Vuonna 1993 vaikutti siltä, että avioliitto Imanin kanssa oli palauttanut David Bowien innon uuden musiikin tekemiseen. Tuona vuonna häneltä nimittäin ilmestyi Black Tie White Noisen lisäksi toinenkin uutta materiaalia sisältänyt albumi. Tämän toisen albumin syntyminen oli kuitenkin pikemminkin onnekkaiden yhteensattumien ansiota kuin suunniteltu näyttö uudelleen löytyneestä musiikillisesta luomisvoimasta.
The Buddha Of Suburbia oli tavallaan soundtrack Hanif Kureishin samannimiseen romaaniin (suomennettu nimellä Esikaupunkien Buddha) pohjautuvaan BBC:n tuottamaan sarjaan. Kureishi oli haastatellut Bowiea helmikuussa 1993 ja kysyi siinä yhteydessä, olisiko tällä mielenkiintoa säveltää musiikkia valmisteilla olevaan tv-tuotantoon. Bowie suostui – kirjan teema ja tapahtumapaikka kun olivat hänelle tuttuja – ja hän teki kahdessa kuukaudessa Kureishin ja sarjan ohjaaja Roger Michellin ohjeiden ja toiveiden mukaisia lyhyitä instrumentaaleja minisarjaan.
Projektin valmistuttua Bowie ryhtyi työstämään säveltämiään melodioita pidemmiksi kappaleiksi ja lisäsi osaan myös lauluraidan. Äänitys tapahtui Sveitsissä Mountain studiolla multi-instrumentalisti Erdal Kizilcayn kanssa hämmästyttävän nopeasti. Budjetti oli pieni ja Kizilcayn mukaan Bowie otti levyn tekemisen haasteena. Äänityksiin kului Bowien mukaan kuusi päivää, miksaamiseen teknisten ongelmien vuoksi kaksi viikkoa. Sitä on hyvä verrata Black Tie White Noisen suunnilleen vuoden kestäneeseen työstämiseen. Varsinaisesti sarjalla kuultua musiikkia ei The Buddha Of Suburbia -albumilla kuultu kahtena erilaisena versiona löytyvää nimikappaletta lukuun ottamatta.
Levyä kuunnellessa voi kuvitella, että tämän albumin tekeminen oli Bowielle terapeuttista toimintaa. Se sisältää selviä viittauksia hänen aiemmin tekemäänsä musiikkiin ja sitä äänittäessään hän käytti mm. Brian Enolta saamiaan oppeja. Eno ja Bowie olivatkin tavanneet ja suunnitelleet uutta yhteistyötä jo ennen The Buddha Of Suburbian äänitysten alkua, mutta lopulta vasta seuraavasta albumista tuli miesten suunnittelema yhteinen projekti.
Joidenkin The Buddha Of Suburbian kappaleiden sanoitukset olivat käytännössä vain hyvältä kuulostavia sanoja ilman mitään syvällisempää tarkoitusta. Bowie teki levyä selvästi mielellään. Alkuperäisen painoksen vihkosessa hän kirjoittaa: “This collection has brought me immense pleasure as a project and I cannot thank Hanif Kureishi and Alan Yentob enough for asking for my participation in such a dynamic and irreverent drama.”
Albumi aloittava “Buddha Of Suburbia” on kauniin melankolinen mutta silti toiveikas kappale. Bowie tuntuu katsovan nostalgisesti oman nuoruuteensa aikoihin. Kappaleelle on ripoteltu pieniä lainauksia Bowien vanhemmasta tuotannosta. Selkeimpiä esimerkkejä ovat ”Space Odditylta” napattu kitaravälike ja The Man Who Sold The Worldin ”All The Madmenilta” kierrätetty ”Zane, zane, zane / ouvre le chien”. Kappaleen soundit ovat kuulaudessaan huomattavasti miellyttävämmät kuin mitä Black Tie White Noisella oli kuultu. Tuottajina toimineet Bowie ja David Richards eivät ilmeisesti pyrkineet musiikin myyvyyden maksimointiin, vaan kappaleiden luonteeseen sopivien soundien etsimiseen. Myös nimikappaleella käytettyjen instrumenttien vähäinen määrä saa lopputuloksen kuulostamaan mukavan ilmavalta.
”Sex And The Church” vyöryy eteenpäin rumpukoneen tahdittamana yli kuuden minuutin ajan. Bowien ääntä on muokattu Vocoderilla konemaiseksi, eikä ”laulun” melodiattomuus tuo siihen lämpöä. Inhimillisyys tulee Erdal Kizilcayn soittamasta trumpetista, jonka pehmeät jazzsävytteet uhmaavat taustan monotonisuutta.
Bowie nimesi ”South Horizonin” omaksi suosikikseen tältä albumilta. Kappale tuntuu ottaneen vaikutteita Miles Davisin 1960-luvun musiikista. Eteerinen trumpetti soi jossain kaukana samalla kun Mike Garsonin piano seikkailee jossain avantgarden ja free jazzin maailmoissa. Alussa kuultavien akustisten rumpujen jälkeen biitti tulee rumpukoneesta ja kappale muuttuu entistäkin hämärämmäksi.
Lue myös:
- Levyarvio: Yes – Big Generator (1987)
- Review: King Crimson – Larks’ Tongues in Aspic (1973)
- Sarja: David Bowie – Earthling (1997)
- Review: Pink Floyd – The Final Cut (1983)
- Levyarvio: Makrofagi –Musta ovi (2022)
- Review: Porcupine Tree – Closure/Continuation (2022)
Brian Enolta saadut opit kuuluvat selkeimmin kappaleella ”The Mysteries”. Se etenee hienovaraisesti epämääräisen pianon varassa ja on yksi albumin selkeimmistä todisteita siitä, että Bowie kykeni edelleen heittäytymään musiikkiin samalla tavalla kuin Berliini-trilogian aikoihin. Kappaleen ambient-tyylinen tausta on levyn vihkosen mukaan hidastettu alkuperäisestä.
”Bleed Like A Craze, Dad” kulkee samalla tyylillä kuin esimerkiksi Enigman new age -albumien musiikki. Kappaleella soittaa 3D Echo -niminen kokoonpano, joka sattui olemaan äänittämässä ep-levyään samalla Mountain Studiolla jossa Bowie äänitti The Buddha Of Suburbiaa. Tälläkin kappaleella kuullaan myös Mike Garsonin soittoa.
”Strangers When We Meet” kuuluu albumin normaalimpaan materiaaliin. Spencer Davis Groupin ”Gimme Some Lovin’” -kappaleesta bassokulkunsa lainannut kappale on The Buddha Of Suburbian vaihtelevantasoisen outouden keskellä miellyttävä suvantokohta. Bowie äänitti tästä kappaleesta uuden version seuraavalle 1. Outside -albumilleen. Tätä levyä kuunnellessani huomasin kaipaavani tuolla myöhemmällä versiolla olevaa Mike Garsonin pianonsoittoa.
”Dead Against It” on toteutettu soundeilla, jotka tuovat korniudessaan mieleen sellaiset 1980-luvun alun brittiyhtyeet, jotka halusivatkin kuulostaa konemaisilta. Itse melodia on viehättävän simppeli ja kokonaisuus antaa hellyyttävän nostalgisen vaikutelman. ”Hei, meillä on Casio-urut ja rumpukone!”
Nimestään huolimatta ”Untitled No. 1” ei ole mikään pastissi Low’n instrumentaaleista, vaan tämän albumin kappaleista olemukseltaan ehkä lähimpänä 1990-luvun musiikkia. Hieman toiseen tapaan toteutettuna se olisi varmasti sopinut Black Tie White Noisen kappaleiden joukkoon. Melko muuttumattomana jatkuva ”Untitled No. 1” ei kuitenkaan jaksa pysyä mielenkiintoisena koko viiden minuutin kestoaan.
Tapahtuuko tässä kappaleessa jotain? ”Ian Fish, U.K. Heir” on luultavasti Bowien uran minimalistisin sävellys, jonka lähimmät vertailukohteet löytyvät Low ja ”Heroes” -albumien pitempien instrumentaalien joukosta. Kappaleen nimi on anagrammi Hanif Kureishin nimestä. Sanaleikki? Ah, niin brittiläistä…
Albumi päättyy toiseen versioon ”Buddha Of Suburbiasta”. Merkittävin ero avausraitaan verrattuna on Lenny Kravitzin soittama tyylikäs kitarasoolo – avausraidalla kuullaan saksofonia. Fiksummat ovat väittäneet erilaisten soitinvalikoimien symbolisoivan alussa nuoren saksofonistin unelmia ja lopussa tarinan etenemistä glam rockin vuosiin.
Marraskuussa 1993 julkaistu albumi ei ehkä ole niin yhtenäinen kuin se voisi olla, mutta silti – tai sen ansiosta – The Buddha Of Suburbia oli Bowien mielenkiintoisin albumi vähintään kymmeneen vuoteen. Se jäi kuitenkin ilmestymisensä aikoihin kovin vähälle huomiolle. Musiikkilehdissä sitä pääasiassa kehuttiin, mutta markkinointi oli todella vähäistä. Oliko The Buddha Of Suburbia suunniteltu levyksi, johon fanien ei ollut tarkoituskaan törmätä kuin vahingossa? Yhdysvalloissa levy julkaistiin vasta vuonna 1995. Albumin alkuperäisestä kannesta Bowien nimeä sai etsiä, eikä alkuperäinen kansikuva tai väite soundtrackalbumista tainnut herätellä faneissakaan suurta halua levyn ostamiseen. Kaiken lisäksi Bowie joutui kilpailemaan levymyynnissä itseään vastaan – EMIn kokoelmatupla The Singles Collection julkaistiin samoihin aikoihin.
The Buddha Of Suburbia oli albumi, jolla Bowie otti selkeitä askeleita kohti seuraavan albuminsa musiikkia. Jo tämän levyn vihkosesta käy selväksi, että lähestyvä millennium oli herätellyt maestrossakin levotonta odotuksen tunnetta. The Buddha Of Suburbialla Bowie oli kuitenkin kääntänyt katseensa ehkä hieman kaihoisasti menneeseen. Albumi oli rakennettu periaatteessa tutuista elementeistä, mutta se ei kuitenkaan ollut turvallinen ja varman päälle tehty. Bowie oli antanut varoituksen: Kameleontti oli palannut.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Lue myös: David Bowie – Low (1977)
Kappaleet
- ”Buddha of Suburbia” – 4:28
- ”Sex and the Church” – 6:25
- ”South Horizon” – 5:26
- ”The Mysteries” – 7:12
- ”Bleed Like a Craze, Dad” – 5:22
- ”Strangers When We Meet” – 4:58
- ”Dead Against It” – 5:48
- ”Untitled No. 1” – 5:01
- ”Ian Fish, U.K. Heir” – 6:27
- ”Buddha of Suburbia” – 4:19
Tuottaja: David Bowie, David Richards
Levy-yhtiö: Arista
Pienemmät Purot 
Vastaa