Ys on italialaisen progebändi Il Balletto Di Bronzon toinen studiolevy. Il Balletto Di Bronzon esikoislevy Sirio 2222 vuonna 1970 oli suht vähäpätöistä psykedeelistä rockia, mutta Ys:illä yhtye heittäytyy täysillä progressiivisen rockin pariin.
Ys on konseptialbumi samannimisestä myyttisestä mereen uponneesta kaupungista joka sijaitsi Bretagnen rannikolla ja jota sanottiin maailman kauneimmaksi kaupungiksi. No italian taitoni ovat suurin piirtein olemattomat joten omakohtaisesti en tiedä miten hyvin bändi legendaa sanoituksisaan hyödyntää, mutta ilmeisesti ainakin väljästi kaikkien biisien sanoitukset aihetta käsittelevät.
Ys-levyä luonnehtii tekemisen valtava intensiteetti. Bändi vyöryttää intensiivistä musiikkiaan niin hurjalla vauhdilla että tuntuu kuin homma olisi välillä lähdössä täysin käsistä. Ys:in tyylin voisi laiskasti määritellä olevan ”King Crimson kohtaa stereoideja kiskoneen ELP:n”. Edellä mainitusta vertailusta huolimatta bändin rankkojen kitaroiden ja säröisten urkujen muodostama soundi on hyvinkin omaperäinen ja etenkin italialaisessa progessa kaikessa intensiteetissään vertaansa vailla. Yleensä italialainen proge on huomattavasti kepeämpää ja valoisampaa kuin Il Balletto Di Bronzon synkät vyörytykset.
Levyn kohokohta on yli 11 minuuttinen aloitusraita ”Introduzione” jossa kitaran ja koskettimien virtuoosimainen vuoropuhelu on paikoittain häkellyttävän hienoa kuultavaa. Omintakeinen vokaalien käyttö toimii myös hienosti. Päävokalisti Gianni Leonen (joka on myös yhtyeen taitava kosketinsoittaja) kireä ja ahdistuneen oloinen ääni yhdistettynä taustavokalistien eteerisiin ja hieman aavemaisiin sanattomiin vokaaleihin toimii tavattoman hyvin. Etenkin kappaleen vokaali-intron voisi hyvin kuvitella inspiroineen Goblinin myöhempää kummitusprogea. Rumpali Gianchi Stringan suorastaan demoninen rumpalointi on myös erityisen voimakasta aloitusraidassa.
”Terzo incontro / Epilogo” on myös upea kappale. Myös tässä yli 11 minuuttisessa biisissä on kuultavissa selviä vaikutteita King Crimsonista ja etenkin ”21st Century Schizoid Manin” nopeista unisono-osuuksista. Loppupuoliskolla rumpali Stringan bassorumpu-työskentely oli erityisen kiinnostavaa ja sen matala synkopoitu tumbh-tumbh muodostaa mahtavan kontrastin Leonen korkeasti soiville pianonuoteille. Aivan lopussa kun kappaleen luulee jo hiipuneen päätökseen bändi iskee vielä todella tiukan myllytyksen päälle. Mahtava yllätyslopetus!
Alkuperäisellä vinyylillä kappaleita oli vain neljä, mutta itse olen elänyt alusta alkaen cd-version kanssa jossa on bonuksena kappale ”La tua cada comoda” joka on huomattavasti muuta materiaalia popimpaa soinniltaan ja tyyliltään. Minusta kappale on erittäin hieno ja toimii levyn päätöksenä mainiosti tuoden hieman keveyttä ja kaivattua kontrastia jota muut sävellykset eivät niinkään tarjoa. Ys:in jälkeen julkaistu sinkku ”La tua cada comoda” tarjoileekin kutkuttavaa maistiaista siitä millainen Il Balletto Di Bronzon suunta olisi voinut jatkossa olla, mutta valitettavasti yhtye hajosi vuonna 1973.
Ys on yksi 70-luvun hedelmällisen italoproge-skenen vahvimmista albumeista.
Parhaat biisit: ”Introduzione” ja ”Terzo incontro / Epilogo”
Arvosana: ****½
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
A-puoli
- ”Introduzione” – 11:08
- ”Primo incontro” – 7:58
- B-puoli
- ”Secondo incontro” – 7:28
- ”Terzo incontro” – 9:00
- ”Epilogo” – 2:06
CD-bonusraita: ”La tua casa comoda” – 3:45
Bändi:
Gianni Leone: laulu, urut, piano, Mellotron, Moog, spinetti, celesta, tastiere Lino Ajello: kitara Vito Manzari: basso Gianchi Stringa: batteria
Levy-yhtiö: Polydor
Pienemmät Purot 