Levyarvio: Art Bears – Hopes And Fears (1978)

Hopes And Fears on Art Bearsin ensimmäinen albumi. Art Bearsin muodostaa Henry Cow’sta irtautunut trio kitaristi Fred Frith, rumpali Chris Cutler ja vokalisti Dagmar Krause.

Kolmannen studiolevynsä In Praise Of Learningin jälkeen Henry Cow katkaisi välinsä levy-yhtiöönsä Virginiin ja ryhtyi toimimaan täysin itsenäisesti musiikkiteollisuuden ulkopuolella. Tämä takasi yhtyeelle täydellisen vapauden, mutta taloudellisesti asiat olivat entistäkin heikommin. Itseasiassa yhtye oli vararikon partaalla ja yhtyeen jäsenet joutuivat jopa harkitsemaan työttömyyskorvauksien hakemista. Toinen suunnitelma oli lähettää Fred Frith kerjäämään rahaa rikkaimmilta yhtyeen tuntemilta ihmisiltä jotka olivat Richard Branson, Mike Oldfield ja The Sex Pistols (yllättävää kyllä The Sex Pistols oli tiedustellut aiemmin Frithin kiinnostusta ryhtyä heidän levytuottajakseen). Tähän ei kuitenkaan jouduttu turvautumaan sillä Henry Cow sai lopulta mittavan apurahan Arts Council Of Great Britainilta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun rock-yhtyeelle oli myönnetty tälläinen yleensä taidemusiikille tai jazz-muusikoille suunnattu apuraha (jazz-muusikko Ian Carr oli yksi tukipäätöstä puoltaneista muusikko-asiantuntijoista). Apuraha pelasti yhtyeen veloista joita sillä oli mm. Virginin suuntaan ja rahaa jäi vielä yli mm. kiertuebussin korjaamiseen, uusien laitteiden hankkimiseen sekä ylipäätänsä yhtyeen päivästä päivään pyörittämiseen.

In Praise Of Learning oli ilmestynyt vuonna 1975 ja sen jälkeen yhtye oli julkaissut livelevyn Concerts (1976) ja kiertänyt keski-Euroopassa ja pohjoismaissa. Uutta sävellettyä materiaalia ei ollut syntynyt tänä aikana kovinkaan paljon poikkeuksena kosketinsoittaja/klarinetisti Tim Hodgkinsonin pitkään säveltämä 24 minuuttinen ja erittäin monimutkainen eepos ”Erk Gah” (nimi tulee Frithin kauhun huudahduksesta kun hän näki monimutkaisen partituurin). ”Erk Gahia” oli soitettu livenä erilaisina variaatioina jo muutaman vuoden ajan ja se oli tarkoitus levyttää In Praise Of Learningin seuraajalle. 

Juuri ennen äänitysten alkamista Fred Frith kuitenkin esitti kritiikkiä Hodkinsonin äskettäin uusiksi kirjoittamia antifasistisia ”Erk Gah” sanoituksia kohtaan. Frith piti sanoituksia puisevina ja itsestäänselvinä ja muu bändi oli samoilla linjoilla vaikka sanoitusten poliittista sanomaa kannattikin. Frith ehdotti että rumpali Chris Cutler kirjoittaisi uuden version ”Erk Gahin” sanoituksista. Cutler ei innostunut haasteesta vaan käytti projektiin varatun ajan kirjoittamalla sen sijaan kokoelman lyhyempiä erillisiä tekstejä ja ehdotti että yhtye tekisikin albumillisen lauluja instrumentaalipainotteisen musiikin sijasta. Frith ja vokalisti Dagmar Krause (Krause ei ollut tässä vaiheessa enää Henry Cow’n jäsen vaan hänet kutsuttiin vain vierailijaksi levylle) innostuivat ajatuksesta, mutta etenkin Hodkinson vastusti konseptia jyrkästi. Hodgkinson jäi lopulta alakynteen bändineuvotteluissa kun Krausekin koki ”Erk Gahin” uuden lyriikat liian työläiksi laulaa. Hodgkinson luopui vastentahtoisesti ”Erk Gahista” ja myöntyi yrittämään laulupainotteisen levyn tekemistä. 

(Huom. ”Erk Gahista” on tarjolla erinomainen liveversio vuonna 2008 julkaistulla Henry Cow’n arkistolivellä Stockholm & Göteborg. Hodgkinson levytti kappaleesta myös studioversion nimellä ”Hold To The Zero Burn” vuoden 1994 soololevylleen Each in Our Own Thoughts.)

Uusi tilanne jätti bändin haastavaan tilanteeseen sillä yhtyeen piti kehittää nopeasti uutta materiaalia yli kaksikymmentä minuuttisen ”Erk Gahin” tilalle ja myös osa puhallinsoittaja Lindsay Cooperin etukäteen valmistelemasta musiikista ei vaikuttanut soveliaalta uuteen laulupainotteiseen konseptiin. Hodgkinson oli säveltäjänä hidas ja pedantti ja Cooper vasta aloitteli uraansa säveltäjänä eivät he sopeutuneet tilanteeseen yhtä hyvin kuin intuitiivisempi Frith joka askarteli nopeassa tahdissa kasaan sarjan kappaleaihioita jatkokehitettäväksi. Frith ja sanoitukset laatinut Cutler saivat näin yliotteen koko sessioista ja päätyivät johtamaan projektia ikään kuin epävirallisina tuottajina. Muut muusikot jäivät äänityssessioissa statisteiksi ja joutuivat toimimaan lähes studiomuusikkotyyliin päästen soittamaan osuuksia lähinnä vain tarpeen mukaan ja kutsuttaessa. Etenkin Cooper ja basisti/sellisti Georgie Born olivat raivoissaan tästä. 

Frith ja Cutler sen sijaan olivat innoissaan siitä miten he pääsivät muokkaamaan ja rakentamaan kappaleita spontaanisti studiossa raita kerrallaan. Henry Cow’n levyjä ei oltu ikinä äänitetty tähän tapaan vaan ne oli soitettu enimmäkseen livenä koko bändin voimin ja koristeltu sitten satunnaisilla päällekkäinäänityksillä tarvittaessa. Hopes And Fears onkin levy joka enemmän kuin yksikään Henry Cow’n albumeista sävellettiin nimenomaan, ei paperilla ja kynällä, vaan studiota apuna käyttäen. Frithille ja Cutlerille tämä oli mullistava kokemus.

Hopes And Fears äänitettiin Sveitsissä Sunrise studiossa tammikuussa 1978 kahden viikon aikana. Samassa paikassa tultaisiin äänittämään lopulta kaikki kolme Art Bearsin levyä ja Henry Cow’n viimeinen levy. Kun levy oli äänitetty ja raakamiksaukset tehty Hodgkinson julisti ettei se ole tarpeeksi hyvä Henry Cow’lle eikä etenkään edusta tyylillisesti niitä ihanteita joihin Henry Cow’n tulisi hänen mielestään pyrkiä. Hodgkinsonista Henry Cow’n tuli kehittyä jatkuvasti ja Hopes And Fearsin kappaleet tuntuivat takapakilta. Cooper ja Born tukivat Hodgkinsonia. 

”I felt we had political and aesthetic responsibility: we needed always to go beyond what we´d done before. And I thought ’Erk Gah” had gone beyond what I’d done before, and  I thought , in terms of compositions, it went beyond what the group had done before.”

Tim Hodgkinson

Frith, Cutler ja Krause sen sijaan olivat järkyttyneitä ja olivat sitä mieltä että levyn musiikki oli aivan liian hyvää jäädäkseen julkaisematta. He ostivat syntyneen materiaalin itselleen ja päättivät julkaista sen uuden bändinimen Art Bears alla. Frith otti suurena loukkauksena sen ettei pitkälti hänen säveltämänsä materiaali olisi mukamas ollut tarpeeksi hyvää Henry Cow’lle. Koko selkkaus ravisteli Henry Cow’ta niin pahoin että yhtye päätettiin hajoittaa. Ennen lopullista hanskojen naulaan lyömistä sovittiin kuitenkin että bändi tekee vielä jäähyväiskiertueen ja äänittää sen päätteeksi viimeisen studioalbuminsa.

Kaikkia alkuperäiselle levylle äänitettyjä kappaleita ei otettu mukaan levylle sillä Hodgkinsonin ”Viva Pa Ubu” ja Cooperin ”Half The Sky” haluttiin säästää levylle johon ne sopisivat paremmin. Todennäköisenä vaihtoehtona pidetiin tietenkin Henry Cow’n viimeistä levyjä joka oli päätetty äänittää välirikost huolimatt. Hopes And Fearsille jäi yksi Cooperin sävellys (”The Dividing Line” joka sekin oli Frithin kanssa sävelletty) ja kaksi lyhyttä Hodkinsonin kappaletta ”The Pirate Song” ja ”Labyrinth”. Yhteensä heidän sävellyspanoksensa levyllä jäi vain seitsemään minuuttiin. Hodkinsonin, Cooperin ja basisti/sellisti Georgie Bornin kuitenkin soittavat kautta albumin vierailijoiksi merkittyinä.

Kaikki Hopes And Fearsin tekemiseen liittyvä draama ravisteli Henry Cow’ta niin pahoin että yhtye päätti lopettaa toimintansa. Ennen sitä sovittiin kuitenkin että bändi tekee jäähyväiskiertueen ja äänittää sen päätteeksi viimeisen studioalbumin. Tämä levy ilmestyi nimellä Western Culture vuonna 1979.

Art Bearsiksi itsensä nimennyt kolmikko Frith Cutler ja Krause äänittivät Lontoossa maaliskuussa levylle neljä kappaletta lisää pois jääneiden raitojen tilalle. Pääosin nämä uudet kappaleet tehtiin triona, mutta Cooper kävi soittamassa muutaman päällekkäinäänityksen. Hodgkinson kieltäytyi kutsusta. Art Bearsin debyytistä Hopes And Fearsista tuli Cutlerin perustaman Ré Recordsin ensimmäinen julkaisu. Ré Recordista tuli seuraavina vuosina merkittävä tekijä marginaalisen avantgarde-rockin julkaisina. Levy-yhtiö jatkaa toimintaansa yhä vielä tänä päivänäkin mitä voidaan pitää jo itsessään merkittävänä saavutuksena.

Entä millaista on Hopes And Fearsin musiikki joka ei Hodgkinsonille kelvannut? Lopullinen albumi on varsin sekava ja sirpalemainen 13 kappaleen kokonaisuus. Kappaleiden pituudet vaihtelevat minuutin mittaisista miniatyyreistä kahdeksan minuuttiseen mini-eepokseen. Siinä missä Henry Cow’n peruskonsepti oli tuoda taidemusiikin sävellyksellisiä menetelmiä rock-musiikin piiriin on Art Bearsin metodi enemmänkin kolmiminuuttisen pop-formaatin kokeellinen käsittely. Art Bearsin tavallaan runtelelee pop-musiikkia ja lopputuloksena syntynyt musiikki on lopulta varsin kaukana radioystävällisestä popista ja rockista. Selkeä ero Henry Cow’hun löytyy myös instrumentaatiosta joka Hopes And Fearsilla on yleensä huomattavasti riisutumpi ja akustisempi kuin Henry Cow’n levyillä. Yhteenlaskettu instrumenttipaletti on sinänsä yhtä laaja mutta sitä käytetään valikoidummin ja yksittäisillä kappaleilla kerralla soi yleensä vain pari-kolme eri instrumenttia kerrallaan. Parissa kappaleessa laulua säestää vain yksi instrumentti. Mukana on myös runsaasti vaikuteita kansanmusiikista mikä ei ole lainkaan tyypillistä Henry Cow’n musiikille. Hopes And Fearsin musiikki ei ole myöskään läheskään yhtä monimutkaista ja tiivistä kuin Henry Cow’n keskimäärin, mutta reippaasti tavallista rock-musiikkia kompleksisempaa kuitenkin.

Hopes And Fears alkaa sovituksella Bertolt Brechtin ja Hanns Eislerin liedistä ”On Suicide”.  Art Bearsin sovitus kappaleesta nostaa pääosaan Krausen vokaalit joita säestää hyvin minimalistinen instrumentaatio. Tässä tulkinnassa Krausen alla soi vaimeasti vain sello, fagotti ja pikaisesti klarinetti. Henry Cow oli soittanut kappaletta jo aiemmin livenä.

Hartaan ”On Suiciden” jälkeen tunnelma muuttuu rajusti Cooperin ja Frithin yhdessä säveltämässä ”The Dividing Linessa” joka käynnistyy omituisilla pörinöillä jotka vaikuttavat syntesaattoreilla luoduilta mutta ovat ilmeisesti itseasiassa uruilla tuotettuja ja tunnistamattomaksi nauhakäsiteltyjä.  Urkupörinän ohessa kuullaan lähes industriaalisia kolahduksilla. Erittäin häiritsevän intron jälkeen Cooperin fagotti ja Krausen vokaalit tuovat Lopulta mukaan melodisia aineksia, mutta tunnelma jää silti hyvin riitasointuiseksi Cutlerin rumpujen kopistellessa taustalla ilman symbaaleja. Kerrassaan kummallinen, mutta kiehtova kappale.

Kolmas kappale ”Joan” on hieman rokkaavampaa musiikkia ja sisältää frippmäisesti soivaa kipakkaa kitarointia Frithiltä ja upeaa oboe-riffittelyä Cooperilta. Jeanne d’Arcista kertova biisi kadottaa hieman energiaa jota sillä voisi olla sillä rummut on miksattu aivan liian taustalle. Hopes And Fearsin soundit ovat muutenkin hieman muhjuiset eivätkä pärjää etenkään kahden ensimmäisen Henry Cow -levyn tuotanto-arvoille.

Neljäs kappale ”Maze” alkaa Cutlerin perkussioiloittelulla jossa hän käyttää jonkinlaisia varhaisia sähkömpuja muuttuen sitten tummasävyiseksi sellon ja urkujen säestämäksi utuisaksi sielunmessuksi. Lopussa Krause ja Born laulavat duettona ja mukaan tulee myös klarinetti ja viulu.

”In Two Minds” on levyn pisin kappale ja asettaa aluksi Krausen vokaalit selkeästi pääosaan. Kappaleen ensimmäinen osa on kuin valittava suruvirsi, mutta noin kolmen minuutin kohdalla yllättävän iloisesti helisevä piano esittelee kappaleeseen rokkaavamman otteen joka kuulostaa kummalliselta versiolta The Who’n musiikista. Pian musiiikki hiipuu takaisin kuitenkin surumieliseen moodiin kunnes lopussa kuullaan ”The Who” -teemasta vielä pidempi versio jossa bassokitara murisee todella tyydyttävästi ja Cutlerin hieman kummallisesti äänitetyt rummut kopisevat villisti ja hyperaktiivisesti. Kerrassaan skitsofreeninen kappale mikä on soveliasta sillä skitsofrenia on myös sanoitusten teema. ”In Two Minds” on ehkä kappale joka tuntuu kaikista vähiten Henry Cow’’lta ja se saikin Hodginson toteamaan äänitysten aikaan nyreästi: ”Miksi me soitamme tälläistä… kamaa. Se kuulostaa The Who’lta.”.

Seuraava kappale on ihastuttavasti koliseva kokonaan instrumentaalinn ”Terrain” joka fagotti-riffeineen ja Frithin surisevine kitaroineen sen sijaan kuulostaa hyvinkin paljon musiikilta jota Henry Cow olisi voinut soittaa Unrest -levyn aikoihin. Neliminuuttista ”Terrainia” olisi kuunnellut mielellään pidempääkin.

”The Tube” on levyn avantgardistisinta antia. Krausen laulua säestää vain Frithin hyvin kokeellinen, vuoroin koliseva, vuoroin suriseva tai vinkuva kitarointi. ”Tube” on hyvä esimerkki siitä miten monipuolisia ääniä Frith osaa kitarastaan taikoa, mutta musiikkina se ei silti ole kovin kiinnostavaa kuultavaa.

”The Dance” on valssimainen kappale jota kuljettaa Cutlerin kepeä, mutta hieman marssimainen rumpalointi sekä akustinen kitara ja viulu joita molempia soittaa Frith. Biisin toisessa osassa osassa tahtilaji vaihtuu ja tunnelma muuttuu entistäkin marssimaisemmaksi ja Frith soittaa pelimannihenkisesti viulua rinnallaan urkuharmoni ja Krausen sanaton vokalisointi. Ei sitä ihan tavallisinta tanssimusiikkia. ”The Dance” on, kuten myös kaksi edellistä kappaletta, ovat Lontoon sessioiden satoa eli niissä ei kuulla Hodgkinsonia ja Bornia lainkaan.

”Pirate Song” on Hodgkinsonin säveltämä taidelaulu jonka Krause laulaa kauniisti vain Hodkinsonin pianon säveltämänä. Minuutin kestävän miniatyyrin olisi toivonut kestävän kauemmin ja  nyt se jääkin vain harmittoman välipalan rooliin.

Levyn monimutkaisinta antia edustaa Hodgkinsonin toinen miniatyyri. Rytmisesti huikean monimutkainen, vain pari minuuttinen ”Labyrinth (Daedalus Lamenting)” asettaa vastakkain kolme tai neljä (tätä on ainakin minun vaikea hahmottaa täsmälleen) eri päällekkäin kulkevaa rytmiä jotka muodostavat labyrinttin jossa eri tempoiset ja tahtilajiaan vaihtavat rytmit kohtaavat aina hetkittäin toisensa matemaattisesti kuin samaisen labyrintin risteyskohtaan päätyvät käytävät. Hauskasti rytmien kohtaamiset merkitään pienellä kellon kilahduksella. ”Labyrinthin” jokainen instrumentti soitettiin paikalleen yksitellen klikki-raitoja hyödyntäen mitä Henry Cow ei ollut koskaan aiemmin tehnyt. Luultavasti ”Labyrinth” olisikin mahdotonta soittaa ilman klikkiraitojen tukea. ”Labyrinthin” musiikki täsmää täydellisesti paitsi kappaleen nimeen niin myös Cutlerin lyriikoihin jotka käsittelevät Daidalosta ja hänen poikaansa Ikarosta itse rakentamansa labyrintinsa vankeina.

Tummasävyinen ”Riddle” kertaa ”The Dividing Linen” ja ”Mazen” teemoja tällä kertaa uruilla ja nokkahuilulla. Taustalla surisee bassodrone. Cutlerin tomtomit rakentavat dronen päälle mukavasti energiaa ja Krause laulaa terävästi. Lopulta kappale tuntuu jäävän harmillisesti kesken.

Toiseksi viimeinne kappale ”Moeris Dancing” on levyn kohokohta. ”Moeris Dancingissa” Frith ammentaa aineksi itä-eurooppalaisesta kansanmusiikista ja  kappaleen 15/8 tahtilajissa kulkeva melodia on kerrassaan ihastuttava. Aluksi teema esitellään akustisella kitaralla ja Krausen sanattomasti itämaiseen tyyliin sanattomasti laulamana. Kitaran tueksi nousee myös viulu ja myöhemmin teema kuulaan erilaisina variaatioina soitettuna niin viululla kuin sähkökitaralla soitettuna. Aina rytmitystä hieman erilaiseksi synkopoituna. Lopuksi kappale hiipuu ikuisuuteen Cutlerin bongo-rumpujen naputtelun myötä. Todella hieno kappale joka sisältää selvästi Fred Frithin tulevien vuosien musiikin siemenet. Etenkin levyillään Gravity (1980) ja Speechless (1981) hän liikkuu hyvin samankaltaisissa tunnelmissa. Ja itseasiassa vielä 2000-luvulla Cosa Brava -yhtyeensä myötä hän palannut samalle balkanilaiselle lähteelle.

Levyn päättää Lontoossa äänitetty väheleinen, vain urkuharmonin säestämä Krausen kuulaasti laulama surumielinen ”Piers” joka toimii vastaparina levyn aloitaneelle ”On Suicidelle”. Ympyrä on sulkeutunut.


Lue myös: Levyarvio: Henry Cow – Leg End (1973)


Hopes And Fears on kummallinen synkkä levy täynnä sirpalemaisia pieniä kokeellisia lauluja. Tavallaan Hopes And Fearsin musiikki on lähempänä Slapp Happyn kokeellista poppia kuin Henry Cow’n ultramonimutkaista taidemusiikin ja rockin hybridiä, mutta Art Bearsin musiikissa on silti huomattavasti Slapp Happya avantgardistisempi ote. Hopes And Fears ei ole täysosuma, mutta todella kiehtova ja omaperäinen albumi muutamasta ei niin vakuuttavasta kappaleesta huolimatta. Ei tälläistä musiikkia kukaan muu (Slapp Happy vertauksesta huolimatta) ollut tehnyt aiemmin. Eikä moni ole toki tehnyt sittemminkään.

Hopes And Fearsia myytiin ensimmäisenä vuonna 5 000 kappaletta ja vuoteen 1984 myyntiluvut olivat kivunneet 13 000 kappaleeseen. Tämä oli enemmän mihin yksikään Virginin julkaisema Henry Cow -levy oli kyennyt. Nämä luvut kertovat kaksi asiaa. Ensinnäkin se miten marginaalista suosiota Henry Cow (ja Art Bears) suuressa kuvassa nautti, mutta myös siitä että Virgin kaltainen puolisuuri levy-yhtiö ei pystynyt palvelemaan Henry Cow’n kaltaista niche-yhtyettä yhtä hyvin kuin bändivetoinen julkaisutapa jossa yhtyeen musiikin todelliset asiantuntijat (eli bändi itse) pystyi kohdistamaan myynnin ja minimaalisen markkinoinin juuri oikeisiin paikkoihin. 

Haastavista lähtökohdista ja dramaattisista vaiheista huolimatta onnistuneen startin saanut Art Bears teki seuraavan kolmen vuoden aikana vielä kaksi studioalbumia ja ne molemmat ilahduttavasti petrasivat tästä lupaavasta debyytistä.

Parhaat biisit: ”Joan”, ”In Two Minds”, ”Terrain”, ”Labyrintinth (Daedaly Lamenting)” ”Riddle”, ”Moeris Dancing”

Rating: 4 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

  1. On Suicide (1:26)
  2. The Dividing Line (4:13)
  3. Joan (3:07)
  4. Maze (5:15)
  5. In Two Minds (8:35)
  6. Terrain (3:54)
  7. The Tube (3:02)
  8. The Dance (5:08)
  9. The Pirate Song (1:10)
  10. Labyrinth (Daedalis Lamenting) (2:20)
  11. Riddle (2:50)
  12. Moeris Dancing (5:20)
  13. Piers (2:10)

Art Bears:

Fred Frith: kitarat, viulu, alttoviulu, piano, urkuharmoni, ksylofoni, bassokitara Chris Cutler: rummut, sähkörummut, perkussiot, melu Dagmar Krause: vokaalit

Vierailijat:

Lindsay Cooper: fagotti, oboe, sopraanosaksofoni, nokkahuilu Tim Hodgkinson: urut, klarinetti, piano Georgie Born: bassokitara, sello, vokaalit

Tuottaja: Art Bears
Levy-yhtiö: Recommended Records

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: