Progressiivinen musiikki – Ne pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa avantproge-bändi Henry Cown toinen studiolevy Unrest. Klassisesti koulutettu puhallinvirtuoosi Lindsay Cooper liittyy yhtyeeseen ja vie omalta osaltaan bändiä entistä lähemmäs länsimaista taidemusiikkia.
Esittelyssä vuoden 1976 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. Henry Cow, David Bowie, Vangelis ja Art Zoyd.
Arvostelussa Henry Cow’n ensimmäinen livealbumi Concerts. Concerts tarjoaa loistavan kokonaiskuvan Henry Cow’n tavasta tehdä musiikkia kompleksisista sävellyksista, kiinnostavien cover-versioiden kautta haastaviin vapaisiin improvisaatioihin.
Esittelyssä vuoden 1975 parhaat levyt. Mukana mm. Mike Oldfield, Pink Floyd ja Van der Graaf Generator.
Arvostelussa Canterbury-supergroup Hatfield And The Northin toinen ja viimeinen studioalbumi, mestarillinen The Rotters’ Club.
Arvostelussa Henry Cown kolmas studioalbumi In Praise Of Learning joka tehtiin yhteistyössä Slapp Happyn kanssa.
Arvostelussa vinksahtanutta taidepoppia soittaneen Slapp Happyn ja äärimonimutkaiseen avant-progeen keskittyneen Henry Cown ensimmäinen yhteinen levy Desperate Straights.
Arvostelussa Gong-kitaristi Steve Hillagen ensimmäinen sooloalbumi Fish Rising.
Esittelyssä vuoden 1974 parhaat levyt. Mukana mm. King Crimson, Yes ja Mike Oldfield.
Arvostelussa brittiläisen canterbury-progea soittaneen Eggin kolmas ja viimeinen studiolevy The Civil Surface.
