Progressiivinen musiikki – Ne pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Soft Machinen neljäs levy Fourth jolla yhtye siirtyy toden teolla jazzin suuntaan. Fourthilla edellisten levyjen psykedelia ja ylipäätänsä rock on taakse jäänyttä elämää kuten myös rumpali/vokalisti Robert Wyattin dadaistiset sanoitukset sillä levy on kokonaan instrumentaalinen.
Arvostelussa Soft Machinen levy Six joka on vedenjakaja bändin tuotannossa. Bändin kokeellisin aikakausi oli päättymässä ja tulevaisuudessa häämötti yhtyeen jazz-rock -vuodet.
Arvostelussa Caravanin nimetön debyyttialbumi joka oli vuonna 1968 progressiivisen musiikin aallonharjalla ja yksi Canterbury-skenen keskeisimmistä alkupisteistä Soft Machinen ohella.
Arvostelussa Ruth Is Stranger Than Richard joka on Soft Machinen ja Matching Molen perustaneen Robert Wyattin kolmas sooloalbumi.
Esittelyssä vuoden 1979 parhaat levyt sijoituksilla 11-22. Mukana mm. Talking Heads, Mike Oldfield, This Heat, Supertramp ja David Bowie.
Arvostelussa vuonna 2010 perustetun canterbury-henkistä progea soittavan norjalaisen Needlepointin viides studioalbumi Walking Up That Valley.
Esittelyssä vuoden 1978 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Mike Oldfield, Ralph Towner ja Peter Hammill.
Arvostelussa vuonna 1971 perustetun Camelin neljäs studioalbumi Moonmadness.
Arvostelussa mm. Yesissä ja King Crimsonissa soittaneen rumpali Bill Brufordin ensimmäinen sooloalbumi Feels Good To Me.
Arvostelussa 70-luvun viimeisen supergroupin U.K.:n nimetön debyyttialbumi. U.K.:n takana oli nimekäs ja virtuoosimainen nelikko Bill Bruford, John Wetton, Allan Holdsworth ja Eddie Jobson.
