Levyarvio: Angelo Badalamenti – Twin Peaks – Fire Walk With Me (1992)

Brooklynissä vuonna 1937 syntynyt säveltäjä Angelo Badalamenti teki pitkän ja monipuolisen uran elokuvamusiikin, mutta parhaiten hänet tunnetaan yhteistyöstä ohjaaja David Lynchin kanssa. Badalamentin ja Lynchin pitkäaikainen yhteistyö alkoi vuonna 1986 elokuvasta Blue Velvet, mutta todella tunnettu Badalamentista tuli Lynchin ja Mark Frostin ideoiman tv-sarja Twin Peaksin myötä.

Vuonna 1990 käynnistyneestä, ja kaksi kautta kestäneestä, Twin Peaksista tuli todellinen ilmiö. Oleellinen osa ilmiötä oli Badalamentin sarjaa varten luoma omalaatuinen musiikki. Badalamentin pehmeän tunnelmallisessa, mutta usein hieman uhkaavia pohjavireitä omaavassa, Twin Peaks -musiikissa yhdistyi kevyt jazz, ambient ja dream pop jota tulkitsi vokalisti Julee Cruise. Twin Peaksin soundtrack-levy myi pelkästään USA:ssa yli miljoona kappaletta ja myös Cruisen laulamasta sarjan teemaan perustuvasta ”Falling” -biisistä tuli iso hitti. Sarjan instrumentaalinen teema puolestaan voitti Grammy-palkinnon.

Badalamentin musiikki sopi täydellisesti sarjan vuoroin leikkisällä ja vuoroin uhkaavalla tavalla outoon tunnelmaan. Omaan makuuni sarjasta irrotettuna musiikki oli kuitenkin hieman liian kevyttä ja hempeää. Jopa viihteellistä. Vuonna 1992 ilmestyneen Twin Peaks – Fire Walk With Me -elokuvan musiikki sen sijaan ottaa alkuperäisen sarjan tyylin parhaat puolet ja lisää niihin enemmän jazzia, enemmän outoutta ja enemmän särmää.

TV-sarja rakentui nuoren Laura Palmerin murhamysteerin ympärille. Elokuva Fire Walk With Me palaa ajassa taakse päin esittelen olosuhteet jotka johtivat traagiseen murhaan. Palmerin menneisyydestä maalataan todella synkkä ja ahdistava kuva. Väkivaltainen ja seksuaalinen kuvasto jolla Palmerin painajaismaiset viimeiset päivät esitetään ei todellakaan olisi mennyt läpi 90-luvun televisiossa. Fire Walk With Me on riipaiseva tutkielma Laura Palmerin syöksykierteestä surrealistisen kauhuelokuvan muodossa. Lynch sukeltaa siis TV-sarjaa huomattavasti syvemmälle ja niin tekee myös Badalamentin musiikki.

Lue myös: Levyarvio: Basil Poledouris – Conan The Barbarian (1982)

Levyn käynnistää upea, lähes seitsemän minuuttinen, instrumentaali ”Theme From Twin Peaks: Fire Walk With Me”.  Se edustaa albumin tyypillisintä Twin Peaks -antia. Sen pehmeästi soivassa savuisassa yökerhojazzissa on kuitenkin astetta uhkaavampi tunnelma ja Jim Hynesin trumpetin sooloilu leikkaa läpi musiikin viiltävämmin kuin tv-sarjan sävellyksissä. 

Toinen biisi ”The Pine Float” jatkaa edelleen suht tutuissa Twin Peaks -tunnelmissa ollen kuitenkin leikkisämpi ja nopeatempoisempi lounge-jazz -biisi.”The Pine Float” sisältää mainiota marimban kilkuttelua ja maukasta hienovaraista sähkökitarasooloilua. Runsaat soolot ja yleisesti spontaanin oloinen tunnelma viekin kappaletta hieman lähemmäs ”oikeaa” jazzia kuin Twin Peaks -musiikissa on yleensä tyypillistä.

Kolmas biisi ”Sycamore Trees” on yksi levyn kohokohdista. Hitaan ja tummasävyisen balladin tähdeksi nousee soul-laulaja Jimmy Smithin mahtava, runsaasti vibraattoa käyttävä, lauluääni. Kohtalokkaasti soivan biisin kruunaa basistimestari Ron Carterin notkeasti, mutta rouhealla soundilla soiva kontrabasso ja Alvin Blythe Jr.:n saksofonisooloilu. ”Sycamore Trees” kuultiin alunperin Twin Peaksin toisella kaudella ja itseasiassa minusta tuntuu, että se ei soi elokuvassa lainkaan. Tälle albumille se sopii kuitenkin hienosti.

Neljäs biisi ”Don’t Do Anything (I Wouldn’t Do)” on uneliaasti soiva seitsemän minuuttinen instrumentaali jota hallitsee hienovaraiset pianoliruttelut, rumpalin kevyt vispilöinti ja siellä täällä surahtava kontrabasson jousi. Bill Maysin piano, Rufus Reidin kontrabasso ja Jay Hoggardin vibrafoni saavat kaikki soitella maukkaita pieniä sooloja perusteeman ympärillä.

Viides biisi ”A Real Indication” on levyn yksi kummallisimmista raidoista ja myös sen ehdoton kohokohta. Kyseessä on todella kummallinen rock/soul/jazz-hybridi. Hieman myös Tom Waitsin kabaree-rockin mieleen tuovan biisin herkullisin aspekti on Angelo Badalamentin todella yllättävä laulusuoritus. Buster Williamsin jousella sahaavan bassomelodian ja Grady Taten napakasti iskevien rumpujen päällä Badalamenti puhelaulaa Lynchin hulvattomat sanoitukset niitä soveliaan kummallisesti rytmittäen ja venyttäen ja hetkittäin yllättäviin huutoihin yltyen. Välillä Badalamenti irrottelee myös ilkeän pilkallisen tekonaurun muodossa. Hetki on todella herkullinen. Lynch oli ilmeisesti samaa mieltä sillä alunperin Badalamentin laulutaitoihin epäilevästi suhtautunut maestro repesi suorituksen kuultuaan niin hillittömään nauruun, että häneltä repesi prosessissa tyrä! Tämä tarina on tosi. 

Levyn takakannessa ”A Real Indication” on kreditoitu mystiselle Thought Gangille. Ainakin minulle selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin mikä tämä Thought Gang oikein on. Samoihin aikoihin kun Fire Walk With Me:tä tehtiin oli Lynchilla ja Badalamentilla vireillä erillinen avantgarde-jazz -projekti joka kantoi nimeä Thought Gang. Noista sessioista mukaan napattiin ”A Real Indication”. Suurin osa Thought Gangin musiikista on kuitenkin instrumentaalista ja huomattavasti hurjempaa materiaalia. Syystä tai toisesta Thought Gangin musiikki jäi kuitenkin julkaisematta 90-luvulla. Yhtyeen nimetön debyytti näki päivänvalon lopulta vuonna 2018. Jos industriaalinen ja hyvin väkivaltainen jazz joka kuulostaa kuin John Zornin ja King Crimsonin yhteentörmäykseltä kiinnostaa niin tuo levy kannattaa ehdottomasti tsekata.

“I’d heard him sing before and I thought, ‘This is gonna be embarrassing for him.’ But I didn’t want to hurt his feelings, so I said OK.”

What Lynch heard – above the sparse drums, gambolling bassline, skewwhiff strings and screeching brass – was a vocal delivery that knocked him out: a half-sung croaky voice that was part Tom Waits, part comic-book villain.

“It thrilled me,” says Lynch. “I started laughing so hard I felt a lightbulb explode in my stomach. I gave myself a hernia. That moment was pain and joy mixed together, a perfect balance.”

”Questions In A World of Blue” edustaa Twin Peaksin syntetisaattorivetoista dream pop -puolta. Tämänkin utuisien syntetisaattorimattojen varassa surisevan melankolisen kappaleen laulaa itseoikeutetusti Julia Cruise kauniilla viattoman lapsenomaisella äänellään joka on täydellinen kontrasti kaikille kauheuksille joita  Fire Walk With Me -elokuvassa tapahtuu. Syntetisaattorien, äärimmäisen kevyen rumpuraidan ja Cruisen äänen rinnalla kuullaan myös lempeästi soivaa tenorisaksofonia. ”Questions In A World of Blue” on kaunis, mutta viisiminuuttisena hieman ylipitkä, kappale.

Lue myös

Vaikka levy on kredioitu Angelo Badalamentin nimen alle vastaa David Lynch yhdestä albumin päräyttävimmistä hetkistä. Elokuvassa huumaavan kovalle ja pintana miksattu ”The Pink Room” on väkivaltainen ja lähes krautrockmaisesti junnaava brutaali blues-biisi. Elokuvassa se esiintyy painajaismaisen baarikohtauksen taustalla. Tai oikeastaan päällä sillä kohtausta hallitseva musiikki tarkoituksellisesti peittää alleen kohtauksen dialogin. Dialogista puheen ollen; Lynch vastaa myös kaikista levyn neljän lauletun kappaleen sanoituksista. Vuonna 2011 ilmestyneellä David Lynchin soololevyllä Crazy Clown Time kuultiin lisää ”The Pink Roomin” kaltaista musiikkia.

Alle kaksi minuuttinen ”The Black Dog Runs at Night” on ehkäpä levyn kummallisin raita. Äärimmäisen minimalistinen ja hiljainen biisi sisältää vain nykivästi näppäillyn bassokitararaidan, tuulen puhallusta, satunnaisia syntetisaattoriefektejä, kiljahduksia ja taustalla toistuvasti hiljaa hoetut sanat ”the black dog runs at night”.

Lyhyt instrumentaali ”Best Friends” palauttaa levyn tutumman Twin Peaks -musiikin pariin. Hidas ja vähäeleinen kappale jää melko yhdentekeväksi välisoitoksi. Huomionarvoisinta biisissä on itseasiassa se, että vaikka se kuulostaa  aivan Badalamentilta on se itseasiassa merkitty Lynchin ja David Slusserin nimiin.

Kymmenes kappale ”Moving Through Time” on yksi levyn kohokohdista. Hypnoottisesti soivan ”Moving Through Timen” aktiivisia elementtejä on helmeilevästi lirutteleva piano, Reidin surisevasti jousella soittama ja abstraktisti sooloileva kontrabasso sekä kaiken taustalla monotonisesti sutiva rumpali. Kappaleessa on samaan aikaan jotain äärimmäisen kaunista ja mystisen karmivaa.

Levyn ”toiseksi viimeinen raita Montage From Twin Peaks” (Girl Talk / Birds in Hell / Laura Palmer’s Theme / Falling) on nimensä mukaisesti potpuri tutuista Twin Peaks -teemoista. Vahvin hetki on kun sarjan legendaarista teemaa tulkitaan hetki pelkällä flyygelillä vahvasti klassisen musiikin mieleen tuovalla tyylillä.

Jos ”Moving Through Time” on ”äärimmäisen kaunista ja mystisen karmivaa” -musiikkia niin sama määrielmä sopii  myös levyn päättävälle synterisaattoreilla soitetulle surumieliselle kuolinmessulle ”The Voice of Love”. Äärimmäisen surumielisesti soiva kappale tarjoaa elokuvan jonkinlaisen katharsiksen helvetin läpi kulkeneelle Laura Palmerille. Ja ehkä myös hänen kanssaan myötäeläneille katsojille.

Elokuvassa musiikki jää, The Pink Roomia ja The Voice Of Lovea” lukuunottamatta, yllättävän vähäiseen rooliin, mutta viis siitä sillä Twin Peaks – Fire Walk With Me on yksi niistä soundtrackeista jotka toimivat todella hyvin irrallaan elokuvasta kotisohvalla kuunneltuna. Muutamasta vähäisemmästä raidasta ja hieman turhauttavasta Twin Peaks -teeman kertailusta huolimatta levy tarjoaa todella tasapainoisen ja nautittavan kuuntelukokemuksen. Sen kepeän viihteellinen kevyt-jazz yhdistyy kiehtovalla tavalla oudompiin ja kokeellisempiin elementteihin ja lopputuloksena syntyy jotain maagista ja ainutlaatuista.

Olen usein todennut että Miles Davisin levyt Miles In The Sky (1968) ja In A Silent Way (1969) olivat porttini jazzin pariin. Tämä on toki totta, mutta tätä kirjoitusta laatiessani olen havahtunut siihen, että itseasiassa tuoreeltaan teini-iässä hankkimani Fire Walk With Me -levy (tai minun tapauksessani C-kasetti) on varmasti ollut myös erittäin merkittävässä roolissa musiikkimakuni kehittymisessä jazzin suuntaan. Siis vuosia ennen kuin kohtasin Milesin.

Angelo Badalamenti kuoli 85 vuotiaana joulukuussa 2022. Ennen kuolemaansa hän ehti vielä osallistua yllättävään Twin Peaksin paluuseen vuonna 2017.

Parhaat biisit: ”Theme From Twin Peaks: Fire Walk With Me”, ”Sycamore Trees”, ”A Real Indication”, ”The Pink Room”, ”Moving Through Time”

Rating: 4.5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Levyarvio: Keith Emerson – Inferno (1980)

Kappaleet

  1. ”Theme From Twin Peaks: Fire Walk With Me” Angelo Badalamenti 6:40
  2. ”The Pine Float” Badalamenti 3:58
  3. ”Sycamore Trees” David Lynch, Badalamenti 3:52
  4. ”Don’t Do Anything (I Wouldn’t Do)” Badalamenti 7:17
  5. ”A Real Indication” Lynch/ Badalamenti 5:31
  6. ”Questions in a World of Blue” Lynch, Badalamenti 4:50
  7. ”The Pink Room” Lynch 4:02
  8. ”The Black Dog Runs at Night” Lynch, Badalamenti 1:45
  9. ”Best Friends” Lynch/David Slusser 2:12
  10. ”Moving Through Time” Badalamenti 6:41
  11. ”Montage From Twin Peaks” (Girl Talk / Birds in Hell / Laura Palmer’s Theme / Falling) Badalamenti 5:27
  12. ”The Voice of Love” Badalamenti 3:55

Muusikot

Andy Armer: kosketinsoittimet (7) Angelo Badalamenti: kosketinsoittimet (1, 2, 3, 6, 10, 11, 12); laulu, piano, syntetisaattori (5, 8) Donald Bailey: rummut (9) Vinnie Bell: sähkökitara (1, 2, 3, 4, 5, 6, 10, 11); bassokitara (1, 2, 3, 6); akustinen kitara (4, 5, 10, 11) Myles Boisen: kitara (9) Ron Carter: akustinen basso (3) David Cooper: vibrafoni (9) Julee Cruise: laulu (6) Alvin Blythe Jr.: saksofoni (3) William Fairbanks: bassokitara (9) Don Falzone: bassokitara (7) Steven Hodges: rummut (7) Jay Hoggard: vibrafoni (4, 10) Jim Hynes: trumpetti (1) David Jaurequi: kitara (7) Brian Kirk: rummut (3) Kinny Landrum: kosketinsoittimet (1, 2, 3, 6, 11, 12). David Lynch: lyömäsoittimet (5, 8) Bill Mays: piano (4); koskettimet (10) Rufus Reid: akustinen basso (4, 10) Albert Regni: tenorisaksofoni (2, 6) Bob Rose: sähkökitara, akustinen kitara (kappale 11) Jimmy Scott: laulu (3) David Slusser: kosketinsoittimet (9) Ken-Ichi Shimazu: piano (3) Grady Tate: rummut (1, 2, 4, 5, 6, 10, 11) Buster Williams: akustinen basso (1, 2, 5, 6, 11).

Tuottaja: Angelo Badalamenti, David Lynch
Levy-yhtiö: Warner Brothers

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑