Levyarvio: The Carla Bley Band – European Tour 1977 (1978)

European Tour 1977 on säveltäjä Carla Bleyn kuudes levy yhtyeen johtajana.

Carla Bleyn musiikkia on hyvin vaikea lokeroida. Siinä uusi ja vanha kohtaavat kiehtovalla tavalla. Välillä tuntuu kuin kuuntelisi jotain 1920-luvun musiikkia ja samaan aikaan on selvää että tietenkään se ei sitä voi olla niin instrumentaation kuin sävellyksellisten tekniikoidensakaan puolesta. Bleyn musiikkia ei oikein voi kutsua ”vain” jazziksi, mutta ei se toisaalta täysin sovi avantgardenkaan alle sillä niin herkullisesti se sekoittelee avantgarde-tekniikoihin vahvaa melodisuutta. Toisaalta Bleyn musiikissa on hetkittäin myös selviä jazz-rockin sävyjä jo pelkästään instrumentaationsa puolesta, mutta toisaalta se jazz-rockin selkein rock-osa jää yleensä uupumaan. Eli Bleyn musiikki on todellinen fuusio jossa sekoittimeen heitetään elementtejä taidemusiikista (uudesta ja vanhasta), jazzista ja rockista ja kun Bley myllyttää nämä kunnolla yhteen on lopputulos jotain aivan uutta, mutta silti sieltä täältä tunnistettavaa.

Nimestään huolimatta European Tour 1977 ei ole livealbumi vaan se on äänitetty Münchenissa Bavaria Musik Studiosin uumenissa. Yleensä Bley äänitti levynsä yhdessä aviomiehensä Michael Mantlerin (Bley ja Mantler ovat sittemmin eronneet) kanssa omistamassaan New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa Grog Kill studiossa joten ehkäpä tämä poikkeuksellinen äänitysmatka Eurooppaan on inspiroinut levyn nimeä.

Ja kun Euroopassa kerran äänitettiin niin myös Bleyn yhtyeen kokoonpano on hieman poikkeuksellinen ja siitä puuttuu monia hänen vakiosoittajiaan. Bley kokosi tälle levylle uuden upean, puoliksi amerikkalaisen ja puoliksi eurooppalaisen, 10-henkisen yhtyeen. Bley soittaa itse urkuja (ja hieman tenorisaksofonia) ja mukana on tietenkin hänen alunperin itävaltalais-syntyinen, mutta amerikkaan kotiutunut aviomiehensä säveltäjä/trumpetisti Michael Mantler. Amerikkalalais-osaston täydentää pasunisti Roswell Budd, tuubansoittaja Bob Stewart, pianisti Terry Adams, avantgarde-rumpali Andrew Cyrille sekä käyrätorvea ja sähkökitaraa soittava John Clark (ymmärtääksen eri John Clark kuin hän joka korvasi Allan Holdsworthin Bill Brufordin bändissä). 

Kokoonpanon eurooppalaissektori koostuu kiinnostavasti Canterbury-skeneen kallellaan olevista avantgarde-miehistä. Mukana on kaksi entistä Soft Machinen jäsentä eli altosaksofonia kipakasti soittava Elton Dean ja nauhaluuppi-kokeiluistaan tunnettu bassokitaristi Hugh Hopper joka tyytyy hieman perinteisempään basismiin tällä levyllä. Bändin viimeistelee räyhäkkäästi tenorisaksofonia soittava Gary Windo joka on musisoinut monien englantilaisten merkittävien progressiivisten muusikoiden kuten Robert Wyattin ja Keith Tippettin kanssa.

Yhtyeessä on siis peräti kuusi päätoimista puhallinsoittajaa ja levy onkin nimenomaan upeiden puhallinsoitin osuuksien juhlaa. Välillä tuuttaillaan menemään yhdessä big band -henkisesti, mutta etenkin bändin britti-puhaltaja saavat useita hienoja sooloosuuksia. Bley on taitava säveltämään puhallinosuuksia, mutta toki osa sooloista on selvästi improvisoituja.

Yksilötasolla itselleni levyn kantavat instrumentaaliset voimat ovat Hopperin letkeästi mutta painokkaasti soiva basso, Deanin kirkuva altosaksofoni ja Windon rääkyvä tenorisaksofoni ja Cyrillen kepeästi koliseva rumpalointi. Koko bändi kuitenkin soittaa hienosti ja jopa Bob Stewartin tuuba saa muutaman komean solistise hetken. Bleyn oma urkujen soitto ei ehkä ole erityisen virtuoosimaista, mutta Hopperin bassokitaran ja John Clarkin sähkökitaran ohella kokoonpanon ainoana sähköisenä instrumenttina silläkin on tärkeä rooli.

Sävellysmaterialtaan European Tour 1977 on hieman epätasainen.

A-puoli on todella vahva. Levy alkaa 11 minuuttisella melodisen melankolisesti käynnistyvällä ”Rose And Sad Songilla” joka sitten kasvaa hyvinkin kiinnostavaksi lähes tanssittavan musiikin ja avantgarde-tuuttailun törmäytykseksi.  

Heti perään kuultava ”Wrong Key Donkey” on levyn paras kappale. Se on väkevästi ärisevä, Hopperin hypnoottisen basso-ostinaton varassa kulkeva intensiivinen sävellys joka tuo hetkittäin mieleen Soft Machinen touhut yhtyeen jazz-kaudelta (eli Fourth ja Fifth levyn). Deanin ja Windon riitasointuisesti pärisevät saksofonit ovat upeaa kuultavaa.

Myös A-puolen päättävä leikkisä ”Drinking Music” jossa kuullaan kurnuttavaa saksofonin soittoa ja vanhan ajan baaritunnelmaa luovaa kapakkapianoa on hauska kappale. ”Drinking Music” on vanha Bleyn sävellys ja sen esiaste kuultiin ensimmäisen kerran jo kontrabasisti Charlie Hadenin levyllä Liberation Music Orchestra (1970).

B-puoli ei ole yhtä tyydyttävä kuin ensimmäine puolisko sillä sen täyttää ristiriitaisempia tunteita herättävä yli 19 minuuttia kestävä ”Spangled Banner Minor and Other Patriotic Songs (Including Flags, And Now The Queen, King Korn And The New National Anthem)” joka ei täysin vakuuta. Pitkän nimensä mukaisesti ”Spangled Banner Minor and Other Patriotic Songs” sovittaa uusiksi joukon erilaisia isänmaalllisia hymnejä. Välillä eri kappaleiden teemoja lomitetaan toistensa kanssa päällekkäin mikä on hyvä esimerkki siitä kuinka Bley käyttää avantgarde-tekniikoita yhdessä hyvin melodisen materiaalin kanssa. Kappale sisältää monia yksittäisä hienoja hetkiä, etenkin puhallisoittajien todella villien soolojen muodossa, mutta kansallislaulujen teemoihin törmäämisessä siellä täällä pitkin kappaletta on jotain kovin ärsyttävää. Siitäkin huolimatta että vasemmistoliberaalina tunnettu Bley ei tietenkään esittänyt niitä missään idioottimaisessa patrioottisessa mielessä.

Hieman turhauttavasta ””Spangled Banner Minor and Other Patriotic Songs”  eepoksesta huolimatta European Tour 1977 on yksi suosikkilevyistäni Carla Bleylta ja hyvä esimerkki hänen omaperäisestään tavastaan yhdistellä erilaisia musiikillisia aineksia ja genrejä.

Parhaat biisit: ”Rose And Sad Song”, ”Wrong Key Donkey”

Rating: 4 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

  1. ”Rose and Sad Song” – 11:11
  2. ”Wrong Key Donkey” – 7:52
  3. ”Drinking Music” – 4:26
  4. ”Spangled Banner Minor and Other Patriotic Songs” (Including Flags, And Now The Queen, King Korn And The New National Anthem) – 19:17

Muusikot:

Carla Bley: urut, tenorisaksofoni Michael Mantler: trumpetti Elton Dean: alttosaksofoni Gary Windo: tenorisaksofoni John Clark: käyrätorvi, kitara Roswell Rudd: pasuuna Bob Stewart: tuuba Terry Adams: piano Hugh Hopper: bassokitara, bassorumpu Andrew Cyrille: rummut

Tuottaja: Carla Bley
Levy-yhtiö: Watt / ECM

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: