Adventures In Modern Recording on Bugglesin toinen studioalbumi.
Trevor Hornin ja Geoff Downesin muodostama Buggles duo oli menestynyt vuonna 1979 ilmestyneellä esikoislevyllään The Age Of Plastic varsin mukavasti. Bugglesin jatko oli kuitenkin hetken aikaa vaakalaudalla kun kaksikko yllättäen liittynyi proge-jätti Yesin jäseniksi. Uudistunut Yes julkaisi Hornin ja Downesin avustamana erinomaisen studioalbumin Drama (1980), mutta jo vajaata vuotta myöhemmin maaliskuussa 1981 kaikki oli ohi. Trevor Horn jätti Yesin ja yhtye lopetti toimintansa (toistaiseksi) pian tämän jälkeen.
Horn ja Downes tekivät loogisen peliliikkeen ja palasivat Bugglesin pariin jatkaakseen studiolevy numero kakkosta jonka teko oli keskeytynyt Yes-seikkailun myötä. Juuri kun Adventures In Modern Recording nimen saaneen levyn äänitysten piti alkaa tapahtui uusi dramaattinen käänne: Downes hyppäsi kelkasta. Levy-yhtiö Geffenin A&R -mies John Kalodner oli saattanut vokalisti/basisti John Wettonin (King Crimson, U.K.) ja kitaristi Steve Howen (Yes) yhteen tarkoituksena kirjoittaa musiikki uutta projektia varten. Pian mukaan liittyi myös Emerson Lake & Palmer -rumpali Carl Palmer ja lopulta Howe houkutteli mukaan myös Downesin. Proge-veteraanien muodostama kvartetti nimesi itsensä Asiaksi ja lähti valloittamaan maailmaa AOR-rockillaan. Mutta se on toinen tarina se. Palatkaamme Trevor Horniin ja Bugglesiin.
Levyn ensimmäinen raita, sen nimikappale ”Adventures In Modern Recording”, jatkaa ensimmäisellä levyllä siellä täällä pintana pulpahtanutta ”meta-bändi” -konseptia. Horn laulaa painokkaasti puoli-orkestraalinen syntetisaattori-myllytys taustallaan ”They’re not playing / They’re not playing / They’re just having / Adventures in modern recording”. Eli kyseessä on manifesti bändille joka ei ole bändi lainkaan vaan vain pari hullua professoria studion steriilissä ympäristössä nappeja painelemassa. Ja kun myöhemmin sama säkeistö muuttuu muotoon ”This boy has got it made / Media exposure / It will make him all the rage / But he’s not playing / He’s not playing / He’s just having / Adventures in modern recording” niin väkisinkin tulee mieleen että onko tässä viittaus Downesin karkuruuteen? Jäljellä on vain yksi professori isoissa silmälaseissaan.
Oli miten oli ”Adventures In Modern Recording” esittelee Bugglesin uuden entistä kimaltelevamman ja synteettisemman tyylin. ”Oikeat instrumentit” ovat väistyneet lähes täysin syntetisaattoreiden, rumpukoneiden tieltä. Erityisen keskeiseen rooliin nousee myös samplaamiseen kykenevä Fairlight CMI -syntetisaattori. Tästä mullistavasta laitteesta oli tullut 80-luvun alussa innovatiivisten (ja rikkaiden) pop-muusikoiden suosikkilelu. Horn oli tietenkin kärkikaartissa mm. Kate Bushin, Peter Gabrielin ja Mike Oldfieldin kanssa tässä vallankumouksessa ja Fairlightista tulikin pitkäksi aikaa hänen urallaan todella tärkeä vempain.
Lue myös: Levyarvio: Buggles – The Age Of Plastic (1980)
Bugglessin ensimmäistä levyä kutsutaan usein syntsapopiksi, mutta tuo termi pätee mielestäni huomattavasti paljon paremmin tähän toiseen levyyn jonka musiikki todella on pääosin synteettista ja syntetisaattoreilla luotua. Horn soittaa bassokitaraa enää vain muutamassa kappaleessa ja siellä täällä kuullaan Simon Darlowin tai John Sinclairin sähkökitaraa. Perkussionisti Luis Jardim soittaa yhdessä biisissä, mutta muuten rummut on koneistettuja. Yllättäen myös Geoff Downes musisoi neljässä levyn kappaleessa enkä ole ihan varma miten tämä asia selittyy koska tarinan mukaan hän todellakin jätti projektin ensimmäisenä äänityspäivänä. Oletan että hänen osuutensa on soitettu levyn demoamis-vaiheessa.
Parhaimmillaan Adventures In Modern Recording on kun Horn luo elokuvamaisia ja melankolinen tunnelmia. Näinä hetkinä Horn tavoittaa tavoittaa jotain todella maagista, mutta valitettavasti levyllä on myös muutama kepeämpi ja rempseämpi kappale joissa sorrutaan hieman kikkailevasti esittelemään Fairlightin mahdollisuuksia.
Horn lauloi hyvin jo Bugglesin debyytillä sekä Yesin Dramalla, mutta Adventuresilla kuullaan ehkäpä miehen uran parhaat laulusuoritukset. Etenkin ”Lennyssä” Hornin kummallisella tavalla lakonisen ja intohimoisen välissä taiteileva laulusuoritus on aivan nappisuoritus.
Myös ”Lennya” seuraavassa kappaleessa majesteettisesti soivassa ”Rainbow Warrioriorissa” Horn laulaa hienosti. ”Rainbow Warrior” on kiinnostava kappale sillä se on todella helppo kuvitella toimimaan Yesille sovitettuna. Etenkin sen transiotio-osan staccattomainen säkeistö ”Time / Is / All / You / Measuring / Time Is All / You are measuring” yhdistettynä kappaleen bridgen haikeaan melodiaan sopisi täydellisesti Yesille. ”Rainbow Warrior” sisältää myös pari suht vaatimatonta, mutta ihan toimivaa, kitara-breikkiä (Simon Darlow) jotka olisi ollut mahtavaa kuulla Steve Howen tai Trevor Rabinin kaltaisten kitaristien eteenpäin kehitteleminä.
”Lennyn” ja ”Rainbow Warriorin” ohella levyn yksi kohokohdista on virtaviivaistettu syntsa-pop versio Yesin Drama-levyn kappaleesta ”Into the Lens (I Am a Camera)”. Kappaleen nimi on tiivistynyt muotoon ”I Am a Camera” ja siitä on riisuttu Yes-version proge-koukerot ja ylipäätänsä rock-tunnelma. Jäljellä on Hornin ja Downesin käsialaa oleva maaginen melodia jota säestää tällä kertaa ja poksuva rumpukoneraita, ja paksusti soivat orkestraaliset syntetisaattorimatot ja toisaalta kevyesti kuplivat syntetisaattorit.
Adventuresin heikointa antia edustaa ”On TV” joka on hieman rasittava liikaa Kraftwerkin mieleen tuova renkutus ja muuten tyylikkään tunnelmallinen ”Vermillion Sands” joka lässähtää synteettiseen Fairlightilla luotuun swing band -osioon joka enteilee Hornin myöhemmän projektin Art Of Noisen sample-kokeiluita. ”Vermillion Sandsin” swing-osuus on todella vaikuttava Fairlight-demo, mutta musiikillisesti se on lähinnä ärsyttävä.
Vaikka Hornin tuotanto on Adventures In Modern Recordingilla äärimmäisen hiottu ja täyteläinen niin itseni kaltaiselle rock-musiikin suurkuluttajalle se kuulostaa hieman ristiriitaisesti myös hieman demomaiselta. Ja kontekstista johtuen usein nimenomaan kuin kadonneen Yes-levyn demolta. Useampi levyn kappaleista olisi sopinut erinomaisesti Yesille (ja kun vuoden 2010 cd-julkaisun bonus-raidat lasketaan mukaan niin kolmesta niistä jopa tuli Yes-biisejä…) ja Adventures In Modern Recording tuntuukin minusta kuin puuttuvalta linkiltä Draman ja Yesin vuonna 2010 ilmestyneen Fly From Heren välillä. Fly From Herella Horn palasi Yesin tuottajaksi ja kasvatti Adventuresin bonus-raitana kuultavan ”We Can Fly From Here (Parts I & II)” 20-minuuttiseksi suiteksi. Myös toinen bonus-raita ”Ride A Tide” muokattiin Yes-biisiksi samalla levyllä.
Lue myös: Levyarvostelu: Yes – Drama (1980)
Adventures In Modern Recording todistaa että Horn oli erinomainen laulunkirjoittaja ja on tavallaan sääli että hän siirtyi vuosikymmeniksi tuottajaksi osallistuen säveltämiseen vain silloin tällöin. Tuottajaksi siirtyminen on kuitenkin ymmärrettävää sillä Adventures In Modern Recording ei menestynyt kovinkaan hyvin ja Hornin ura artistina näytti tulleen umpikujaan.
Hornin tuottajan ura lähti nopeaan nousuun Bugglesin jälkeen. Hänen ensimmäinen tuotantonsa The Dollar Album pop-duo Dollarille oli hitti ja sitä seurasi vielä suurempi menestys ABC:n Lexicon Of Love -levyllä ja todellinen superhitti Hornilla oli käsissään kun hän auttoi vanhan yhtyyensä Yesin takaisin pop-listojen kärkeen 90125 -levyllä. Tämän jälkeen Horn rakenteli kunnianhimoisia pop-taideteoksia mm. Frankie Goes To Hollywoodille ja Grace Jonesille ja ripotteli taikapölyä monille keskitien artistien levyille tuoden niihin ripauksen eeppistä orkestraalista draamaa josta tuli hänen tavaramerkkinsä.
Alkuperäinen Buggles ei esiintynyt koskaan livenä, mutta 2000-luvulla Horn ja Downes ovat soittaneet muutamia erikoiskeikkoja Buggles-nimen alla. Myös uudesta studiolevystä on huhuiltu silloin tällöin. Allekirjoittanut olisi ainakin enemmän kuin innostunut kuulemaan miltä Buggles kuulostaisi 2020-luvulla.
Parhaat biisit: ”Adventures In Modern Recording”, ”I Am A Camera”, ”Lenny”, ”Rainbow Warrior”
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet
- ”Adventures in Modern Recording” 3:46
- ”Beatnik” 3:38
- ”Vermillion Sands” 6:48
- ”I Am a Camera” 4:56
- ”On TV” 2:48
- ”Inner City” 3:22
- ”Lenny” 3:12
- ”Rainbow Warrior” 5:22
- ”Adventures in Modern Recording (reprise)” 0:51
Muusikot
Trevor Horn: vokaalit, bassokitara (1, 6, 9–11), kitara (2–4, 7), rumpukoneohjelmointi (4) Geoff Downes: koskettimet (2–4, 7), rumpukoneohjelmointi (7), tuotanto (3–4, 7, 12) John Sinclair: rumpukoneohjelmointi (1, 5–6, 8–11), symbaalit (1, 8–9), kitara (2), vokaalit (5), tuotanto (1–2, 5–6, 8–9, 16) Simon Darlow: koskettimet ja kitara (1, 5–6, 8–11) Chris Squire: äänitehosteet (1, 9) Anne Dudley: koskettimet (2) Luís Jardim: perkussiot (2) Bruce Woolley: vokaalit (5) Danny Schogger: koskettimet (7) Rod Thompson: koskettimet (7)
Tuottaja: Trevor Horn, John Sinclair, Geoff Downes
Levy-yhtiö: Carrera / CBS
Pienemmät Purot 
Vastaa