Ça Va on Slapp Happyn on neljäs tai viides studioalbumi laskutavasta riippuen.
Slapp Happy perustettiin vuonna 1972 Hampurissa, kun saksalainen laulaja Dagmar Krause, brittiläinen säveltäjä Anthony Moore ja amerikkalainen sanoittaja/kitaristi Peter Blegvad löysivät toisensa. Moore oli tehnyt Polydorille pari avantgardistista sooloalbumia Faustin studiota hyödyntäen. Kolmannen Polydor kuitenkin hylkäsi ja toivoi jotain kaupallisempaa. Tähän haasteeseen vastaamaan perustettiin Slapp Happy.
Trion tavoitteena oli yhdistää kokeellinen ajattelu popmusiikin muotoon ja tehdä älykästä mutta helposti lähestyttävää musiikkia, jossa surrealismi ja melodisuus kulkisivat käsi kädessä. Slapp Happyn ensimmäinen albumi Sort Of (1972) äänitettiin Faustin kanssa ja niin äänitettiin seuraavakin. Jälleen levy-yhtiö puuttui asiaan. Faustin kanssa äänitetty kakkoslevy hyllytettiin (Recommended Record julkaisi sen vuonna 1980 nimellä Acnalbasac Noom) ja äänitettiin lopulta Virginin rahoittamana uudelleen studiomuusikoiden kera Comuksesta tutun Roger Woottonin uudelleen sovittamana. Tämä vuonna 1974 julkaistu levy tunnetaan vaihtelevasti joko nimellä Slapp Happy tai Casablanca Moon. Levy sai Briteissä kohtuullisesti huomiota etenkin kun Robert Wyatt ylisti sitä julkisesti.
Vuonna 1974 Slapp Happy pyysi avantproge-yhtye Henry Cow’ta taustayhtyeekseen seuraavalla levylle. Henry Cow’n vaikutus lopulliseen albumiin oli niin suuri, että Desperate Straights julkaistiin molempien bändien nimissä. Seuraavaksi siirto oli yhdistyä täysin Henry Cow’n kanssa. Krause, Moore ja Blegvad liittyivät Henry Cow:hun ja fuusion lopputuloksena syntyi poliittinen mestariteos In Praise Of Learning (1975). Kahden leirin välit kuitenkin kiristyivät pian mm. estetiikkaerojen johdosta. Henry Cow’ta määritteli ankara ja teknisesti virtuoosimainen avantgardismi ja Slapp Happya leikkisä kulma pop-musiikkiin. Yhtälö ei toiminut. Krause jäi Henry Cow:hun mutta Moore ja Blegvad saivat lähteä.
Henry Cow’n jälkeen Blegvad teki yhdessä John Greavesin kanssa hienon albumin Kew. Rhone. (1977), piirsi sarjakuvia ja aloitti 80-luvun alussa soolouran. Moore puolestaan sävelsi elokuvamusiikkia ja julkaisi myös joitakin pophenkisiä sooloalbumeita. 80-luvulla hän liukui Pink Floydin leiriin autellen sanoituksissa areenajätin levyillä A Momentary Lapse Of Reason (1987) ja The Division Bell (1994). Moorella oli myös keskeinen rooli Rick Wrightin soololevyllä Broken China (1996).
Krause puolestaan lauloi Henry Cow’n jälkeen Art Bearsissa ja News From Babelissa ja julkaisi pari kehuttua levyä jolla hän tulkitsi Weimarin tasavallan ajan kabaree-musiikkia.
Lue myös: Levyarvio: Art Bears – The World As It Is Today (1981)
Rough Trade Recordist Geoff Travis oli yrittänyt jo jonkin aikaa saada Slapp Happyn kokoamaan rivinsä. Travis kysyi lopulta kuinka paljon uuden Slapp Happy -levyn tekeminen maksoi johon Blegvad totesi, että 20 000 puntaa. Travis toimitti rahat ja trio kokoontui vuosikymmenien tauon jälkeen yhteen.
Aiemmat Slapp Happyn levyt oli tehty joko Faustin, Henry Cow’n tai studiomuusikoiden avustamina, mutta tällä kertaa Slapp Happy päätti soittaa kaiken itse. Modernin digiteknologian avustamana. Sävellyskrediitit jakautuvat melko tasaisesti Blegvadin ja Mooren kesken, mutta myös Krause saa nimensä muutaman kappaleen yhteyteen. Yksi biiseistä on sävelletty XTC:stä tutun Andy Partridgen kanssa ja albumin tuottaja Laurie Latham mainitaan yhden raidan tekijätiedoissa.
Leave me something to remember you by
More than a lock of your hair
Leave me scarred for life
Show you really care
You can do it with kindness
Keener than a knife
Just by making yourself scarce
You can leave me scarred for life
Ça Va:n ensimmäinen ja paras raita, ”Scarred For Life”, kuvaa hyvin albumin tyyliä yleisemminkin. Musiikki on yleensä keskitempoista ja melodista, suht yksinkertaista, mutta usein varsin yksityiskohtaisesti sovitettua. Aiempien levyjen kokeellisia ja äkkivääriä ratkaisuita vältellään ja kaiken yllä leijuu nostalgisesti värittynyt surumielinen tunnelma. Pilke silmäkulmasta ei ole kuitenkaan täysin kadonnut vaan usein musiikissa on myös jotain leikkisää jota on vaikea määritellä tarkemmin.
Kuten muissakin Ça Va:n kappaleissa myös ”Scarred For Lifessa” vokaalit on miksattu hyvin pintaan mikä luo intiimin vaikutelman. Krause laulaa melkein kuin suoraan kuuntelijan korvan juuressa. Krausen aiempaa pehmeämpien vokaalien rinnalla pärisee lähes jatkuvasti jonkinlainen tamburiini, perkussiot soivat muuten tyylikkään vähäeleisesti, sähkökitara helisee keveästi ja Blegvadin bassokitara soittaa siellä täällä muhkean pyöreästi vastamelodioita. Silloin tällöin mukaan yhtyy myös cembalolta vaikuttava instrumentti ja aivan lopussa sähkökitaralla soitetaan pieni takaperin soiva soolo. Krause laulaa vokaalit pääosin yksinään, mutta esikertosäkeessä Blegvad yhtyy mukaan.
”Scarred For Lifen” kruunaa Blegvadin kirjoittamat sanoitukset jotka Krause tulkitsee suorastaan mikroskooppisella hienovaraisuudella. Jokainen painatus ja fraseeraus tukee tekstiä. Sanoitusten sanoma on katkeransuloinen ja tuntuu käsittelevän syvältä kouraisseen parisuhteen loppua jossa protagonisti toivoo suhteen jättävän pysyviä jälkiä itseensä ja toiseen. Niin hyvässä kuin pahassa. Arpikin on parempi kuin ei mitään. Jokainen palavasti rakastunut ja tuon rakkauden sitten menettänyt osaa varmasti samaistua Blegvadin koskettaviin teksteihin. ”Scarred For Life” on täydellinen popkappale ja on suuri synti ettei siitä tullut hittiä.
Leave me something so I won’t forget
More than a nick or a scratch
To remind me than in you I met
In you I met my match
”Scarred For Lifesta” kuullaan vaihtoehtoinen versio samana vuonna ilmestyneellä Blegvadin soololevyllä Hangman’s Hill. Ihan kelpo tulkinta sekin, mutta Slapp Happyn sovitus on ylivoimainen.
Ça Va:n biisimateriaali on yleisesti ottaen erittäin laadukasta. Mitään todellisia huteja mukaan ei ole mahtunut, mutta muutamassa biisissä mennään hieman metsään sovitusten tasolla. ”Scarred For Lifen” ohella kohokohdiksi nousee ”Powerful” joka nostaa pääosaan Blegvadin karismaattisen baritoniäänen joka vuorottelee tehokkaasti Krausen kanssa säkeistöissä. Kertosäkeet lauletaan yhdessä. Myös levyn eteerisintä antia edustava ”Different Lies” on upea. Siinä Krause laulaa todella vaikuttavasti suurimman osan aikaa taustallaan vain sähköpianon ja syntetisaattorien herkkä säestys. Siellä täällä kuulaasti vibraton kera soiva sähkökitara yhtyy leikkiin.
Lue myös
- Year by Year : Best Albums of 2025 – 11-25
- Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 2025 – Sijat 11-25
- Review: Kansas – Song For America (1975)
- Review: Robert Wyatt – Ruth Is Stranger Than Richard (1975)
- Review: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
- Levyarvio: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
Sovitusongelmat joihin viittasin aiemmin liittyvät lähinnä muutamien kappaleiden rytmiraitoihin. Mukana ei ole varsinaista rumpalia joten perkussionistin rooli jää vaihtelevasti joko Blegvadin tai Mooren harteille. Enimmäkseen homma toimii tyylikkäästi keveillä käsiperkussioilla, mutta siellä täällä käytetään ohjelmoituja rumpuja vaihtelevalla menestyksellä. Usein hienovaraisesti sekvenssoidut rytmit toimii ihan mukavasti. Esimerkiksi herkässä ”Child Thenissä” ohjelmoidut rytmit yhdistyy luontevasti kappaleen keveisiin intialaisvaikutteisiin, mutta sitten taas toisaalta ”Working At Ministryssa” eksytään jo liian syvälle tanssimusiikkimaisen puksutuksen maailmaan. Vielä pahemmalta kuulostaa päätösraita ”Hello Dagi” jossa livahdetaan suorastaan jonkinmoisen trancen puolelle. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että ”Hello Dagi” on bonusraita joka ei kuulunut alkuperäiselle levylle. Kaikki levyn CD-julkaisut eivät asiaa tosin millään tavalla mainitse.
Musiikkilehdistössä Ça Va sai ilmestyessään varsin positiivisen vastaanoton, mutta käsittääkseni moni vanhojen Slapp Happy -levyjen ystävä piti ja pitää sitä sell-out -levyjä jossa heidän rakas trionsa eksyy laimean aikuispopin pariin. Tavallaan ymmärrän tämän näkökulman sillä itseänikin viehättää usein anarkistinen ja avantgardistinen meininki jota yhtyeen aiemmat levyt pursuilivat. Toisaalta koen, että Ça Va:n parjaajat hieman yliarvioivat Slapp Happyn alkuaikojen kokeellisuutta. Slapp Happyn ytimessä oli kuitenkin aina nimenomaan pop ja nyt se vain nostetaan entistä selvemmin pääosaan. Ja se tehdään mielestäni hyvin tyylikkäällä tavalla. Kypsästi, mutta ei tylsästi. Ça Va on erinomainen taidepoplevy ja vahva ehdokas Slapp Happyn parhaaksi levyksi.
Parhaat biisit: ”Scarred For Life”, ”Powerful Stuff”, ”Moon Lovers”, ”Child Then”
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Levyarvio: News From Babel – Sirens And Silences / Work Resumed On The Tower (1984)
Kappaleet
- ”Scarred for Life” Blegvad 3:19
- ”Moon Lovers” Krause/Latham 3:00
- ”Child Then” Blegvad/Partridge 4:18
- ”Is it You?” Krause/Moore 5:06
- ”King Of Straw” Blegvad/Gregson 3:14
- ”Powerful Stuff” Blegvad/Moore 4:14
- ”A Different Lie” Moore 4:06
- ”Coralie” Moore 3:53
- ”Silent the Voice” Krause/Moore 4:05
- ”Working at the Ministry” Moore 4:54
- ”The Unborn Byron” Blegvad/Moore 3:17
- ”Let’s Travel Light” Blegvad 3:41
- ”Hello Dagi” Blegvad/Moore 4:51 (bonuskappale)
Anthony Moore: koskettimet, ohjelmointi, kitarat, saz (bağlama), leluteremin, perkussiot, melodika, laulu (päälaulu kappaleessa ”Coralie”) Peter Blegvad: kitarat, basso, perkussiot, laulu (päälaulu kappaleessa ”Powerful Stuff”) Dagmar Krause: laulu, piano (”Is it You?”)
Tuottaja: Laurie Latham
Levy-yhtiö: Rough Trade
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti