Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Pieni kunnianosoitus maaliskuussa 2020 menehtyneelle King Crimson-muusikko Bill Rieflinille. Mukana myös arvostelu hänen kahdesta kiinnostavasta vuonna 1999 ilmestyneestä levytyksestä The Repercussions of Angelic Behaviorista ja Birth Of A Giantista. RIP Bill Rieflin.
Arvostelussa Camelin kolmas, ja luultavasti rakastetuin, albumi The Snow Goose
Arvostelussa Genesis-kitaristi Steve Hackettin ensimmäinen sooloalbumi Voyage Of The Acolyte.
Arvostelussa Markus Reuterin voimatrio-kokoonpanolla tehty improvisoitu instrumentaalilevy Truce.
Esittelyssä vuoden 1974 parhaat levyt. Mukana mm. King Crimson, Yes ja Mike Oldfield.
Arvostelussa avantproge-bändi Henry Cown toinen studiolevy Unrest. Klassisesti koulutettu puhallinvirtuoosi Lindsay Cooper liittyy yhtyeeseen ja vie omalta osaltaan bändiä entistä lähemmäs länsimaista taidemusiikkia.
Arvostelussa vuonna Yesin seitsemäs studiolevy Relayer joka esittelee uuden kosketinsoittajan Patrick Morazin ja tuo yhtyeen musiikkiin uusia jazz-rock -sävyjä ja jopa hieman avantgardistista otetta.
Arvostelussa vuonna 1969 perustetun King Crimsonin seitsemäs levy Red joka oli yhtyeen viimeinen 70-luvulla julkaisema studiolevy.
Arvostelussa vuonna 1968 perustetun Gongin viides studiolevy You joka on yhtyeen yksi maagisimmista levyistä.
Arvostelussa suomalaisen Wigwamin neljäs studiolevy, mestarillinen Being vuodelta 1974.
Pienemmät Purot 