Megalázottak és megszomorítottak on After Cryingin toinen studioalbumi.
Vuonna 1986 Budapestissä perustetun After Cryingin kantavia voimia oli kaksi klassisesti koulutettua muusikkoa pianisti Csaba Vedres ja sellisti Péter Pejtsik. Etenkin Vedresia kiehtoi klassisen musiikin ohella King Crimsonin, Emerson Lake & Palmerin ja Frank Zappan musiikki. Progressiivinen rock keskimääräistä suuremmalla määrällä taidemusiikin vaikutteita muodostuikin yhtyeen johtoajatukseksi. Vuonna 1990 ilmestynyt ensimmäinen albumi Overground Music antoi jo vahvasti viitteitä tulevasta Sen musiikki oli kamarimusiikkivaikutteista progressiivista rockia kevein jazz-maustein.
Megalázottak és megszomorítottakilla musiikista jää pitkälti pois niin rock kuin jazzikin ja taidemusiikin vaikutteet nousevat entistä selvemmin päärooliin. Voidaan oikeastaan kyseenalaistaa, että onko Megalázottak és megszomorítottak lainkaan progea vai onko kyse oikeastaan erittäin omaperäisestä taidemusiikin yksilöstä. Progen kohdalla rajanveto on usein toki hankalaa ja esimerkiksi säveltäjä Osmo Tapio Räihälä esittää kirjassaan Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa (2021), että progressiivinen rock olisi nimenomaan taidemusiikkia eikä yksi populaarimusiikin lajeista kuten ehkä yleisemmin ajatellaan. Megalázottak és megszomorítottak on joka tapauksessa hyvä esimerkki genre-rajoja venyttävästä levystä.
Fjodor Dostojevskin romaanista Sorrettuja ja solvattuja (1861) nimensä napanneella Megalázottak és megszomorítottakilla Vedresin pianoa ja koskettimia sekä Petsikin selloa täydentää Balázs Winklerin trumpetti ja László Gacsin rummut ja perkussiot. Lisäksi levyllä kuullaan joukkoa vierailijoita jotka soittavat viuluja, fagottia, bassoklarinettia, pasuunaa ja oboeta. Levy soi lähes täysin akustisesti muutamia syntetisaattorilla ja bassokitaralla soitettuja osioita lukuunottamatta.
Musiikin yleinen tyyli on hyvin hillitty. Siinä missä edellisellä levyllä pianisti Vedres soitti useita virtuoosimaisia jaksoja on hänen työskentelynsä Megalázottak és megszomorítottakilla huomattavasti harkitumpaa ja väheleisempää. Sama pätee pitkälti myös muuhun yhtyeeseen. Tosin sellistin Pejtsikin ja trumpetisti Winklerin roolit korostuvat tällä kertaa koskettimien kustannuksella. Heidänkään soittonsa ei kuitenkaan missään vaiheessa keskity pinnallisen virtuoositeetin esittelyyn.
Lue myös: Levyarvio: News From Babel – Sirens And Silences / Work Resumed On The Tower (1984)
Levyn aloittaa yli 22 minuuttia kestävä ”A Gadarai Megszállott”.Koko yhtyeen nimiin merkitty ”A Gadarai Megszállot”on melankolinen ja viipyile sävellys joka kehittyy ja kasvaa pikku hiljaa rohkean kiireettömästi. Yleisilmeeltään musiikki on varsin minimalistista ja sen harras tunnelma tuo mieleeni hetkittäin Arvo Pärtin.
Kappaletta kuljettaa pitkälti Pejtsikin surumielisesti, mutta päättäväisesti soiva sello. Koko sävellys tavallaan rakentuu pitkän eeppisen sellosoolon ympärille ja ehkä sitä voisi kutsua jopa sellokonsertoksi. Ja täytyy sanoa, että harvoin progeen liitettävällä levyllä kuulee yhtä mestarillista sellonsoittoa. Etenkin Pejtsikin hallitun rouhea, mutta silti pyöreä soundi on todella vakuuttavaa kuultavaa.
Sävellyksen kamarimusiikkimaisuutta korostaa rumpujen pieni roolo. Rumpali László Gacs toimii lähinnä perkussionistina kilkutellen lähes yksinomaan settinsä peltejä välillä symbaaleillaan kappaleen melodioita varioiden.
Ensimmäiset vokaalit kuullaan vasta kun kappaletta on kulunut lähes kahdeksan minuuttia. Vokalisti laulaa ohuekolla, mutta kauniilla äänellä unkariksi mikä tottumattoman korviin kuulostaa yllättävän paljon italialta. After Cryingin ensimmäisellä levyllä vokaalit olivat englanniksi ja, ei niin yllättäen, laulu toimii nyt todella paljon paremmin kun vokalisti saa laulaa omalla äidinkielellään.
16 minuutin kohdilla rumpali siirtyy yllättäen pelleistä soittamaan tomeilla kuvioita jotka voisi hyvin kuvitella kirjoitetun orkesterissa patarummuille. Efekti on on todella tehokas. Pian intensiteetti kasvaa entisestään kun trumpetistiWinklersooloilee hetken aikaa villin riitasointuisesti. Sitten hiljaisuus ja vain pitkä minimalistisesti aaltoileva ohut syntetisaattorinääni valtaa äänikuvan.
Yli minuutin hiljaisen osion jälkeen rummut palaavat, tällä kertaa soittaen ensimmäistä kertaa lähes rock-musiikin mieleen tuovaa komppia. Trumpetti pärisyttelee kevyesti fanfaarimaista teemaa ja bassokitarakin yhtyy mukaan leikkiin. Trumpetin sointi muuttuu leikkisämmäksi ja taustalle nousee lintujen laulua. Pikku hiljaa musiikki feidautuu pois ja jäljelle jää vain lintujen äänet jotka itseasiassa taitavat olla todellisuudessa bändin jäsenten viheltelyä ja taitavaa imitaatiota.
”A Gadarai Megszállot” on todella kiehtova musiikillinen matka ja sitä on todella vaikea verrata mihinkään muuhun progelevyyn. Ehkä King Crimsonin levy Islands utuisimmillaan tarjoaa jonkinlaisen vertailukohdan.
Lue myös
- Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 1992
- Levyarvio: Tori Amos – Little Earthquakes (1992)
- Review: Yes – Close To The Edge (1972)
- Sarja: David Bowie – Stage (1978/2005)
- Levyarvio: Mike Oldfield – Tubular Bells II (1992)
- Review: Camel – Stationary Traveller (1984)
Seuraava kappale ”A Kis Hõs” on Vedresin säveltämä lyhyt kolmelle viululle, selloille ja sanattomasti vokalisoivalle naisäänelle sävelletty välisoitto. Mukaan yhtyy myös munkkimaisesti vokalisoivat matalat miesäänet ja kellomaisesti soivat perkussiot. Lopussa käkikin kukkuu.
Myös kolmas kappale, alle kaksi minuuttinen, ”Noktürn” on Vedresin säveltämä. Görgényi Tamásin sanoittamassa kauniissa miniatyyrissä pääosaan nousee unkariksi laulava miesvokalisti ja vahvasti kaiutetut ja jazzahtavasti soivat rummut. Taustalla humisee syntetisaattori. Nimensä mukaisesti yölliseltä kuulostavan sävellyksen muodostama äänikuva on kiehtovan minimalistinen.
Koko yhtyeen säveltämä ja jälleen Tamásinin sanoittama 11 minuuttinen nimibiisi tulee levyn raidoista lähimmäs progressiivisen rockin tonttia. Repivästi soivalla sellolla käynnistyvässä biisissä rumpali ottaa aiempaa aktiivisimman roolin. Etenkin kappaleen epäsäännöllisissä tahtilajeissa kulkevan nopeatempoisen osion jonka taustalla pilli soi kaoottisesti voisi kuvitella istuvan vaikka King Crimsonin levylle Red. ”Megalázottak És Megszomorítottak” erottuu hieman levyn muusta materiaalista, mutta ei onneksi liikaa. Ja mikä tärkeintä se on kerrassaan hieno biisi!
Levyn päättää koko yhtyeen säveltämä viides biisi nimeltä ”Végül”. Vain hieman runsaat kaksi minuuttinen sävellys alkaa kaihoisasti ja kauniisti soivalla viululla josta siirrytään lyhyeseen lähi-itämaiselta kuulostavaan osioon joka soitetaan kummallisella rämisevällä soundilla joko akustisella bassolla tai sormin näppäilyllä sellolla (tai niiden yhdistelmällä). Tämän jälkeen pääroolin ottaa minimalistisen syntetisaattoritaustan päällä villisti sooloilevat rummut. Melko kummallinen kappale. Ehkä biisi oli pieni palkinto levyllä muuten niin kunnioitettavan hillitysti soittaneelle rumpalille? Anna palaa László Gacs!
Megalázottak És Megszomorítottak on ehdottomasti yksi 90-luvun hienoimmista levyistä. Ja yksi ainutlaatuisimmista. Se on myös omaa luokkaansa After Cryingin oman katalogin puitteissa. Seuraavalla levyllään Föld és ég (1994) bändi palasi epätasaisella tavalla tavanomaisemman progen suuntaan ja etenkin Emerson Lake & Palmer -vaikutteet nousivat yllättävänkin keskeiseen rooliin.
Vuonna 2011 toistaiseksi viimeisimmän levyn julkaissut yhtye ei ikinä enää osunut aivan yhtä maagiseen ja omaperäiseen saumaan progen ja taidemusiikin välissä kuin mestarillisella Megalázottak És Megszomorítottakilla.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Levyarvio: Steve Reich – Different Trains / Electric Counterpoint (1989)
Kappaleet
- A Gadarai Megszállott (22:10)
- A Kis Hõs (3:23)
- Noktürn (1:52)
- Megalázottak És Megszomorítottak (10:59)
- Végül (2:25)
Csaba Vedres: piano, EKO Stradivarius jousisyntetisaattori, laulu, lintuäänet Péter Pejtsik: sello, syntetisaattori, kertoja, laulu, lintuäänet Balázs Winkler: trumpetti, syntetisaattori, viritysputki, laulu, lintuäänet László Gacs: rummut ja lyömäsoittimet, laulu, lintuäänet
Vierailijat
Judit Andrejszky: laulu (1,2) Pál Makovecz: pasuuna (1) Aladár Tüske: fagotti (1) Gabriella Fias: oboe (1,3) Ákos Ács: bassoklarinetti (1) Orsolya Winkler: viulu (2) Zsófia Winkler: viulu (2) Zsolt Maroevich: alttoviulu (2,5)
Levy-yhtiö: Quint
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti