Esittelyssä vuoden 1984 parhaat levyt sijoilla 11-19. Mukana mm. Scott Walker, Marillion, Camel ja Jack DeJohnette.
Levyarvio: Camel – Stationary Traveller (1984)
Arvostelussa Camelin kymmenes studioalbumi Stationary Traveller joka tasapainoilee onnistuneesti progen ja popin välimaastossa.
Levyarvio: Mike Oldfield – The Killing Fields (1984)
Arvostelussa Mike Oldfieldin kymmenes studiolevy The Killing Fields. Levy on Oldfieldin ensimmäinen soundtrack ja se sävellettiin Roland Joffen palkintoja kahmineeseen menestyselokuvaan.
Levyarvio: Black Midi – Hellfire (2022)
Arvostelussa Black Midin kolmas levy Hellfire jolla yhtyeen omalaatuinen progressiivisen rockin ottaa entistäkin kovempia kierroksia.
Levyarvio: Marillion – Fugazi (1984)
Arvostelussa Marillionin toinen studiolevy Fugazi jolla yhtye vahvisti asemiaan 80-luvun alun neoprogressiivisen suuntauksen keihään kärkenä.
Levyarvio: News From Babel – Sirens And Silences / Work Resumed On The Tower (1984)
Arvostelussa rumpali Chris Cutlerin ja puhallinsoittaja Lindsay Cooperin johtaman avantproge-yhtye News From Babelin ensimmäinen studioalbumi Sirens And Silences / Work Resumed On The Tower.
Levyarvio: Mike Oldfield – Discovery (1984)
Arvostelussa Mike Oldfieldin yhdeksäs studiolevy Discovery jolla Oldfield kokeilee siipiään popmuusikkona.
Levyarvio: Scott Walker – Climate Of Hunter (1984)
Arvostelussa Scott Walkerin 12. studiolevy Climate Of Hunter joka aloittaa jo 60-luvulla ensimmäiset levynsä tehneen artistin uralla aivan uuden aikakauden.
Levyarvio: Porcupine Tree – Closure/Continuation (2022)
Arvostelussa Porcupine Treen 12. studioalbumi Closure/Continuation. Levy on trioksi supistuneen yhtyeen ensimmäinen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Levyarvio: Soft Machine – Third (1970)
Arvostelussa Soft Machinen kolmas studioalbumi Third jolla legendaarisen Canterbury-yhtyeen tyyli muuttuu omintakeiseksi jazz-rockiksi.