Levyarvio: Magma – Kãrtëhl (2022)

Kãrtëhl on Magman 15. studioalbumi.

Vuonna 1969 perustetun avantproge-pioneeri Magman myyttiin on 70-luvulta asti kuulunut uskomus että yhtyeen tie päättyy suurteos Zëssin julkaisuun. Myytin takana oli itse yhtyeen pääkalifi rumpali/laulaja/säveltäjä Christian Vander. Vuosikymmeniä huhuttu Zëss ilmestyi lopulta vuonna 2019 ja vaikka albumin tematiikkaa liikkui odotetusti lopun ajoissa niin niinpä vaan Magma jatkoi maailman kiertämistä vielä levyn julkaisun jälkeen täysille saleille esiintyen. Eikä Zëss edes jäänyt yhtyeen viimeiseksi albumiksi.

Kãrtëhl on yksi niistä levyistä jonka olemassa olosta saamme kiittää koronavirusta. Kuten niin moni muukin yhtye Magma joutui keskeyttämään keikkailun pandemian takia lähes kahden vuoden ajaksi. Tänä aikana Vander käynnisti ”Operaatio Kãrtëhlin”. Käytännössä tämä tarkoitti että Vander ilmoitti yhtyeen nykyisille jäsenille toiveen että he säveltäisivät Magmalle uutta materiaalia. Tämä on poikkeuksellista koska hihasta vetäen arvioisin että ainakin 90% prosentti kaikesta Magma-musiikista on ollut Vanderin säveltämää. Edellistä ei-Vanderin säveltämää kappaletta saa hakea aina vuoden 1984 Merci -levyltä asti.

Kolme Magman jäsentä tarttui Vanderin haasteeseen ja niinpä Kãrtëhl kuudesta kappaleesta vain puolet on tällä kertaa itsensä Zébehn Straïn Dë Geustaahin käsialaa. Vanderin kolmesta sävellyksestä kaksi juurtaa juurensa vuoteen 1978 jolloin Magma oli tekemässä seuraajaa levylle Attahk. Syystä tai toisesta sessiot eivät johtaneet mihinkään ja seuraavaa Magma levyä saatiin odottaa aina vuoteen 1984 asti jolloin ilmestyi jo edellä mainittu Merci. Siinä että Vander kaivelee vanhoja arkistojaan ei ole sinänsä mitään uutta. Magma vetäyityi pitkälle tauolle Mercin jälkeen ja seuraava uusi studiolevy K.A ilmestyi vasta vuonna 2004. Tämän jälkeen Magma on ollut toiminnassa periaatteessa tauotta ja julkaissut kolme kokopitkää studiolevyä ja kaksi EP-levyä. Suurin osa näiden levyjen materiaalista voidaan jäljittää 70-luvulle asti. Vander on siis ollut tuohon aikaan aivan käsittämättömän tuottelias.

Palaamme myöhemmin itse musiikin pariin ja siihenkuka sävelsi mitäkin, mutta tarkastellaan ensin ketkä Magma-musiikkia nykyisin esittää. Jostain mystisestä syystä Vander delegoi rumpujen soiton Zëss -levyllä ruotsalaiselle virtuoosille Morgan Ågrenille. Nyt Vander on kuitenkin palannut rumpujakkaralle minkä lisäksi hän myös laulaa runsaasti levyllä. Vastuuta vokaaleista jaetaan myös Stella Vander Linonille (Christian ja Stella olivat aiemmin naimisissa) sekä Hervé Akninille. Molemmat jo Magma -veteraaneja. Taustavokaaleissa heitä tukee kvartetti Isabelle Feuillebois, Sylvie Fisichella, Laura Guarrato ja Caroline Indjein. Koskettimissa kuullaan Zëss -levyllä debytoinutta klassisesti koulutettua Simon Goubertia (Goubert on soittanut myös Vanderin yhtyeessä Offering) sekä Magma-kuvioissa uutta nimeä Thierry Eliezia. Myös Eliez on klassisesti koulutettu, mutta sittemmin lähinnä jazzin parissa uraa tehnyt muusikko. Kitarassa jatkaa Zëssillä James Mac Gaw’n (1968-2021) pestin perinyt Rudy Blas. Bassokitarassa studiolevydebyytin tekee Jimmy Top joka on 70-luvulla Magmassa soittaneen Jannick Topin poika.

Magma vuonna 2022.

Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota Kãrtëhlia kuunnellessani on että vihdoinkin Magman studiolevy kuulostaa soundiensa puolesta todella hyvältä. Ja vihdoinkin Vanderin rummut kuulostavat siltä kuin pitää. Eihän sitä tarvinnutkaan odottaa kuin 50 vuotta! Rummut soivat terävästi ja kirkkaasti varsin pinnalla miksauksessa. Jopa suht tasaveroisesti vokaalien rinnalla. Ja miksei onhan Vander yhä yksi maailman tyylikkäimmistä ja väkevimmistä rumpaleista. Levyn äänikuva on mukavan tasapainoinen ja lämmin muutenkin. Kiinnostavasti levyn tuottajaksi on merkitty ensimmäistä kertaa Stella Vander Linon. Stellan nykyinen puoliso Francis Linon vastaa äänityksestä ja miksauksesta. Linon tunnetaan myös nimellä Venux Deluxe. Tuon nimen kätkössä Linon teki töitä Gongille 70-luvulla.

Soundien jälkeen seuraava huomio joka nousi mieleeni oli musiikin hyväntuulisuus. Tummasävyisen Zëssin jälkeen Kãrtëhl kuulostaa suorastaan riemukkaalta. Kãrtëhl kisaakin Magman discografiassa yhtyeen valoisimman levyn tittelistä Félicité Thöszin kanssa. 

Tyylillisesti Kãrtëhl tuntuu pitkälti juuri Félicité Thöszin ja aiemmin mainitun Attahkin ristisiitokselta. Tämä ei ehkä ole yllättävää kun huomioidaan että kaksi levyn kappaleista on alunperin sävelletty heti Attahkin jälkeen. Kenties Attahk muodostui tietoisesti jonkinlaiseksi esikuvaksi koko levylle. Erot Attahkiin tosin ovat vähintään yhtä suuret kuin yhtäläisyydet. Siinä missä Attahk soi usein hyvin aggressiivisesti ja kuulostaa hetkittäin hyvin hyvin oudolta on Kãrtëhlin ote huomattavasti pehmeämpi ja hillitympi. Yhteistä Attahkin kanssa on kuitenkin suht lyhyet (4-9 min.) kappaleet jotka flirttailevat popmusiikin rakenteiden kanssa sekä selvät vaikutteet soulista ja gospel-musiikista.

2000-luvun Magmalle tyypillisesti myös  Kãrtëhlilla vokaalit ovat jälleen hyvin hallitsevassa roolissa. Levyn viisi vokalisti ovat lähes koko ajan äänessä. Vokaaliosuudet kuljettavat usein niin melodiaa kuin rytmejäkin ja ovat parhaimmillaan todella kaunista kuultavaa. Tästä huolimatta levy olisi hyötynyt hieman pidemmistä instrumentaaliosioista.


Lue myös: Levyarvio: Magma – Zëss (2019)

Vokaaleissa ei myöskään kuulla tällä kertaa mitään kovin outoja revittelyjä. Vanhojen aikojen falsetissa kirkumiset tai sotaisa messuaminan ovat taakse jäänyttä elämää. Ainakin tällä kertaa. Kãrtëhlin vokaalit ovat pehmeästi soljuvia ja sielukkaan kuuloisia. Magman silloin tällöin aiemmin viljelemät soul-vaikutteet ovatkin levyllä enemmän kuin koskaan pinnassa. Tästä hyvänä esimerkkinä levyn aloittava ”Hakëhn Deïs” joka lempinimensä ”Stevie Vander” mukaisesti on ihastuttava ja lempeä soul-zeuhl-ralli jonka Vander itse laulaa. Vander laulaa taitavasti, mutta iän myötä äänessä on aavistus haurautta joka tuo musiikkiin uudenlaista inhimillisyyttä. Kãrtëhlilla Magma onkin lähempänä maankamaraa kuin koskaan aiemmin vaikka kielenä on yhä planeetta Kobaian fiktiivinen kieli

Soul-tunnelmat palaavat myös levyn päättävällä ”Dëhndëllä” joka ”Hakëhn Deïsin” ohella on levyn toinen Vanderin jo vuonna 1978 demoama kappale. Myös ”Dëhndë” on lempeä ja pehmeä kappale jossa soul-pop kohtaa gospelin. Luonnollisesti Magman omalla zeuhl-tyylillä maustettuna.

Levyn kolmas Vander-sävellys ”Irena Balladina” ei myöskään tarjoile kosmista draamaa mekaanisten tuhokommandojen hengessä. Myös ”Irene Balladina” on varsin leppoisaa musiikkia ja nimensä mukaisesti jälleen balladi-osasta. Tyylillisesti se on jonkinlaista kevyt-jazzia tuoden taas mielleyhtymiä Stevie Wonderin musiikin suunnasta. Kappale on hyvin romanttisen kuuloinen ja hetkittäin suorastaan imelä. On pakko myöntää että ainakin silloin tällöin kappaletta kuunnellessa ajatukseni ovat ajautuneet väkisinkin vanhan kunnon Lemmenlaiva-TV-sarjan pariin. ”Irena Balladina” lieneekin yksi harvoista Magman kappaleista joka ei herättäisi kauhun tunteita ja laajamittaista drinkkien väärään kurkkuun imeytymistä ristelilylaivojen musiikki-iltamissa. Onko Vanderista tullut vanhoina päivinään pehmo romantikko? Onko Irena kenties hänen uusi heilansa? 

No, kenties maalasin ”Irene Balladinasta” liian ikävän kuvan. Ei se lainkaan epämiellyttävää kuultavaa ole, mutta selkeästi levyn vähäisintä antia kuitenkin. Ja koska kyseessä on Vanderin ainoa kokonaan uusi kappale Kãrtëhlilla pistää se miettimään onko hänellä säveltäjänä tankki tyhjenemässä?

Onneksi Vanderin yhtyetoverit nousivat hienosti vastaamaan Operaatio Kãrtëhlinhaasteeseen. Erityisesti  kosketinsoittaja Thierry Eliezien dramaattinen sävellys ”Walomëhndëm Warreï” tekee kunniaa Magman historialle. Eliez onnistuu kiteyttämään seitsemään minuuttiin paljon sitä mikä tekee Magman pitkistä eepoksista niin upeita. Oopperamaiset vokaalit, aaltoilevat sähköpianokuviot ja Vanderin arvaamattomasti kolistelevat rummut ovat kaikki ehtaa Magmaa ilman että lopputulos kuulostaisi väkinäiseltä pastissilta. Yhtyeen uusi basisti Jimmy Top pääsee loistamaan kappaleessa upealla monimutkaisella bassokuviollaan joka kannattelee biisiä sen keskivaiheilla. Top tekee muutenkin levyllä kelpo työtä vaikkei hänen bassokitaroinnissaan samanlaista vimmaa olekaan kuin Magman kovimmilla basistiässillä.

Myös yhtyeen toinen kosketinsoittaja Simon Goubert kunnostautuu säveltäjänä omassa kappaleessaan ”Wiï Mëlëhn Tü” joka hieman yli kahdeksan minuuttia kestävänä on levyn pisin biisi. Kummallisen älämölövokaali-intron (outous on yhä läsnä silloin tällöin!) jälkeen Hervé Aknin ottaa solistisen vastuun rytmikkään kireästi laulaen. ”Wiï Mëlëhn Tü” rakentaa tehokkaasti uhkaavaa tunnelmaa hitaalla tempolla ja Vanderin päälle käyvällä rumpaloinnilla. Puolivälissä Aknin ja Stella Vander laulavat duettona ja ai että miten kauniilta Stellan ääni yhä kuulostaa! Lopuksi ”Wiï Mëlëhn Tü”  kasvatetaan onnistuneesti intensiiviseen finaaliin jossa muuten levyllä paitsioon jäänyt sähkökitaristi Rudy Blas pääsee sooloilemaan jazz-henkisesti.

Ja kun myös vokalisti Aknin onnistuu varsin mukavasti säveltäjänä iloluontoisessa kappaleessaan ”Do Rïn Ilï Üss” ei voi kuin ihmetellä miten hyvin yhtyeen muusikot ovat sisäistäneet Magman tyyliin. Toki lopputuloksien saumatonta yhteyttä Magman historiaan edesauttaa varmasti se että itse maestro-Vander on yhä heitä operaatiossa luotsaamassa.


Lue myös:

CD-painoksen bonuksiksi on liitetty ”Hakëhn Deïsin” ja ”Dëhndën” alkuperäiset demot. Hieman luurankomaiset ja minimalistiset tulkinnat näistä biiseistä kuulostavat huomattavasti oudommilta kuin Kãrtëhlin vuosikymmeniä myöhemmin viimeistellyt versiot. Vokalistina kuullaan René Garberia jolle Vander on omistanut Kãrtëhlin.

Itselleen rakkaiden yhtyeiden, niiden joiden musiikkia on kuunnellut vuosikymmeniä, uusien levyjen arviointi on aina vaikeaa. Odotusten voima on musertava vaikka niitä yrittäisi kuinka hillitä. Myös Kãrtëhl tuntui mielestäni ensimmäisillä kuuntelukerroilla pettymykseltä. Se ei ollut niin intensiivinen, aggressiivinen, outo tai uusia uria avaava kuin olisin toivonut. Useamman kuuntelun jälkeen olen kuitenkin oivaltanut jälleen kerran sen vanhan totuuden että ei ole oleellista mitä levy ei ole vaan mitä se on. Kãrtëhl ei ehkä avaa dramaattisella tavalla uusia latuja Magmalle, mutta onnistuu silti puikkelehtimaan kiinnostavalla tavalla yhtyeelle tuttujen piirteiden välissä riittävän raikkaalla tavalla. Kãrtëhl tarjoilee omalaatuista kauneutta tavalla johon vain Magma pystyy. 51-vuotiaassa Magmassa riittää yhä virtaa.

Parhaat biisit: ”Hakëhn Deïs”, ”Do Rïn Ilï Üss”, ”Walomëhndëm Warreï”, ”Wiï Mëlëhn Tü”

Rating: 4 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Lue myös: Magma – Studiolevyt 1970-2022

Kappaleet

  1. Hakëhn Deïs
  2. Do Rïn Ilï Üss
  3. Irena Balladina
  4. Walomëhndëm Warreï
  5. Wiï Mëlëhn Tü
  6. Dëhndë

Bonus-kappaleet

  1. Hakëhn Deïs (1978 demo)
  2. Dëhndë (1978 demo)

Magma

Christian Vander: rummut, vokaalit, tamburiini Stella Vander: vokaalit, taustavokaalit, kellot Hervé Aknin: vokaalit, taustavokaalit Isabelle Feuillebois: taustavokaalit Sylvie Fisichella: taustavokaalit Laura Guarrato: taustavokaalit Caroline Indjein: taustavokaalit Rudy Blas: kitara Thierry Eliez: piano, Fender Rhodes -sähköpiano, koskettimet Simon Goubert: piano, Fender Rhodes -sähköpiano, koskettimet Jimmy Top: bassokitara

Tuottaja: Stella Vander Linon

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: