Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.
Saku on eri mieltä!
Catfish Rising on Jethro Tull -yhtyeen 18. studioalbumi vuodelta 1991. 1990-luvun alkaessa Jethro Tull nautti kohtalaista keikkasuosiota heidän kohtalaisen vastaanoton saaneen Rock Island -albuminsa kiertueella. Kiertue päättyi loppuvuodesta -90 ja yhtyeen kippari Ian Anderson oli taas kirjoitellut koko joukon uusia kappaleita, joten Tull lähti studioon heti seuraavan vuoden alkupuolella. Andersonin uudet kappaleet poikkesivat huomattavasti bändin kahden edellisen albumin materiaalista niiden nojatessa enemmän bluesin, kuin syntikoilla höystetyn hard rockin suuntaan. Albumin aloittava ”This Is Not Love” on ehkä albumin eniten kahden edellisen levyn tyyliä muistuttava kappale. Erityisesti se muistuttaa Rock Islandin ”Kissing Willie” -kappaletta tosin tehden kaiken hieman paremmin kuin kyseinen kipale. ”This Is Not Love” on ylipäätään yksi Tullin onnistuneimmista suoraviivaisista hard rock kappaleista. Kappaleen koskettimista minulle on aina tullut jostain syystä mieleen Deep Purple.
Johdannossa mainitsemiini blues-meininkeihin päästään heti toisen kappaleen ”Occasional Demons”:n myötä. Tällä kappaleella yhtye on tuonut loistavasti kahden edellisen albumin soundimaailman tähän rauhallisempaan ja riisutumpaan ilmaisuun. ”Occasional Demons” on malliesimerkki hyvästä blues rock kappaleesta. Riffi on hyvä ja tarttuva, bändi hoitaa tonttinsa hienosti ja etenkin Martin Barren soolo on upea! Perinteisestä blues rockista kappaleen erottaa tietysti Andersonin huilu, joka tuo kappaleeseen tunnistettavan Tull-soundin.
Kolmas kappale ”Roll Yer Own” sukeltaa vielä selvemmin bluesin maailmaan ja on varsin hurmaava laid back tunnelmainen kipale. Andersonin soittama mandoliini sopii kappaleeseen kuin nenä päähän ja myös kappaleen huilusoolo on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen.
Levyn ehkäpä tunnetuin kipale on pikkuhitiksikin noussut ”Rocks on the Road”. Tämä onkin sitten alkutahdeista lähtien silkkaa parhautta! Andersonin yksin akustisen kitaran kanssa aloittama kappale saa pian seurakseen Barren bluesvireisen sähkökitaran. Kappale lähtee kunnolla liikkeelle toisessa säkeistössä loppubändin tullessa mukaan. Tämän jälkeen kappale onkin bluesvaikutteista rockia parhaimmillaan! Andersonin matala ja tummanpuhuva lauluääni sopii tähän melankolissävytteiseen kappaleeseen uskomattoman upeasti. Myös kappaleen keskivaiheilla tapahtuva lyhyt jazz-tunnelmointi on toteutettu loistavasti! ”Rocks on the Road” kuuluu omalla listallani Jethro Tullin kolmen parhaan kappaleen joukkoon. Akustisella kitaralla ja huilulla alkava ”Sparrow on the Schoolyard Wall” on niin ikään oikein hieno blues rock kappale. Rumpujen mukaantulon myötä laukalle lähtevä kappale on hieno esimerkki perus hyvästä Tull-kappaleesta. Tässäkin bändi hoitaa hommansa hienosti ja soittaa hyvällä intensiteetillä. Barren soolosta jälleen kunniaa hänelle!
Lue myös: Levyarvio: Jethro Tull – Thick As A Brick (1972)
Kuudes kappale ”Thinking Round Corners” on hupaisa hyvän mielen kappale. Martin Barre on todella kovassa terässä tällä albumilla, sillä tässäkin on todella hieno, joskin harmittavan lyhyt kitarasoolo häneltä. Andersonin hauskasti narisevat vokaalit saavat myös aina hymyn huulille. Seitsemäs biisi ”Still Loving You Tonight” on mitä kaunein bluesballadi. Barren soittama upean melankolinen riffi saa kaikessa kauneudessaan kylmät väreet kulkemaan pitkin allekirjoittaneen selkäpiitä. Andersonin upea laulusuoritus on myös ehdottomasti vertaansa vailla ja nostaa kappaleen pisteitä silmissäni entistä korkeammalle.
Balladitunnelmista hypätään suoraan takaisin hard rockin maailmaan ”Doctor to My Disease” kappaleen myötä. Tämähän onkin sitten varsin tarttuva rymistely. Bändi soittaa jälleen loistavalla intensiteetillä ja Anderson hoitaa vokaalit niin hyvin, kuin tässä vaiheessa uraansa suinkin pystyy. ”Doctor to My Disease” saattaa hyvinkin olla se onnistunein tämän aikakauden Tullin hard rock kappaleista.
Seuraava kappale ”Like a Tall Thin Girl” on upea mandoliinilla höystetty hupailu. Andersonin mukaan tositapahtumiin perustuva kappale on huumoriarvon kannalta katsottuna levyn parasta antia! Kymmenes kappale ”White Innocence” on albumin pisin ja eittämättä myös eniten progressiivisia elementtejä sisältävä veisu. Hitaasti kasvava, jylhä minieepos on aivan ehdottomasti sekä albumin, että koko yhtyeen parhaita kappaleita. Andersonin laulusuoritus tässä kappaleessa on ehkä upein koko albumilla ja rytmiryhmän niin ikään loistava soittosuoritus tekevät tästä kappaleesta silmissäni mestarillisen upean, unohdetun Tull-klassikon!
Sitten palataan taas bluestunnelmiin ”Sleeping With the Dog” kappaleen myötä. Tämän kappaleen ehdottomia vahvuuksia ovat Andersonin satunnaiset huilunpäristelyt, Barren vähäeleinen, mutta erittäin toimiva kitaratyöskentely sekä erittäin hieno kertosäe.
Albumin toiseksi viimeinen kappale on nimeltään ”Gold-Tipped Boots, Black Jacket and Tie”, joka on vaihteeksi menevämpää bluesilottelua. Tässäkin mainittavaa on Andersonin upean kreatiivinen huilutyöskentely, joka erottaa tämänkin kappaleen perinteisestä bluesvaikutteisesta rockista.
Albumin päättää kappale nimeltä ”When Jesus Came to Play”, joka on mitä hienoin ja luontevin tapa päättää yksi Jethro Tullin parhaista ja aliarvostetuimmista albumeista. Kappale on albumin ehkäpä eniten perinteistä blues rock musiikkia muistuttava kappale Barren kitaran liidatessa kappaletta ja Andersonin huilun ollessa ainoastaan sivuosassa.
Omistamallani 2006 julkaistulla remasteroidulla CD-versiolla on bonuskappaleina useammalla Catfish Risingin aikaisella singlejulkaisulla kakkoskappaleena ollut ”Night in the Wilderness” sekä liveversio Crest of a Knave -albumin kappaleesta ”Jump Start”. Kappaleet ovat oikein mukava lisä albumille ensimmäisen ollessa oikein kiva Blues-Tull kappale ja toisen yltäessä ihan studioversionsa tasolle loistavan energisten soittosuorituksiensa ansiosta.
Catfish Rising lukeutuu suosikkialbumeihini Jethro Tullilta sen yltäessä jopa kakkossijalle omissa kirjoissani, häviten vain kaikkien aikojen parhaalle albumille, A Passion Playlle. Catfish Rising on myös mielestäni Jethro Tullin aliarvostetuin albumi, sillä yleisesti ottaen se mielletään joko keskinkertaiseksi tai huonoksi albumiksi, mitä sen ei pitäisi millään mittareilla mitattuna olla!
Parhaat biisit: ”Rocks on the Road”, ”Still Loving You Tonight”, ”Doctor to My Disease”, ”White Innocence”
Arvosana: *****
Pienemmät Purot 
Vastaa