Levyarvio: Chris Squire – Fish Out Of Water (1975)

Fish Out Of Water on vuonna 2015 kuolleen Yes-basisti Chris Squiren ensimmäinen sooloalbumi.

Yes oli paiskinut töitä vuosia lähes tauotta tehden menestyviä ja uraauurtavia levyjä ja lähtenyt heti niiden perään kiertueille ja toistanut sen jälkeen saman ruljanssin uudestaan. Massiivisen Relayer-kiertueen pääätyttyä elokuussa 1975 yhtye päätti pitää 9 kuukauden tauon toisistaan. Yes oli kuitenkin niin menestynyt ja sen jäsenet niin lahjakkaita että Atlantic levy-yhtiö tarjosi mahdollisuuden jokaiselle bändin jäsenille sooloalbumin levyttämiseen. Eihän tuollaista tilaisuutta voinut tietenkään ohittaa.

Virtuoosibasisti Chris Squirea ei tunneta nopeista liikkeistä (jos unohdetaan hänen sormiensa liikkeet basson kielillä), mutta yllättäen hänen sooloalbuminsa Fish Out Of Water oli Yes-sooloalbumeista ensimmäinen markkinoilla heti kitaristi Steve Howen Beginnings albumin perään.

Squiren kartanoon rakennetussa kotistudiossa (jossa myös Relayer äänitettiin) äänitetty Fish Out Of Water ilmestyi marraskuussa 1975 ja se on Jon Andersonin Olias Of Sunhillowin (1976) ohella ehdottomasti paras näistä Yesin 75-76 sapattivapaan aikana valmistuneista sooloalbumeista. Squiren lempinimestä ”Fish” (nimi ansaittiin viihtymällä järkyttävän pitkiä aikoja kylpyammeissa) nimensä saanut Fish Out Of Water on myös kyseisen sarjan levyistä ehkäpä eniten Yesin tuotantoa kuulostavaa musiikkia.

chris_squire

Squiren vokaaleilla oli aina ollut tärkeä rooli Yesin taustaharmonioissa, mutta Fish Out Of Waterilla hän uskaltautuu laulamaan ensimmäistä kertaa myös kaikki vokaalit. Ja toisin kuin Howe omalla levyllään, Squire suoriutuu tehtävästä erittäin hyvin. Squiren laulaa vokaalit pääosin oikein notkeasti ja taitavasti. Korkealta ja kovaa. Hetkittäin ehkä liiankin korkealta. 

Squirea luultavasti auttoi vokaalihommissa hänen taustansa kuoropoikana. Squire liittyi kuoroon viisi vuotiaana ja lauloi kirkkokuoroissa vuosia. Kuorovuosilta tarttui mukaan levylle myös hänen lapsuusystävänsä ja kuorokaverinsa Andrew Pryce Jackman jolla onkin tärkeä rooliFish Out Of Waterilla. Jackman oli soittanut koskettimia myös Squiren Yesiä edeltävässä yhtyeessä The Synissa mutta nyt koskettimien pimputtelun ohella hänellä oli levyllä myös laajempi rooli hänen sovittaessa kaikki Fish Out Waterin orkestraatiot. Levy käyttääkin tehokkaasti orkesteria muutamassa kappaleessa ja Jackmanin orkestraatiot toimivat huomattavasti keskimääräistä hienommin kuin näillä rockbändi-kohtaa-orkesterin levyillä yleensä. Squire sävelsi itse kaikki levyn viisi kappaletta ja hänet on kreditoitu myös sovituksista, mutta ilmeisesti Jackman auttoi kappaleiden sovittamisessa myös muuten kuin orkestraatioiden osalta. Ainakin Squire on vuolaasti jälkikäteen kiitellyt Jackmania panoksestaan levyn eteen.


Artikkeleita Yesistä löydät täältä


Squire pestasi muitakin taitavia ja tuttuja muusikkoja auttamaan Fish Out Of Waterin tekemisessä.. Levyn kaikki rummut soittaa hieman yllättäen Bill Bruford joka oli loikkannut pari vuotta aikaisemmin Yesistä Squiren suureksi pettymykseksi King Crimsoniin. Yllättäen koska Brufordin ja Squiren kemiat eivät ole henkilökohtaiselle tasolla koskaan oikein 100% toimineet. Hemmetin kovan rytmiryhmän he silti kahdestaan jälleen tälläkin levyllä muodostavat. Fish Out Of Water sisältääkin joitakin parivaljakon maukkaimmista hetkistä. Erityisesti kaksikon huikea groove hieman funkahtavassa ”Lucky Sevenissä” joka nimensä mukaisesti kulkee 7/8 tahtilajissa on todella päräyttävää kuultavaa. Brufordin terävästi soivat virvelirummun lyönnit Squiren murisevan basson vastaparina on jotain aivan vastustamattoman hienoa. ”Lucky Seven” tuo minulle mieleen jossain määrin King Crimsonin Red-levyn kappaleet. Se onnistuu yhdistelemään samalla tavalla komeita tarttuvia lauluosuuksia lihaksikkaaseen ja taitavaan proge-instrumentaatio-iloitteluun. Toki Squiren kappaleet ovat tunnelmiltaan valoisampia kuin Crimsonin synkistelyt. Fish Out Of Waterin tunnelma onkin pääosin ihastuttavan optimistinen ja valoisa olematta silti kornin sentimentaalinen tai makeileva. Sanoituksissa yhdistyy toimivasti individualistinen tekemisen meininki kosmosta syleilevään hippimeininkiin.

By the fates that drive us on
Upon the sea we swiftly sail
In the wake of the carnival trail
The more we try, the less we fail
You and I, the more we strive in our search for truth, love and honesty
Could be,
Lucky tonight
Ote ”Lucky Sevenin” sanoituksista

Puhaltimilla on iso rooli levyllä. King Crimsonista tuttu Mel Collins soittaa levyllä saksofonit ja Caravanissa usein vieraillut Jimmy Hastings soittaa upeasti huilua ”You By My Side” kappaleessa. Puhaltimille jää levyllä mukavasti tilaa sillä sähkökitaraa albumilla ei kuulla lainkaan. Squiren bassokitara nimittäin jyrisee Fish Out Of Waterilla usein pääroolissa lähes kitaramaisesti, mutta silti aina musikaalisesti ja hienojen biisien ehdoilla. Kitaran korvaaminen puhaltimilla (ja bassolla…) on toimiva ratkaisu siksikin että näin Squire teki kätevästi pesäeroa Yesin musiikkiin.

Squiren sävellykset ovat taidokkaita ja huolellisesti sovitettuja. Ne ovat rikkaasti orkestroituja (siis muutenkin kuin satunnaisen orkesterinkäytön puolesta), melodisia ja rytmisesti vahvoja ja tyylillisesti selkeästi kallellaan Yesin suosimaan sinfoniseen progressiiviseen rockiin. Squire ei suosi kappaleissaan aivan yhtä eeppisiä muotoja kuin Yes vaikka pari levyn kappaleista ylittääkin kymmenen minuutin rajapyykin. Toisin kuin Yesin populaarimusiikin kaavoja selkeästi rikkovat kappaleet Squiren teokset enemmän tai vähemmän rakentuvat kuitenkin tutuille pop-musiikin kaavoille niitä vain näppärästi venyttäen ja vanuttaen. Selkeimmän poikkeuksen tähän tekee ”Safe (Canon Song)” joka ammentaa klassisesta musiikista hyödyntäen paitsi kaanonia niin myös kontrapuktia rakenteessaan.

Erityisesti 11 minuuttinen ”Silently Falling” (jossa kuullaan hieno urkusoolo Patrick Morazilta) ja 7 minuuttinen ”Lucky Seven” ovat upeita kappaleita, mutta heikkoja raitoja levylle ei ole päätynyt yhtäkään. Levyn päättävä ”Safe (Canon Song)” massiivisine loppuvenytyksineen, niin hienolta kuin ne periaatteessa kuulostavatkin, on tosin aivan liian pitkä ja olisi hyötynyt useamman minuutin pois editoinnista.

Fish Out Of Water on kokonaisuutena jopa hämmentävän onnistunut soololevy ja onkin kovin harmillista että se jäi Squiren varsinaiseksi ainoaksi sooloalbumiksi jos hänen kuorovetoinen 2007 vuoden joululevynsä Chris Squire’s Swiss Choir (joka on yllättävän hyvä!) unohdetaan. Fish Out Of Waterin kaltaista materiaalia olisi mielellään kuullut enemmänkin. Nyt on tyytyminen kaikuihin joita on kuultavissa joillakin Squiren myöhemmille Yesin levyille säveltämissä biiseissä joista selkeimpinä sisarteoksina mieleen nousee ainakin ”Parallels” (1977) ja ”Can You Imagine?” (2001).

Parhaat biisit: ”Silently Falling”, ”Lucky Seven”

Arvosana: *****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

A-puoli:

”Hold Out Your Hand” 4:13
”You by My Side” 5:00
”Silently Falling” 11:27

B-puoli:
 ”Lucky Seven” 6:54
”Safe (Canon Song)” 14:56

Muusikot:

Chris Squire:  vokaalit, basso, 12-kielinen kitara Bill Bruford: rummut, perkussiot
Mel Collins: tenorisaksofoni (kappale 3), altosaksofoni, sopraanosaksofoni (kappale 4)
Jimmy Hastings:  huilu (kappale 2) Patrick Moraz: syntetisaattori, urut (kappale 3)
Barry Rose: kirkkourut (kappale 1) Andrew Pryce Jackman: piano ja sähköpiano, orkestraatiot, kapellmestari Julian Gaillard: jousien johtaja John Wilbraham – vaskipuhaltmien leader Adrian Bett – puupuhaltimien johtaja
Nikki Squire: taustavokaalit: (kappale 1)

Tuottajat: Chris Squire

Levy-yhtiö: Atlantic


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: