneet että edellä mainitut kaksi kappaletta sopisivat suoraan King Crimsonille. Olen hieman eri mieltä. Ne kyllä sisältävät selviä Crimson-geenejä, mutta toisaalta niistä myös puuttuu King Crimsonille tyypillinen intensiteettä ja väkivalta. Sellainen vaikeasti sanoiksi puettava vaaran tuntu. Ehkä Uncertain Times ja Separation olisivat voineet päätyä osaksi Crimsonin repertuaaria, mutta muutama kierros potkua niihin olisi pitänyt lisätä.

Levyn koskettavinta antia on kaunis ”The Rotter’s Club Is Closing Down”. Alakuloinen kappale on elegia hiipuvalle Canterbury-skenelle ja erityisesti tuon progressiivisen rockin sympaattisen alagenren pahalle pojalle, vuonna 2006 kuolleelle, rumpali Pip Pylelle (mm. Gong, Hatfield And The North). Jakszyk ja Pyle olivat ystäviä ja soittivat muutamissa projekteissa yhdessä. 

Melko yhtenäisen levyn tunnelmaa rikkoo hieman kaksi lyhyehköä nstrumentaalikappaletta ”Secrets, Lies And Stolen Memories” ja kelttihenkinen ”Trading Borders”.

”Secrets, Lies And Stolen Memoriesissa” Jakszyk sooloilee väkevästi suht tyylikkäästi toteutun feikki-orkestraation päällä. Ei sinänsä ikävä kappale, mutta tuntuu hieman irralliselta levykokonaisuuden kannalta. Ja ehkä myös hieman keskeneräiseltä. Sama pätee pikkunättiin irkku-instrumentaaliin joka perustuu Jakszykin tyttären lentokentän pianolla improvisoimaan melodiaan.

Yksi suorastaan kehno kappale on mahtunut myös mukaan. Jakszyk lukuisien päällekkäin äänitettyjen vokaalien varaan rakennettu ”The Borders We Traded” ei tunnu oikein menevän mihinkään.

Secrets & Lies on hyvin soitettua ja laadukkaasti tuotettua musiikkia, mutta myös hieman liian varovaista ja särmätöntä. Jonkinmoiseksi ongelmaksi muodostuu myös se että pop-levyksi Secrets & Lies ei tarjoa ei aivan riittävän tarttuvia ja timanttisia koukkuja ja toisaalta ollakseen todella vahva proge-levy se olisi vaatinut roimasti lisää yllätyksellisyyttä ja koukeroisuutta. Levy jääkin hieman väliinputoajaksi rimpuilemaan eri genrejen väliin, mutta kun malttaa päästää irti tietyistä odotuksista on se varsin nautittavaa ja ennen kaikkea sujuvaa kuunneltavaa.

Parhaat biisit: ”Before I Met You”, ”Fools Mandate”, ”Separation”, ”Uncertain Times”, ”It Would All Make Sense”

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

---

Kappaleet

1. Before I Met You (5:41)
2. The Trouble with Angels (5:30)
3. Fools Mandate (4:13)
4. The Rotters Club Is Closing Down (4:06)
5. Uncertain Times (5:00)
6. It Would All Make Sense (5:25)
7. Secrets, Lies & Stolen Memories (2:45)
8. Under Lock & Key (4:06)
9. The Borders We Traded (3:05)
10. Trading Borders (2:32)
11. Separation (6:43)

Muusikot:

Jakko M Jakszyk: kitarat (1-8, 10-11), koskettimet (1-6, 8, 10-11), vokaalit (1-6, 8-9, 11), ohjelmointi (3), tinapillit (10) John Thirkell: trumpetti (1, 5) Mark King: basso (1); Gavin Harrison: drums (1-2, 5-6, 8, 11), perkussiot (9) Tony Levin: basso (2, 8, 11); Amber Jakszyk: taustavokaalit (2), piano (10) Peter Hammill: vokaalit (3), kitara (3), taustavokaalit (11) Django Jakszyk: basso (4-5) Al Murray: drums (4) John Giblin: basso (6) Nigel Hopkins: orkestraaliset sovitukset ja synteettinen orkesteri (7) Robert Fripp: kitara (8, 11), Frippertronics (8) Mel Collins: saksofonit (11).

Tuottaja: Jakko M Jakszyk

Levy-yhtiö: Inside Out