Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.
Saku on eri mieltä!
Tonight on David Bowien 16. studioalbumi vuodelta 1984.
Vuonna 1983 David Bowien suosio pamahti katosta läpi hänen Let’s Dance albuminsa myötä. Albumilla Bowie yksinkertaisti kappaleitaan rankalla kädellä verrattuna muutamaan edelliseen albumiin ja Let’s Dance edustaakin tyyliltään enemmän 80-luvun valtavirran pop-rockia, kuin edeltävien albumien kokeilevaa taide-rockia. Seuraavaa albumia Bowie alkoi työstää pikavauhtia hänen massiivisen Serious Moonlight -kiertueensa lomassa. Syy tällaiselle kiitehtimiselle miehen itsensä mukaan on se että hän halusi pysyä ”kelkassa mukana”. Albumin tekoon apulaiseksi Bowie värväsi vanhan ystävänsä Iggy Popin ja albumi sisältääkin useamman Iggy Pop -coverin. Covereita levyllä onkin paljon, viisi albumin yhdeksästä kappaleesta. Tähän syyksi Bowie mainitsi sen, että hän ei pysty keskittymään uusien kappaleiden kirjoittamiseen kiertueella. Albumi jatkaa tyylillisesti Let’s Dancen viitoittamaa tietä ja ajallensa ominaisen saundin saamiseksi Bowie palkkasi avukseen tuottajan pallille Hugh Padghamin, joka oli tehnyt komeaa jälkeä mm. The Policen ja Genesiksen kanssa.
Albumi starttaa ensimmäisellä kahdesta Bowien yksin kirjoittamasta kappaleesta. ”Loving the Alien” on albumin pisin kappale yltäessään hieman yli seitsemän minuutin mittaan ja se on myös albumin kunnianhimoisin ja eniten ’70-’80 -luvun taitteen taide-rockia muistuttava kappale. Kappale on yksi ensimmäisiä kuulemiani Bowielta ja myös yksi itselleni tärkeimpiä Bowie-kappaleita. Erityisesti rakastan kappaleen muhkeaa rumpusoundia ja tietysti Davidin sielukasta laulusuoritusta!
Toinen kappale ”Don’t Look Down” on ensimmäinen albumin kolmesta Iggy Pop -coverista. Bowien versio eroaa radikaalisti Popin New Values -albumin alkuperäisestä versiosta ja tämä on mielestäni erittäin hyvä asia! Siinä missä Popin alkuperäinen on tyyliltään perinteistä pop-rockia, on Bowien versio taas puhdasveristä reggaeta ja sellaisena kappale saa täysin uuden elämän.
Seuraava kappale on The Beach Boysin legendaariselta Pet Sounds -albumilta alun perin löytyvä ”God Only Knows”. Tämä versio ei ole niin eri planeetalta alkuperäiseen verrattuna kuin edellinen kappale, mutta kyllä Bowie silti oman kädenjälkensä tähän versioon jättää. Mestari itse kuulemma inhoaa versiotaan, mutta minä pidän siitä! Mielestäni ainakin Bowien laulusuoritus on parempi kuin Carl Wilsonin vetäisy alkuperäisellä.
A-puolen päättää albumin nimikappale ”Tonight”, joka löytyy alunperin Iggy Popin soolodebyytiltä Lust for Lifelta. Tämäkin reggaeksi sovitettu versio eroaa alkuperäisen rock-meiningistä ja pidän tätä versiota jopa parempana kuin originaalia. Kappaleella vokaaleissa vieraileva Tina Turner ei tosin tuo kappaleeseen mielestäni mitään lisää ja biisi olisi ollut jopa vielä onnistuneempi ilman häntä, koska David itse toki hoitaa tonttinsa esimerkillisesti!
B-puolen avaa albumin ensimmäinen varsinainen rock-biisi, ”Neighborhood Threat” joka on levyn kolmas ja viimeinen Iggy Pop -cover. Tämä onkin sitten originaaliin verrattuna huomattavasti vetreämpi ja eloisampi versio ja pesee sen mennen tullen ja palatessa! Ensiksi täytyy mainita kitaristi Carlos Alomarin lyhyt, mutta upea tiluttelu kappaleen alkupuolella ja myös rumpali Omar Hakim on kappaleella aivan liekeissä! On todella (siis todella) harvoja cover-biisejä, jotka päihittävät suvereenisti alkuperäisen version, mutta tämä todella on yksi niistä!
Lue myös: Levyarvio: David Bowie – Station To Station (1976)
Kuudes kappale ”Blue Jean” on toinen Bowien yksin kirjoittamista kappaleista ja se on albumin suurin hitti sen yltäessä Britannian singlelistalla sijalle 6 ja USA:ssakin kahdeksanneksi. Tämä taitaa olla SE kappale, joka sai minut aikanaan tutustumaan Bowien tuotantoon syvemmin ja on se edelleen yksi suosikeistani herralta.
Seuraava kappale on Bowien ja Popin yhdessä kirjoittama kappale ”Tumble and Twirl”, joka on oikein miellyttävä ja menevä kappale. Erityisesti kappaleessa ihastuttaa ainoastaan tällä kappaleella soittavan Mark Kingin bassottelu, joka on myös miksattu todella hyvin kuuluviin. Asia, joka minua tämän todettuani hämmentääkin suuresti on se että Kingia ei edes kreditoitu suorituksestaan albumin tekijätiedoissa.
Kahdeksas kappale ”I Keep Forgettin’” on albumin viimeinen cover-biisi, jonka alkuperäinen versio löytyy Chuck Jacksonin samannimiseltä singleltä. Tämäkin versio peittoaa alkuperäisen melko selvästi, koska originaali on mielestäni kohtalaisen tylsistyttävä kilkuttelu. Bowien versio sen sijaan on mukavan energinen ja oikein kiva ja harmiton pop-kappale.
Albumin yhdeksäs ja viimeinen kappale on Bowien, Popin ja Alomarin yhdessä kyhäämä ”Dancing With the Big Boys”, jonka Bowie ja Pop laulavat yhdessä. Tämäkin kappale on kasari-rockia upeimmillaan ja kerrassaan upea tapa päättää tämä upea, aliarvostettu mestariteos. Tämän kappaleen kantavia voimia ovat Bowien ja Popin loistavasti yhteensopivat äänet sekä puhallinsektio, joka näyttelee kappaleessa todella tärkeää roolia.
Näistä aineksista koostuu yksi ikisuosikeistani David Bowien tuotannosta. Tämäkin albumi on mielestäni aivan turhan hyljeksitty ja parjattu tekele, koska itse en löydä siitä ainoatakaan heikkoa kohtaa. Mielestäni Tonight on onnistunein Bowien 80-luvun levyistä ja yksi onnistuneimpia ylipäätään, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka kiireellä lätty on kasattu. Jos Bowien kasarituotanto on sinulle toistaiseksi tuntematonta, suosittelen lämpimästi aloittamaan tästä väärin kohdellusta mestariteoksesta!
Parhaat biisit: ”Loving the Alien”, ”Tonight”, ”Neighborhood Threat”, ”Blue Jean”
Arvosana: *****
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti