Progressiivinen musiikki – Ne pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa avantproge-bändi Henry Cown toinen studiolevy Unrest. Klassisesti koulutettu puhallinvirtuoosi Lindsay Cooper liittyy yhtyeeseen ja vie omalta osaltaan bändiä entistä lähemmäs länsimaista taidemusiikkia.
Arvostelussa Dave Stewartin, Pip Pylen, Phil Millerin ja John Greavesin tähdittämän Canterbury-supergroup National Healthin toinen studioalbumi Of Queues and Cures.
Arvostelussa Hopes And Fears joka on Art Bearsin ensimmäinen studioalbumi. Art Bearsin muodostaa Henry Cow’sta irtautunut trio kitaristi Fred Frith, rumpali Chris Cutler ja vokalisti Dagmar Krause.
Arvostelussa belgialaisen Univers Zeron tummanpuhuva debyyttialbumi joka on ns. kamarirockin yksi keskeisimmistä pioneeritöistä.
Arvostelussa italialaisen Stormy Sixin kuudes studioalbumi L’apprendista.
Esittelyssä vuoden 1976 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. Henry Cow, David Bowie, Vangelis ja Art Zoyd.
Arvostelussa Henry Cow’n ensimmäinen livealbumi Concerts. Concerts tarjoaa loistavan kokonaiskuvan Henry Cow’n tavasta tehdä musiikkia kompleksisista sävellyksista, kiinnostavien cover-versioiden kautta haastaviin vapaisiin improvisaatioihin.
Esittelyssä vuoden 1975 parhaat levyt. Mukana mm. Mike Oldfield, Pink Floyd ja Van der Graaf Generator.
Arvostelussa Canterbury-supergroup Hatfield And The Northin toinen ja viimeinen studioalbumi, mestarillinen The Rotters’ Club.
Arvostelussa Henry Cown kolmas studioalbumi In Praise Of Learning joka tehtiin yhteistyössä Slapp Happyn kanssa.
