Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Henry Cow -kitaristi Fred Frithin toinen sooloalbumi Gravity. Kansanmusiikista vahvasti ammentavalla Gravitylla kohtaa harvinaisen herkullisella tavalla avantgardistinen monimutkaisuus ja helposti lähestyttävä tarttuva melodisuus.
Arvostelussa Kate Bushin kolmas studioalbumi Never For Ever joka on viehättävä sekoitus vanhaa ja upouutta.
Arvostelussa ranskalaisen Rahmannin ensimmäinen ja ainoa studiolevy jolla yhtye yhdistelee ainutlaatuisella tavalla jazz-rockia, zeuhlia ja pohjois-afrikkalaista etnistä musiikkia.
Esittelyssä vuoden 1980 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. John Williams, Mike Oldfield, Rush ja Daryl Hall.
Arvostelussa Trevor Hornin ja Geoff Downesin progepoppia soittaneen Bugglesin esikoislevy The Age Of Plastic.
Arvostelussa Mike Oldfieldin kuudes studioalbumi QE2.
Arvostelussa Peter Hammillin yhdeksäs studioalbumi A Black Box.
Arvostelussa kanadalaisen Rushin seitsemäs studiolevy Permanent Waves.
Esittelyssä vuoden 1980 parhaat levyt sijoituksilla 21-30. Mukana mm. Pekka Pohjola, Jethro Tull, Michael Mantler ja Wasama Quartet.
About Time on New York Gongin ensimmäinen ja ainoa studioalbumi. Progea ja punkkia yhdistelevä About Time on virallisesti New York Gongin levy, mutta sitä voidaan ajatella myös legendaarisen Gongin jatkumona, Daevid Allenin sooloalbumin tai tietystä näkökulmasta jopa Bill Laswellin johtaman Material -yhtyeen ensimmäisenä levynä.
Pienemmät Purot 