Kosmista korvien valohoitoa talven pimeyteen.
Elektronista progressiivista kotoisesta Turusta. Kerrankin voi ylpeänä kuunnella tämän kaltaista musiikkia ilman, että alkaa menneisyyden haamut vaivaannuttamaan. E-Musikgruppe Lux Ohr nimittäin luovii siellä Tangerine Dreamin soundeissa sen verran tanakasti, jotta lahjattomammilta homma kuulostaisi pastissilta. Lux Ohr kääntää tämän edukseen rautaisella ammattitaidolla ja paneutumisella.
E-Musikgruppe Lux Ohrin vahvuus on nimittäin laaja-alaisempi moderni tulkinta 1970 ja -80-lukulaisesta elektronisesta musiikista. Siinä voi havaita krautrockin, ambientin sekä elokuvien (mm.kauhu) soundtrackien vaikutteita. Vaivaa on nähty ja aikaa käytetty kuusi vuotta soundien hiomiseen, biisien rakenteluun ja säveltämiseen sitten edellisen Spiralon levyn.
Yhtyeen nimen Ohr viittaa tietysti saksalaiseen Ohr-levymerkkiin ja E-Musik-käsite tulee NEU!-yhtyeeltä jolla on E-Musik-niminen kappale. E-Musik viittaa vakavaan musiikkiin, saksaksi ernste musik. Elikkä sellaista vakavasti otettavaa valohoitoa on tarjolla.
Kappaleita on turha lähteä purkamaan pala palalta osiin. Merkityksellisempää ovat ne mielikuvat mitä musiikki korvien takana tekee. Elokuvallisia näkymiä avaruudesta tai urbaanista betoniviidakosta.
Kuunnellessa tuntuukin osin siltä, että Lux Ohrin ajatus on ehkä koota niitä parhaita asioita elektroonisesta progressiivisesta musiikista mistä itse ovat pitäneet ja sulattaa ne yhteen lisäten siihen vielä soma annos omia ideoita. Soundillisesti tämä onkin elektronisen musiikin ystävän joulupöytä. Kaikkea perinteikästä löytyy ja tunnelma on tuttu. Levyn masteroinnista vastaa muuten Grobschnitt-yhtyeen Joachim Ehrig.
Rytmisimmät kappaleet ovat Der evige Wanderer ja Aus dem Kollaps geboren, mikä tuo mukavasti vaihtelua levylle ja vastapainoa ambientimmälle Hypnogenesis III:lle ja Traumraumille.
Vaikka levyllä onkin samantapaisuutta ja toistoa havaittavissa, niin se on juuri oikeassa suhteessa vaihtelevuuden kanssa, jotta mielenkiinto säilyy. Kimi Kärjen kitarointi on tunteikasta ja harkiten ajoitettua ja siinä on ehkä ripaus enemmän David Gilmouria kuin Edgar Froesea. Harmittavan vähäsen Kimi kuitenkaan pääsee revittämään, mikä olisi ollut oivaa herätystä muuten uneliaaseen meininkiin. Näin kirkasotsaista ja hyvin tehtyä kunnioitusta 1970 -luvun elektroniselle musiikille saa hakea.
Parhaan kappaleen roolista voisi nostaa esiin Aus dem kollaps geboren, perkussien, huilun sekä pahaenteisen kasarikauhukuoron ryydittämänä. Goblinin zombi kohtaa Tangramin ja kosminen kauhu purkautuu mielen syövereissä ja päätyy jonnekkin eksoottiselle saarelle kenties… itse suurien muinaisten aikaan. Kenties.
Ei siis mitään omaperäisyyden juhlaa, mutta erinomaista ja korkeatasoista elektronista musiikkia jonka parissa sujahtaa helposti koko levy. Plussana vielä hienot soundit ja vielä kotimaista.
Ainut syy, ettei tälle voi antaa enempää tähtiä, on juuri omaperäisyyden, kokeilunhalun ja tuttuuden tunne siitäkin huolimatta, että kaikki tehdään viimesen päälle tyylillä ja hyvin. Ilahduttavinta ja rikkainta antia ovat lukuisat soolot ja melodiat.
Yhtyeessä soittavat Pertti Grönholm (Corporate 09, Dystopia, soolo Winterplanet 2013), Jaakko Penttinen (Wellenform, Orne ja Galactic Travellers), Kimi Kärki (Lord Vicar, Reverend Bizarre 1995 – 2007) ja Ismo Virta. Jaakko Penttinen on tuttu myös Turun syntetisaattorikerhon toiminnasta ja sittemmin jättänyt yhtyeen.
Pertti Grönholm ja Kimi Kärki ovat kirjoittaneet mm. Turun Historialliselle Yhdistykselle Toisen soinnun etsijät. Turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017
Kirjoittaja: OLLI SALO
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti