Levyarvio: Brian Eno – Before And After Science (1977)

Before And Science on Brian Enon viides soololevy ja neljäs “rock”-levy. 

Before And Science oli Enolle haastava projekti sillä vuoden 1975 mestarillinen Another Green World asetti riman korkealle ja toisaalta hän oli alkanut kyllästymään rock-musiikkiin. Enon mielenkiinto kohdistui yhä enemmän ja enemmän instrumentaalisen ambient-musiikin suuntaan. 

Eno koki Before And Science tekemisen suoranaisena pakkopullana mikä ei kyllä Enolle turhauttavalta tuntuneen prosessin lopputuloksesta kuulu lainkaan. Vaikkei Before And After Science yhtä maaginen kokonaisuus olekaan kuin Another Green World on se silti todella vahva levy. Siihen nähden että Enon mielenkiinto alkoi suuntautua ihan muualle kuin rock-musiikkiin on myös hieman kummallista että lopullinen levy on kuitenkin hieman Another Green Worldia rokkaavampi tapaus. Etenkin a-puoli on hyvinkin ärhäkkä b-puolella tunnelmien hieman rauhoittuessa.

Eno haali jälleen levylleen varsin timanttisen soittajakaartin joka pikkuhiljaa lisäili omia osiaan kaksi vuotta kestäneen prosessin aikana. Äänitysessioita oli valtava määrä vuosien varrella ja niihin osallistui vaihteleva määrä muusikoita joita mukana oli kaiken kaikkiaan peräti 15 kappaletta. Levyllä soittaa mm. sellaiset progressiivisen musiikin suuruudet kuin Phil Collins, Jaki Liebezeit, Percy Jones, Robert Wyatt, Fred Frith, Phil Manzanera ja Robert Fripp (joka suostui mukaan ainoastaan sillä ehdolla että Eno ostaa hänelle upouuden dildon…). 

Pitkäksi venynyt äänitysprosessi tuotti kertoman mukaan peräti sata biisiä (tai luultavammin biisin raakiletta) joista vain kymmenen päätyi lopulliselle levylle. Kuten Another Green Worldilla niin myös Before And After Sciencen kappaleet ovat lyhyitä (3-6 min.), mutta ne eivät ole aivan niin katkelman omaisia kuin edeltäjällään vaan muistuttavat pääosin enemmän ”oikeita” rock-biisejä.

A-puolen käynnistää “No One Receivingin” herkullisesti metallisena (enkä puhu nyt hevirokista) koliseva groove. Kappaletta ajaa rumpali Phil Collinsin kraut/funk-komppi ja kahden basistin Paul Rudolphin ja Percy Jonesin (nauhattomassa bassossa) messevästi toisiinsa törmäilevät bassokitarat.

Kolmas kappale ”Kurt’s Rejoinder” on vinkeästi nykivä kappale jossa rytmisyys on jälleen keskeisessä roolissa erikoisten syntetisaattorisoundien katkoessa musiikkia siellä täällä. Biisi tuntuu tyylillisesti enteilevän Enon ja David Byrnen myöhempääyhteistä levyä My Life In The Bush Of Ghosts (1981).

Pari minuuttinen instrumentaali ”Energy Fools The Magician” muistuttaa vinjettimäisyydessään eniten Another Green Worldin tunnelmia. Pääosassa on jälleen basso. Tällä kertaa Jonesin nauhaton basso piereskelee varsin omalaatuisest pitkin kappaletta ja hänet palkittiin kappaleesta myös sovituskrediitillä. Käytännössähän levyn omalaatuisilla muusikoilla on varmasti ollut muutenkin merkittävä vaikutus lopputulokseen sillä Eno on enemmän ollut ohjaajan (ja leikkaajan) kuin perinteisen säveltäjän roolissa.

A-puolen päättävä “King’s Lead Hat” on punkahtavasti soiva tribuutti/parodia Talking Headista, tuoreesta amerikkalaisesta new wave -bändistä joka oli äskettäin julkaissut ensimmmäisen levynsä ja jota Eno ryhtyi tuottamaan seuraavana vuonna. Enon David Byrne -imitaatio on yllättävän vakuuttava! Nimi ”King’s Lead Hat” on luonnollisesti anagrammi… Fripp soittaa kappaleessa omalaatuisen ja vahvasti efektoidun kitarasoolon joka ei kuitenkaan lähde oikein kunnolla lentoon.

B-puolella tunnelmat muuttuvat seesteisimmiksi. Tuntuukin että Eno on ehkä tavoitellut David Bowien Low -levyn (jota Eno oli mukana tekemässä) kaksijakoisuutta: a-puolella särmikkäitä rock-biisejä ja b-puolella tunnelmallisempaa, abstraktimpaa ja pääosin instrumentaalista musiikkia. No ihan näin selvä ei tämän levyn kaksijakoisuus kuitenkaan ole sillä Before And After Sciencen tapauksessa b-puolellakin kuullaan vokaaleja suurimmassa osassa biisejä. Musiikki on kuitenkin huomattavasti eteerisempää kuin tarmokkaasti rokkaavalla a-puolella.

B-puolen kolmas kappale “By This River” on Enoa herkimmillään. Lähinnä vain sähköpianon simppelisti säestämä ja Enon intiimin läheltä mikitettyjen vokaalien johdattama kappale on suorastaan koskettava vaikkei Enon musiikki yleensä todellakaan ole sieltä tunteellisimmasta päästä. Kappale on sävelletty yhdessä Cluster-yhtyeen Hans-Joachim Roedeliusin ja Dieter Moebiusin kanssa. Kappale onkin ikään kuin jatkoa hieman aiemmin samana vuonna ilmestyneelle Cluster & Eno -levylle.

Levyn päättävä “Spider And I” on yksi Enon uran upeimmista kappaleista. Voittoisa melodia tuo mieleen jotkut Vangeliksen työt, mutta Eno malttaa pitää syntetisaattori-hymninsä sopivan hillittynä eikä lähde Kreikan kiipparikuninkaan tavoin paisuttelemaan hommaa pää punaisena vaan kappale pysyy hillityn arvokkaan kuuloisena loppuunsa asti kun se lopulta (aivan liian aikaisin) feidautuu eetteriin. “Spider And I:n” myötä feidautui myös Brian Enon ura “pop-tähtenä”. Tämän jälkeen Eno keskittyi pitkäksi aikaa ambient-levyihinsä ja toisaalta raketin lailla nousevaan tuottajan uraansa.

Before And After Science sai ylistävän vastaanoton kriitikoilta ilmestyessään, mutta se ei saanut Enoa itseään enää innostumaan. Omasta mielestänikään levy ei yllä Another Green Worldin korkeuksiin, mutta toisaalta… harva levy yltää. Before And After Science jäi Brian Enon viimeiseksi vokaalipainotteiseksi rock-levyksi vuosikymmenien ajaksi aina vuoden 2005 Another Day On Earth albumiin asti.

Parhaat biisit: No One Receiving, Kurt’s Rejoinder, “King’s Lead Hat”, “Here He Comes”, “Spider And I”

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

---

Kappaleet

1. ”No One Receiving” 3:52
2. ”Backwater” 3:43
3. ”Kurt’s Rejoinder” 2:55
4. ”Energy Fools the Magician” 2:04
5. ”King’s Lead Hat” 3:56
6. ”Here He Comes” 5:38
7. ”Julie With …” 6:19
8. ”By This River” 3:03
9. ”Through Hollow Lands” 3:56
10. ”Spider and I” 4:10

Tuottaja: Brian Eno

Levy-yhtiö: Island