Levyarvostelu: Peter Gabriel – Passion (1989)

Peter Gabriel nousi 60/70-luvun vaihteessa rockdiggareiden tietoisuuteen Genesiksen koukeroisen musiikin lomaan outoja tarinoita kertovana ja laulavana kaverina. Tuohon aikaan Gabriel saattoi järkyttää jopa yhtyetovereitaan pukeutumalla yllättäen punaiseen mekkoon ja kettunaamaroin konserttilavalle noustessaan. Genesis kävikin ennen pitkää aina omaa tietään kulkevalle Gabrielille liian rajoittavaksi ympäristöksi ja hän jätti yhtyeen The Lamb Lies Down On Broadway -levyn (1974) jälkeen. 

70-luvun lopulla Gabriel aloitteli pikku hiljaa soolouraansa. Hänen neljä ensimmäistä levyään olivat täynnä omaperäistä ja usein hyvin innovatiivista taiderokkia. Ne saivat osakseen musiikkilehdistön ja asianharrastajien arvostuksen, mutta mitään koko kansan musiikkia ne eivät olleet vaan Gabrielia olisi voinut kuvailla lähinnä suht suuren profiilin kulttiartistiksi.

Kaikki tämä muuttui lopulta vuonna 1986. 

So -levy mielikuvituksellisine musiikkivideoineen teki Peter Gabrielista ison tähden ja rikkaan miehen. Yleensä jättihitin jälkeen normaali kaava on tehdä toinen samanlainen levy, kiertää maailmaa, tehdä jälleen uusi samanlainen levy ad infinitum. Vastoin odotuksia Gabriel kuitenkin hidasti julkaisutahtiaan ja sijoitti sen sijaan uutta varallisuuttaan huippuluokan kaupalliseen studiokompleksiin Real Worldiin, perusti oman levy-yhtiön Real World Recordsin, elvytti etno-musiikkifestivaalinsa WOMAD:in sekä osallistui monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan.

Ohjaaja Martin Scorsese oli keskustellut Jeesuksen elämästä kertovan elokuvan tekemisestä Gabrielin kanssa jo vuodesta 1983 ja lopulta monien haasteiden jälkeen kuvaukset pääsivät alkamaan lokakuussa 1987. Gabriel hyppäsi mukaan.

Scorsesen ristiriitaisen vastaanoton saanut elokuva The Last Temptation of Christ sai ensi-iltansa lopulta elokuussa 1988, mutta Gabrielin levy ilmestyi vasta seuraavan vuoden kesäkuussa. Mikä on tietenkin hyvin poikkeuksellista kun on kyse soundtrack-levystä. Vaan itseasiassa siitä ei Passionin kohdalla oikeastaan olekaan kyse. Perfektionistina (ja ajoittain hyvin hitaana työskentelijänä) tunnettu Gabriel ei nimittäin lopettanut musiikin tekemistä siinä vaiheessa kun elokuva valmistui vaan hän jatkoi työstämistä kunnes hänellä oli lopulta kasassa kokonaisuus jota voisi kutsua soundtrackin sijasta elokuvan inspiroimaksi levyksi. Gabriel teki viimeiset äänitykset levylle maaliskuussa 1989 eli runsaat puoli vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen. Merkittävää osaa Passionilla kuultavaa musiikki ei siis kuulla lainkaan elokuvassa. Levyn nimeksi valikoitunut Passion oli Scorsesen elokuvan työnimi ja valinta osoittaa että Gabriel selvästi halusi erottaa musiikin omaksi teoksekseen joka pystyisi seisomaan omien ansioidensa varassa.

Passion ei ole Gabrielin ensimmäinen soundtrack-levy sillä hän teki muusiikkia Alan Parkerin elokuvaan Birdy jo vuonna 1985. Birdyn soundtrack koostui kuitenkin lähinnä uusista instrumentaalisista versioista Gabrielin vanhoista biiseistä. Passionilla hän tekee jotain aivan uutta.

Suurin osa elokuvamusiikista oli 80-luvun lopulla yhä orkestraalista instrumentaalimusiikkia joka oli paljon velkaa länsimaiselle klassiselle musiikille. Nämä orkestraaliset scoret eivät yleensä pyrkineet kuvastamaan maantieteellistä sijaintia tai historiallista ajanjaksoa vaan kommentoivat hahmojen tunteita ja korostivat tapahtumia ja toimintaa. Gabrielin Passion ottaa kiinnostavan uuden suunnan sillä hän rakentaa levyn instrumentaation muistuttamaan suurin piirtein maantieteellistä ympäristöä jossa Jeesus aikoinaan vaikutti. Ja koska mukana on myös paljon tuon alueen perinteisiä instrumentteja on myös helppo kuvitella että jopa osa sointiväreistä on samoja joita on kuultu tuohon aikaan. Toki kyseessä on vain illuusio eikä Passionin musiikilla oikeasti ole mitään tekemistä musiikin kanssa jota on kuultu muinaisen Palestiinan seudulla yli 2000 vuotta sitten. Mutta se ei ole oleellista vaan se että autenttisuuden illuusio on riittävän väkevä.

Passionin musiikkia on kiusaus kutsua instrumentaalimusiikiksi, mutta itseasiassa se ei pidä paikkaansa sillä ihmisääntä käytetään osana musiikkia runsaasti ja parhaimmillaan hyvinkin tehokkaaasti. Vokaaleita levyllä siis on, mutta kaikki laulu tapahtuu ilman sanoituksia. Kuten Gabrielin kolmannella ja neljännellä soololevyllä rytmit nostetaan jälleen keskeiseen rooliin, ehkäpä jopa keskeisempään kuin koskaan aiemmin.

En ole mikään ns. maailmanmusiikin asiantuntija joten voin olla tässä väärässä, mutta vaikka Gabriel ammentaa vaikutteita eri alueiden musiikista niistä lopputuloksena syntynyt sekoitus ei kuulosta miltään tietyn alueen etniseltä musiikilta. Ja juuri tässä on Passionin voima; Gabriel onnistui luomaan vanhojen aihioiden pohjalta jotain aivan uutta .

Passion on tehty laajan muusikkokaartin kanssa. Monet muusikoista ovat soittaneet Gabrielin WOMAD-festareilla tai Real World Recordsin julkaisemilla etnisillä albumeilla ja tulevat Pohjois-Afrikan tai Lähi-idän suunnalta. Tunnetuimpia heistä lienee vokalistit Nusrat Fateh Ali Khan, Youssou N’Dourin ja viulisti L. Shankar. Mukana on myös länsimaalaisia rock – ja jazz-muusikoita joista osa on Gabrielin vakiokaartia kuten kitaristi David Rhodes, kosketinsoittaja David Sancious ja rumpali Manu Katché. Gabrielin kuvioissa uusia nimiä ovat mm. rumpalit Manny Elias (soittanut paljon Peter Hammillin kanssa) ja Billy Cobham (Mahavishnu Orchestra), basisti Nathan Elias ja trumpetisti Jon Hassell. 

Gabrielin salainen ase levyllä on kuitenkin samplaamiseen kykenevä kosketinsoittimen ja tietokoneen ristisiitos Fairlight sekä Akai S990 sampleri. Näiden laitteiden avulla Gabriel paloittelee ja liimailee musiikillisia elementtejä mielensä mukaan ja rakentaa muusikoidensa soittamista äänistä jotain aivan uutta. Orgaaniset ja teknologiset soundit kohtaavat saumattomasti ja usein on mahdotonta sanoa onko jokin ääni peräisin oikeasta instrumentista vai onko se soitettu tai ainakin läpeensä uudenlaiseksi käsitelty Fairlightilla. Tässä mielessä Passion kuulostaa hetkittäin hieman Mike Oldfieldin vuoden 1984 hyytävältä elokuvamusiikilta joka julkaistiin levyllä The Killling Fields. Gabrielin Passion tosin kuulostaa orgaanisemmalta kuin Oldfieldin Fairlightilla luotu musiikki.

Lue myös: Levyarvio: Peter Gabriel – s/t (1980)

”The Feeling Begins”

The Feeling Beginsin” melankolinen doudokilla soitettu melodia käynnistää levyn hartaalla tavalla kunnes Manny Eliaksen octoban-rummut (putkimaiset tomit) nostavat jytisevällä tavalla energiatasoja. Mukaan liittyy muitakin perkussionisteja erilaisten etnisen lyömäsoittimien kera ja lopputuloksena on kiehtova polyrytminen kudelma jonka seassa kaksi doudokia ja Gabrielin syntetisaattori punovat taikojaan. Lopussa rytmit ottavat musiikin valtaansa hieman samaan tapaan kuin ”Rhythm Of The Heatissa” Gabrielin neljännellä studiolevyllä.

”A Different Drum”

”A Different Drum” nostaa Peter Gabrielin vokalisoinnin pintaan niin väkevästi että uskoisin että tätä kappaletta ei kuultu elokuvassa ainakaan tässä muodossaan. Efekti olisi luultavasti elokuvan kontekstissa häiritsevä. Yksinkertaisen länsi-afrikkalaisen kompin kuljettamassa biisissä vuorottelee Gabrielin tasaisempi vokalisointi ja Youssou N’Dourin sieltä täältä hyökkäävä intensiivisemmin iskevä ääni.

”Zaar”

”Zaar” (luultavasti levyn tunnetuin yksittäinen biisi sillä se pääsi mukaan Gabrielin suositulle best of -kokoelmalla Shaking The Tree. Itsekin törmäsin kappaleeseen ensimmäisen kerran tuolla kokoelmalla. ”Zaarissa” leikkisä syntetisaattorilla soitettu melodia soljuu rikkaasti kilisevien perkussioiden yllä. Seassa sirisee David Rhodesin sähkökitara ja L. Shankar soittaa lyhyitä melodian pätkiä viulullaan.

”With This Love”

Harras virsimäinen ”With This Love” on melko poikkeuksellinen kappale Passionin materiaalin joukossa. Siinä Robin Canterin oboella ja englannin torvella soittama melodia yhdistyy vähäeleisiin syntetisaattorimattoihin ja L. Shankarin viuluun. Kappale edustaa länsimaista musiikkiperinnettä selkeimmillään Gabrielin pseudo-etnisen musiikin seassa. Tästä syntyy jännittävä kontrasti muuhun materiaaliin ja ”With This Love” näyttelee tietenkin myös tärkeää roolia dramaturgisesti sen edustaessa tietynlaista jumallista pyhyyttä kaiken rytmisen sykkeen aiheuttaman epävarmuuden keskellä. Kieltämättä aika länsikeskeinen näkemys Gabrielilta, mutta on otettava huomioon että elokuvamusiikin on pakko pelata välillä tiettyjen konventioiden sisällä saadakseen sanomansa perille.

”Troubled”

Lähes pelkästään perkussioiden varaan perustuvat ”Troubled” kulkee etenkin Billy Cobhamin rullaavan rumpukompin varassa jonka rinnalla sykkii ainakin kaksi erillistä perkussioluuppia. Gabriel soittaa minimaalisia melodian pätkiä siellä täällä Fairlightilla ja ja kaksi sanattomasti vokalisoivaa laulajaa luovat häiritsevää tunnelmaa joka täsmää hyvin kappaleen nimeen. ”Troubled” on hyvä esimerkki siitä kuinka hyvin pienistä elementeistä voidaan rakentaa vahva mukaansa tempaava tunnelma.

”It Is Accomplished”

Juhlava ja mahtipontinen ”It Is Accomplished” on levyn kappaleista ainoa joka suurinpiirtein sellaisenaan olisi toiminut myös Gabrielin aiemmilla soololevyillä. Biisiä kannattelee fanfaarimainen kosketinsoitin riffi, rock-rytmiikka ja muuhun materiaaliin verrattuna moderni tuotanto.

Ylläolevan luonnehdinnat tarjosivat vain pienen pintaraapaisun Passionin lukuisiin musiikillisiin aarteisiin. Kyseessä on todella inspiroitunut levy.

Lue myös

Julian Graterin upeaan piirrokseen kääritty 67 minuuttinen Passion on pitkä levy eikä sen kaikki yksittäiset raidat ehkä ole itsessään niin ihmeellisiä, mutta heikoimmillaankin levy säilyttää jatkuvasti sen vahvan ja mystisen tunnelmansa joka pitää kuuntelijan alusta loppuun tiukasti otteessaan.

Gabriel sai vuonna 1990 Passionista Grammy-palkinnon hieman kyseenalaisessa kategoriassa ”Best New Age Album”. Gabrielin score sai myös Golden Globe -ehdokkuuden, mutta Oscarit eivät häntä huomioineet. Levy myi USA:ssa yli puolimiljoonaa kappaletta mikä kertonee paljon Gabrielin tuon aikaisesta statuksesta supertähtenä.

Passion omalta osaltaan nosti huomattavasti maailmanmusiikin profiilia yhdessä lukuisien ”oikeiden” etnisten levyjen kanssa joita Gabriel julkaisi Real Word Record yhtiönsä kautta. Mitä Gabrielin omaan katalogiin tulee Passion ei laadullisesti kalpene lainkaan hänen ”normaalien” albumiensa rinnalla vaan päin vastoin sisältää musiikkia joka kuuluu hänen uransa parhaimmistoon. Gabriel todellakin onnistui tavoitteessaan muokata elokuvamusiikistaan teos joka kestää kuuntelua irrallaan elokuvasta.

Parhaat biisit: ”The Feeling Begins”, ”A Different Drum”, ”Zaar”, ”With This Love”, ”Troubled”, ”It Is Accomplished”

Rating: 4.5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Levyarvio: Kate Bush: Hounds Of Love (1985)

Kappaleet

  1. The Feeling Begins (4:00)
  2. Gethsemane (1:23)
  3. Of These, Hope (4:05)
  4. Lazarus Raised (0:36)
  5. Of These, Hope (Reprise) (1:06)
  6. In Doubt (2:07)
  7. A Different Drum (6:05)
  8. Zaar (4:44)
  9. Troubled (2:46)
  10. Open (3:18)
  11. Before Night Falls (2:16)
  12. With This Love (3:36)
  13. Sandstorm (2:55)
  14. Stigmata (2:24)
  15. Passion (7:36)
  16. With This Love [Choir] (3:19)
  17. Wall of Breath (2:25)
  18. The Promise of Shadows (2:12)
  19. Disturbed (3:07)
  20. It Is Accomplished (3:30)
  21. Bread and Wine (2:23)

Muusikot

Peter Gabriel: laulu, syntetisaattorit (Prophet 5, Fairlight, Roland D50), samplerit (Akai S900, Emulator), piano (12,20), huilu (2), pilli (3,5), perkussiot, bassokitara (3,5), kontrabasso (21), tietokoneella luodut äänitehosteet (6-8,12,18) Baaba Maal: laulu (5) Youssou N’Dour: laulu (7,15) Nusrat Fateh Ali Khan: laulu – qawwali-tyyli (15) Julian Wilkins: laulu – kuoropoika (15) David Rhodes: kitara, ebow (17,21) David Sancious: syntetisaattori ja syntetisaattorisovitukset (12), Hammond (20), taustalaulu (7,9) David Bottrill: tamburiini (18,20), slide-kitara (20), ääniteknikko ja miksaus. Antranik Askarian: armenialainen doudouk (1) Vatche Housepian: armenialainen doudouk (1) Kudsi Erguner: ney (11,17) Jon Hassell: trumpetti (15) Richard Evans: tinapilli (21) Robin Canter: oboe (12), englannin torvi (12,16) Niilin muusikot: arghul (17) Lakshmir Shankar: viulu (1,3,5,7,8,10), laulu (10) Mahmoud Tabrizi Zadeh: kemenché (6,8,13,14) Manny Elias: surdo & octobans (1) Hossam Ramzy: tabla (1,8,11,13,19), tamburiini, triangeli, sormisymbaalit, dufit. Nathan East: bassokitara (8,20) Fatala: lyömäsoittimet (5,7), afrikkalaiset lyömäsoittimet (19) Manu Katche: lyömäsoittimet (13) Billy Cobham: lyömäsoittimet (9,20), rummut (9,18) Djalma Correa: brasilialaiset lyömäsoittimet (15) Massamba Diop: puhuvat rummut (3,5) Said Mohammad Aly: lyömäsoittimet (19) Mustafa Abdel Aziz: arghul (3,5,20), lyömäsoittimet (19) Doudou N’Daiye Rose: lyömäsoittimet (7)

Tuottaja: Peter Gabriel
Levy-yhtiö: Virgin / Geffen / Real World

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑