Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa unkarilaisen After Cryingin toinen studiolevy Megalázottak és megszomorítottak jolla yhtye liikkuu kiinnostavasti taidemusiikin ja progressiivisen rockin välimaastossa.
Viikon teos -sarjan 12. osa esittelee Béla Bartókin Viidennen jousikvarteton ja pui samalla King Crimsonin yhteyttä säveltäjämestarin tuotantoon.
Esittelyssä vuoden 1992 parhaat levyt. Mukana mm. After Crying, Mike Oldfield, Roger Waters ja Tori Amos.
Esittelyssä Pienemmät purot -yhteisön parhaiksi äänestämät levyt sijoilla 50-74. Mukana mm. Mike Oldfield, King Crimson, John Coltrane ja Pekka Pohjola.
Esittelyssä vuoden 1990 parhaat levyt. Mukana mm. Mike Oldfield, John Zorn, John McLaughlin ja Dead Can Dance.
Viikon Teos sarjassa esitellään amerikkalaisen avant-prog -yhtye Jack O’ The Clockin viimeisin albumi Repetitions of the Old City II.
Viikon teos on Saku Mantereen kirjoittama sarja progressiivisesta musiikista. Viikon teos. Mitä on progressiivinen musiikki? ”Progressiivisen musiikin” ajatus on kiehtova. ”Proge” tai ”progressiivinen rock” on tyylisuunnaksi vakiinnuttuaan usein aika konservatiivista, ja varsinaista edistyksellisyyttä saa monesta uudesta progelevystä hakea. Tässä ei sinänsä ole yhtään mitään pahaa, ja kyllä progelle on genrenä selvä paikka. Tässä sarjassa haluaisin… Continue Reading →
Sivuston levyarviot: (Viimeksi julkaistut ylimpänä) David Sylvian & Robert Fripp: The First Day (1993) Present: This Is NOT The End (2024) Echolyn: Suffocating The Bloom (1992) Tori Amos : Little Earthquakes (arvostelu 2, 1992) Suzanne Vega: 99.9 F° (1992) Rage Against The Machine: s/t (1992) Chris Cutler / Lutz Glandien: Domestic Stories (1992) Tori Amos:… Continue Reading →
A review of Pink Floyd’s 12th studio album The Wall, which, as envisioned by Roger Waters, ballooned into an ambitious multimedia spectacle.
A review of Comus’ debut album, the progressive pagan folk masterpiece First Utterance.
Pienemmät Purot 