Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa avantproge-bändi Henry Cown toinen studiolevy Unrest. Klassisesti koulutettu puhallinvirtuoosi Lindsay Cooper liittyy yhtyeeseen ja vie omalta osaltaan bändiä entistä lähemmäs länsimaista taidemusiikkia.
Arvostelussa vuonna Yesin seitsemäs studiolevy Relayer joka esittelee uuden kosketinsoittajan Patrick Morazin ja tuo yhtyeen musiikkiin uusia jazz-rock -sävyjä ja jopa hieman avantgardistista otetta.
Arvostelussa vuonna 1969 perustetun King Crimsonin seitsemäs levy Red joka oli yhtyeen viimeinen 70-luvulla julkaisema studiolevy.
Arvostelussa vuonna 1968 perustetun Gongin viides studiolevy You joka on yhtyeen yksi maagisimmista levyistä.
Arvostelussa ruotsalaisen Isildurs Banen ja brittiläisen Van der Graaf Generator -legenda Peter Hammillin yhteistyön hedelmä In Amazonia.
Arvostelussa Mike Oldfieldin jättimäiseksi menestykseksi muodostunut debyyttialbumi Tubular Bells vuodelta 1973.
Arvostelussa Jethro Tullin kuudes albumi, ristiriitaisen vastaanoton saanut konseptialbumi, A Passion Play vuodelta 1973.
Arvostelussa Gentle Giantin viides studioalbumi, hieman kylmältä kalskahtava, mutta teknisesti taitava In A Glass House vuodelta 1973.
Arvostelussa Yes-legenda Jon Andersonin 12. sooloalbumi, yli kaksikymmentä vuotta teossa ollut 1000 Hands.
Arvostelussa Caravanin neljäs studioalbumi jossa yhtye siirtyy jazzahtavamman tyylin pariin.
Pienemmät Purot 