Levyarvio: Soft Machine – Fourth (1971)

Soft Machine siirtyy neljännellä levyllä toden teolla jazzin suuntaan. Fourthilla edellisten levyjen psykedelia ja ylipäätänsä rock on taakse jäänyttä elämää kuten myös rumpali/vokalisti Robert Wyattin dadaistiset sanoitukset sillä levy on kokonaan instrumentaalinen.

Tietty rytminen hyökkäävyys ja tietysti basson ja kosketinsoittimien sähköisyys lukitsevat Fourthia vielä kuitenkin jossain määrin rock-maailmaan, mutta levy on silti lähempänä avantgarde jazzia kuin varsinaista jazz-rockia. Kaiken kaikkiaan Soft Machine on jazz-bändinä täysin uskottava ja Fourth on vaikuttava yhdistelmä erittäin monimutkaisia sävellyksiä ja hurjaa vapaata improvisaatiota.

Levyn aloittaa kosketinsoittaja Mike Ratledgen säveltämä ”Teeth” joka on  pirullisen monimutkainen ja nopeatempoinen sävellys. Basisti Hugh Hopper on kutsunut sitä vaikeimmaksi kappaleeksi jota hän on ikinä ”joutunut” soittamaan. Tarkasti sävelletty ”Teeth” onkin kenties kompleksisinta musiikkia mitä rock-muusikot (sillä niitähän Soft Machinen kaverit taustaltaan olivat) tässä vaiheessa olivat soittaneet. Onkin kiinnostavaa että niin uskottavalta kuin Soft Machine kuulostaakin jazzin parissa Fourthilla kaikessa rytmisessä ja harmonisessa sofistikoituneisuudessaan niin kaikki bändin muusikot jopa virtuoosimaista saksofonisti Elton Deania myöten olivat itseoppineita ”rokkareita”. Levyllä tosin soittaa vierailevina puhallinsoittajina ”oikeita” koulutettuja jazz-muusikoita kuten Jimmy HastingsMark CharigNick Evans ja Alan Skidmore. Myös Caravan-yhteyksistä tuttua Jimmy Hastingsia kuullaan huilussa yhdessä kappaleessa.

”Teethin” ohella hyvin tasavahvan Fourthin toinen kohokohta on albumin toista puoliskoa hallitseva Hugh Hopperin säveltämä ”Virtually” -suite jonka neljä eri osiota kestävät noin parikymmentä minuuttia. ”Virtually” on upea sävellys ja käyttää hienosti hyväksi jo edellä mainittuja puhallinsoittajia sekä Roy Babbingtonin (josta tuli myöhemmin Hopperin lähdettyä bändin virallinen jäsen) kontrabassoa. Babbingtonin kontrabasson ja toisaalta Hopperin aggressiivisen fuzz-efektoidun sähköbasson yhdistelmä onkin monessa kohtaa levyä todella kiinnostavaa kuultavaa.

Koko bändi on levyllä aivan uskomattoman kovassa iskussa. Yhtye selvittää mitä monimutkaisimmat kohdat itsevarman helpon kuuloisesti ja soitto on paikoin todella raivokasta. Etenkin Ratledgen maaninen kosketinsoitinpimputtelu ja toisaalta välillä äärimmäisilleen säröytetyt urkusoundit sekä Deanin hyvällä tavalla korvaa riipivät saksofoni-tuuttailut sykähdyttävät minua suuresti.

Mielestäni Fourthilla on myös Robert Wyattin uran parhaat soittosuoritukset rumpalina. Hän soittaa erittäin luontevasti myös levyn jazzahtavammat osiot ja soittaa jatkuvasti kepeän hektisesti ja innovatiivisesti. Tässä vaiheessa Wyattin olisi varmasti voinut laittaa vastakkain kenen tahansa Britti-rumpalin kanssa hänen jäämättä kakkoseksi. Onkin traagista että Wyattin rumpalin uralta katkesi siivet jo muutamaa vuotta myöhemmin hänen halvaannuttua vyötäröstä alaspäin traagisessa onnettomuudessa. Minkä rumpalin maailma hänessä menettikään! Onneksi Wyatt kuitenkin tehnyt onnettomuudestaan huolimatta (ja ehkä jostain näkökulmasta jopa sen ansiosta) levykaupalla korvaamatonta ja omaperäistä musiikkia aivan viime vuosiin asti.


Lue myös: Levyarvio: North Sea Radio Orchestra / John Greaves / Annie Barbazza – Folly Bololey: Songs From Robert Wyatt’s Rock Bottom (2019)

Fourth jäi Wyattin viimeiseksi Soft Machine -levyksi sillä hän turhautui muiden jäsenten tahtoon säveltää yhä monimutkaisempaa instrumentaalimusiikkia joka jätti myös laulamisesta nauttivan Wyattin vain soittamaan rumpuja. Robert Wyatt perusti oman yhtyeensä Matching Mole ja Soft Machine jatkoi seuraavalla levyllään Fifth (1972) tutkimusmatkaansa instrumentaalisen jazzin parissa.

Fourth oli upea uusi aluevaltaus bändiltä ja mielestäni kaiken kaikkiaan myös Soft Machinen upein albumi.

Parhaat biisit: ”Teeth”, ”Virtually”

Rating: 5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

A-puoli
  1. ”Teeth” 9:15
  2. ”Kings and Queens” 5:02
  3. ”Fletcher’s Blemish” 4:35
B-puoli
  1. ”Virtually Part 1” – 5:16
  2. ”Virtually Part 2” – 7:09
  3. ”Virtually Part 3” – 4:33
  4. ”Virtually Part 4” – 3:23

Kesto: 39:13

Soft Machine:

Elton Dean: alttosaksofoni, saxello Mike Ratledge: piano, Hohner Pianet sähköpiano, Lowrey urut Hugh Hopper: bassokitara Robert Wyatt: rummut

Vierailijat:

Roy Babbington: kontrabasso (a1, a3, b1, b3) Mark Charig: kornetti (a2, a3, b1) Nick Evans: pasuuna (a1, a2, b1) Jimmy Hastings: alttohuilu (b3), bassoklarinetti (a1, b3) Alan Skidmore: tenorisaksofoni (a1, b3)

Tuottaja: Soft Machine
Levy-yhtiö: CBS

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: