Levyarvio: Steve Reich – Different Trains / Electric Counterpoint (1989)

Niin sanottu minimalistinen musiikki syntyi 1960-luvun alussa USA:ssa. Sille tyypillistä on toisteisuus ja tarkoituksellisen yksinkertaistettu rytminen, melodinen ja harmoninen sävelkieli. Minimalistinen musiikki oli tavallaan vastareaktio yhä monimutkaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi muuttuneeseen Arnold Schönbergin edustamaan atonaaliseen ja sarjalliseen taidemusiikin suuntaukseen.

Minimalistisen suuntauksen neljä keskeistä säveltäjää sen alkuaikoina oli La Monte Young, Terry Riley, Philip Glass ja Steve Reich. Kivikkoisen alun jälkeen kahdesta viimeksi mainitusta tuli taidemusiikin uusia supertähtiä. Siinä missä Glassin musiikki muuttui pikku hiljaa yhä suurellisemmaksi on Reich pysynyt uskollisempana minimalismin aatteelle. 

Nonesuchin julkaisema kaksi laajaa sävellystä sisältävä Different Trains / Electric Counterpoint on yksi Steve Reichin uran merkittävimmistä ja juhlituimmista levytyksistä.


Lue myös: Viikon Teos 33: Steve Reich – Drumming (1971/2018)

Levyn käynnistävä ”Different Trains” on jousikvartetti Kronos Quartetin kanssa toteutettu kolmiosainen noin 27 minuuttinen teos joka perustuu ihmisäänistä rakennettuihin nauhasilmukoihin ja niiden ympärille rakennettuihin jousilla soitettuihin osuuksiin. Myös äänitehosteita käytetään tehokkaasti.

”Different Trains” perustuu Reichin lapsuuden muistoihin. Hän matkusti usein toisen maailman sodan aikaan lapsena junalla Los Angelesista New Yorkiin ja takaisin kotiopettajansa kanssa koska hänen vanhempansa olivat eronneet ja asettuneet eri puolille Yhdysvaltoja. Nuorelle Reichille nämä matkat halki mantereen olivat jännittäviä ja kiinnostavia seikkailuita, mutta myöhemmin juutalaistaustainen säveltäjä teki kylmäävän oivalluksen; jos hän olisi sattunut syntymään Saksassa Yhdysvaltojen sijasta olisi hän perheineen päätynyt matkustamaan hyvin ”erilaisissa junissa”.

”Different Trains” luotaa matkaa sotaa edeltävästä optimismia ja kasvua uhkuvasta ajasta juutalaisten joukkotuhoon, holokaustiin, ja siitä eteenpäin sodan jälkeiseen aikaan jolloin maailmaa uudelleen rakennettiin ristiriitaisin tunnelmin natsien kukistuttua.

Toteutukseltaan Reich yhdistelee ”Different Trainsissa” kahta hänen uransa keskeistä metodia. Olennaiseen rooliin nousee erilaiset puheen pätkät joista hän rakentelee kiehtovia toistuvia ja usein rytmisiä nauhasilmukoita. Tällaisiin nauhasilmukoihin Reich perusti täysin muutamat uransa alkupuolen uraauurtavat teokset kuten ”It’s Gonna Rainin” ja ”Come Outin” 1960-luvun puolivälissä. Toisaalta kappaleessa korostuu myös Reichin phasing-tekniikka jota hän oli hyödyntänyt paitsi myöhemmissä sävellyksissään ”Piano Phases” ja ”Violin Phases” ja ”Music for 18 Musicians”. Reichin tavaramerkiksi muodostuneessa phasing-tekniikassa musiikillisia kuvioita siirretään vähitellen pois synkronista toistensa kanssa, jolloin syntyy lumoava ja sykkivä efekti.

Ainoat varsinaiset instrumentit puhetta ja äänitehosteita sisältävien nauhasilmukoiden rinnalla ”Different Trainsissa” ovat maailman kuuluisimman jousikvartetin, Kronos Quartetin, kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Kvartetin jouset soivat vuoroin hillitysti, vuoroin painostavasti, ja niiden soinnissa on kautta sävellyksen ihastuttavaa rosoa ja intensiivisyyttä. Kronos Quartet ei ole koskaan pelännyt kuulostaa ”rumalta”.

”Different Trainsin” ensimmäinen osa, ”America – Before The War”, käynnistää tiheästi soivan teoksen intensiivisellä otteella. Jouset pauhaavat, kellot kumajavat, ja junan pillit vislaavat energisesti täynnä optimismia. Maailman kehitys on väistämätöntä, kaikki tulee olemaan parempaa! Pian mukaan tulee kuitenkin seesteisempi ja monitahoisempi osio, joka tuntuu ikään kuin sisältävän jo epäilyksiä tulevasta. Välillä musiikki tuntuu lähes pysähtyvän paikoilleen, jousien jauhaessa tasaisesti pyörivää ostinatoa. Taustalla toistuu katkonaisesti konduktöörin ääni, ja junan pillit viheltävät jännitettä nostaen. Kronos Quartetin jouset soivat läpi sävellyksen ihastuttavan rosoisesti ja intensiivisesti.

Toinen osa, ”Europe – During The War”, on sävellyksen hitain ja ymmärrettävästi synkin osa. Junan pillien ääniin sekoittuu ilmahälytyssireenien ääni. Jousien kuviot muuttuvat entistä surumielisemmiksi, ahdistavammiksi ja hitaammiksi. Äänimaailma kuvaa tehokkaan ahdistavasti juutalaisten hämmennystä ja kauhua, kun heitä kuljetettiin karjavaunuissa kohti tuntematonta mutta pahaenteistä kohtaloaan. Musiikin lomassa kuultavat puheen pätkät sinetöivät kauhun: ”no more school” ja ”They shaved us, They tattooed a number on our arm, Flames going up to the sky – it was smoking”.

Viimeinen osa, ”After The War”, soi nopeammin, ja sen sointi on taas huomattavasti optimistisempi. Alussa kuultava jousiostinato on lähes leikkisä. Taustalla kuuluu miesääni julistamassa ”War is over!” Pian musiikkiin kuitenkin hiipii epäilyksen sävyjä, ja vieno naisen ääni kysyy: ”Are you sure?” Sävellyksen viimeinen osa tuntuu vuorottelevan hillityn riemun ja epävarmuuden tunteiden välillä. Onko se sittenkään ohi? Olemmeko oppineet mitään holokaustin ja toisen maailmansodan kauhuista, vai ajaudummeko vääjäämättä toistamaan samat virheet?


Lue myös

Levyn toinen teos, 15 minuuttinen, ”Electric Counterpoint”, muodostaa jännittävän kontrastin ”Different Trainsille”. Kyseessä on hyvin erilainen sävellys niin tunnelmaltaan kuin toteutukseltaan. Siinä missä jouset soivat tummasti ja tiheästi edellisessä teoksessa helkkää ilmavan ”Electric Counterpointin” useisiin tasoihin kerrostetut sähkökitarat kuin kuin auringonsäteet leppoisasti lainehtivalla merellä.

Jazz-supertähti kitaristi Pat Methenylle (20 Grammy-palkintoa kymmenessä eri kategoriassa!) sävelletty ”Electric Counterpoint” on hypnoottisen minimalistinen nypyttely joka fiiliksestä riippuen kuulostaa joko tylsältä tai nerokkaalta. Useimmiten onneksi kallistuen jälkimmäiseen. Instrumentaationa kappaleessa on vain Methenyn päällekkäin äänitettämiä sähkö- ja bassokitaroita. Käsittääkseni kitaroita on enimmillään päällekkäin 11 kappaletta ja bassoja kaksi.

Kolmeen osaan (1. Slow, 2. Fast, 3. Slow) osaan jaettu ”Electric Counterpoint” perustuu yksinkertaisille kitarafraaseille joita kerrostetaan päällekkäin ja limittäin. Välillä kitarat soittavat saman kuvion peräkkäin ennen kuin edellinen on päässyt kuvion loppuun asti muodostaen näin kaanonin. Metheny näppäilee sähkökitaroitaan hienovaraisesti hyvin puhtaalla soundilla vain hieman kaikua ja delayta käyttäen.

Oli kiinnostavaa nähdä Marzi Nyman esittämässä kappale livenä musiikkitalossa joitakin vuosia sitten. Käsittääkseni konserteissa käytetään yleensä taustanauhana Methenyn alkuperäisiä äänityksiä ja soloisti soittaa sitten päälle sen mitä pystyy. Myös mm. Radioheadin kitaristi Jonny Greenwood on soittanut ”Electric Counterpointia” ja siitä on tallenne erinomaisella levyllä Radio Rewrite (2012).

Steve Reich sai ”Different Trainsista” Grammy-palkinnon parhaan nykymusiikkisävellyksen kategoriassa ja teoksesta on tullut yksi säveltäjän arvostetuimmista. Myös itselleni ”Different Trains” on aina ollut se sykähdyttävin Reichin sävellys sen poikkeuksellisen vahvan emotionaalisen latauksen vuoksi. 

Different Trains / Electric Counterpoint -levyyn alun perin tutustuessani pidin sen kahta sävellystä hieman kummallisina ja jopa yhteen sopimattomina teoksina, mutta sittemmin olen oivaltanut, että itse asiassa ehkä ne sittenkin täydentävät ja tukevat toisiaan juuri sopivalla tavalla. ”Different Trains” on synkän painostava painajainen ja ”Electric Counterpoint” puolestaan kuin lempeä kesäsade, joka pyyhkii pois edeltäjänsä aiheuttaman kauhut.

Different Trains / Electric Counterpoint on yksi Reichin merkittävimmistä albumeista joka osoittaa hänen kykynsä säveltää musiikkia, joka resonoi sekä emotionaalisella että älyllisellä tasolla.

Parhaat biisit: ”America – Before The War”, ”Europe – During The War”

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Rating: 4.5 out of 5.

Lue myös: Levyarvio: Philip Glass – Songs From Liquid Days (1986)

Kappaleet

Different Trains

  1. America – Before The War 8:59
  2. Europe – During The War 7:31
  3. After The War 10:20

Electric Counterpoint

  1. Fast 6:51
  2. Slow 3:21
  3. Fast 4:29

Muusikot

David Harrington: viulu John Sherba: viulu Hank Dutt: alttoviulu Joan Jeanrenaud: sello Pat Metheny: kitara, bassokitara

Tuottaja: Judith Sherman
Levy-yhtiö: Nonesuch

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑