Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Fred Frithin ja kymmenhenkisen Ensemble Musiques Nouvellesin levy Something About This Landscape For Ensemble joka sisältää Frithin 23 minuuttisen avantgarde-sävellyksen ja kaksi pitkää kollektiivista improvisaatiota.
Arvostelussa Mike Oldfieldin 13. studiolevy, Amarok. Vain yhden 60 minuuttisen kappaleen sisältävä Amarok on Oldfieldin paluu instrumentaalisen progressiivisen rockin pariin pop-vuosien jälkeen.
Arvostelussa Talk Talkin neljäs studiolevy Spirit Of Eden jolla yhtye ottaa rohkeasti etäisyyttä perinteiseen popmusiikkiin ja siirtyy kohti avantgardistisempaa suuntaa.
Arvostelussa Scott Walkerin 12. studiolevy Climate Of Hunter joka aloittaa jo 60-luvulla ensimmäiset levynsä tehneen artistin uralla aivan uuden aikakauden.
Arvostelussa Cassiberin ensimmäinen studioalbumi Man Or Monkey. Heiner Goebbelsin, Alfred Harthin, Christophe Andersin ja Chris Cutlerin muodostama saksalais-englantilainen kvartetti pyrki soittamaan improvisoitua musiikkia joka kuulostaa sävelletyltä ja Man Or Monkeylla he onnistuvat tavoitteessaan komealla tavalla.
Arvostelussa Massacren ensimmäinen albumi Killing Time. Fred Frithin, Bill Laswellin ja Fred Maherin muodostama power-trio yhdistelee intensiivisellä Killing Timella vaikuttavasti progressiviivisen rockin teknisyyttä punkin energiseen räminään.
Viikon teos -sarjan 72. osassa esitellään Frank Zappan johtaman The Mothers Of Inventionin viides studioalbumi Uncle Meat.
Arvostelussa legendaarisen avant-proge -yhtye Henry Cow'n viides ja viimeinen studioalbumi Western Culture.
Viikon teos -sarjan kahdeksannessa osassa esitellään Scott Walkerin synkkä avantgarde-helmi The Drift.
Scott Walkerin täysin hullu Bish Bosch yhtäläisesti naurattaa ja kauhistuttaa.
Pienemmät Purot 