Maaliskuussa 1972 julkaistu Thick As Brick on Ian Andersonin johtaman Jethro Tullin viides studioalbumi.
Ian Andersonia ärsytti bändin edellisen albumin ”leimaaminen” konseptialbumiksi musiikkilehdistössä koska hänestä se oli vain kokoelma erillisiä kappaleita (itseasiassa minusta Aqualung ON puolittainen konseptialbumi, mutta siitä voi lukea enemmän täältä). Tästä tulistuneena tai ainakin inspiroituneena Ian Anderson päätti antaa musiikkikriitikoille todellisen konseptialbumin. Myöhemmin Ian Anderson on myös pyrkinyt väittämään että TAAB on parodiaa proge-bändien konseptialbumeista, mutta tuota on hieman vaikea uskoa ensinnäkin siksi että vastaavanlaisia massiivisia konseptialbumeita ei juurikaan oltu tehty ennen Thick As A Brickia siinä määrin että parodisointi olisi ollut kovin järkevää.
Niin tai näin, mutta joulukuussa 1971 Jethro Tull palasi studioon Ian Andersonin varsin keskeneräisten biisihahmotelmien kera. Alunperin tarkoituksena oli tehdä läjä ”normaalin” mittaisi kappaleita, mutta lopulta yhtye päätti liittää kappale aihiot toisiinsa ja lopputuloksena syntyi massiivinen yli neljäkymmentä minuuttinen teos (joka tosin vinyylin rajoituksien takia on jaettu kahteen osaan) joka on rakennettu lapsinero Gerald Bostockin pahennusta herättäneen eeppiseen runon ympärille. No Gerald Bostockia ei toki ollut oikeasti olemassa vaan sanoitukset ovat , kuten aina, Ian Andersonin käsialaa. Bändi kuitenkin parhaansa mukaan pyrki antamaan kuvan siitä että tekstit tosiaan olivat koulusta erotetun pikkuälykön raapustuksia ja vaikutelmaa vielä korostettiin käärimällä levy sanomalehtiartikkeleista koostuvaan kansitaiteeseen. Osa ”The St. Cleve Chronicle and Linwell Advertiser” -lehden artikkeleista käsitteli tietenkin Bostockin ympärillä käytävää draamaa, mutta osa artikkeleista oli ihan vakavalta vaikuttavia uutisia ja osa humoristisempia pläjäyksiä. Kaikki niistä tietenkin bändin jäsenten kirjoittamia. Ian Anderson onkin joskus todennut että kansien toteuttamiseen meni enemmän aikaa kuin itse levyn tekoon. Ilmeisesti vaivannäkö tuotti myös tulosta ja ainakin osa yleisöstä tosiaan uskoi Bostockin olevan olemassa ja Tullin uuden albumin sanoitusten todella olevan tämän eksentrisen lapsineron käsialaa.
Bostockin nimiin laitetut sanoitukset ovatkin mainiota matskua. Tajunnan virtamaisesti etenevä teksti pursuilee paitsi montypythonmaista hyvin brittiläistä huumoria niin myös purevaa ja osuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Osansa Bostockin… eikun Andersonin piikeistä saa mm. brittiläinen luokkayhteiskunta.
Musiikillisesti TAAB on vielä vahvempaa kamaa kuin sanoituksiltaan. Toisin kuin Yesin Close To The Edge samalta vuodelta Thick As A Brick ei todellakaan ole rakenteeltaan mikään koherentti sinfoninen teos vaan enemmänkin kokoelma erillisiä kappaleita jotka on taitavasti liimattu yhteen. Seassa toki on muutamia toistuvia teemoja jotka tuovat kappaleeseen ainakin pinnallista yhteneväisyyttä. Tärkeintä on kuitenkin että kautta 43 minuuttisen kokonaisuuden sen eri palaset ovat täynnä huikeaa musiikkia eikä kappaleiden yhteen nitominen tunnu missään vaiheessa väkinäiseltä niin taitavasti Ian Anderson ja hänen pelimanninsa ovat musiikin sovittaneet.
Thick As A Brickin musiikki on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja kappale käyttää hyväkseen tehokkaasti dynamiikkaa. Staccatto-rytmien ja yllättävien taukojen käyttö on vaikuttavaa. Bändin uusi rumpali Barriemore Barlow tekeekin levyllä upeaa työtä. Hänen monimutkaisten rytmisten kuvioiden soitossaan on vastaavanlaista vaivattomuutta ja keveyttä kuin Phil Collinsilla parhaimmillaan. Barlow muodosti yhdessä edellisen levyn myötä bändiin liittyneen basisti Jeffrey Hammondin kanssa Jethro Tullin ehdottomasti kovimman rytmiryhmän. Parivaljakko soittaa kautta levyn dynaamisesti ja ketterästi. Keveästi ja tarkasti rauhallisemmissa osioissa ja vastaavasti raivoisalla voimalla kun musiikki sitä vaatii. Myös maestro itse Ian Anderson on levyllä hävyttömän hyvässä iskussa ja laulaa levyllä vakuuttavammin kuin koskaan aiemmin ja hänen akustinen kitarointinsa (Martin Barre hoitaa jälleen sähkökitarat omaan varmaan tyyliinsä) on myös vaikuttavaa kuultavaa. Musiikkia maustetaan myös kokoelmalla hieman rock-musiikille eksoottisemmilla instrumenteilla kuten cembalolla, xylophonilla, patarummuilla ja luutulla. Myös pientä jousisektiota käytetään hyväksi muutamassa kohtaa. Orkestraalisissa sovituksissa auttoi David (nykyisin Dee) Palmer josta tuli myöhemmin myös bändin jäsen.
Thick As A Brick oli ilmestyessään valtava menestys myyden platinaa mm. USA:n valtavilla markkinoilla mikä kertoo aika paljon tuon aikakauden musiikillisesta ilmastosta ja siitä miten avomielisesti suuretkin yleisöt suhtautuivat monimutkaiseen ja normaalit pop-rajat reippaasti ylittävään musiikkiin.
Katso Vuoden 1972 parhaat levyt sijoilla 11-25 täältä >
Thick As Brick on ainakin allekirjoittaneen mielestä Jethro Tullin ehdottomasti paras albumi. Saman mielipiteen jakaa yleensä ainakin ne yhtyeen fanit jotka ovat selkeiten progressiiivseen rockiin suuntautuneita. Vuosikymmenien saatossa Thick As Brick on saavuttanut suorastaan legendaarisen maineen yhtenä genren (parodiaa tai ei!) ikonisimmista kokonaistaideteoksista. Tämän oivalsi myös idean isä Ian Anderson joka teki neljäkymmentä vuotta myöhemmin oman nimensä alla levylle valitettavan vaisun jatko-osan joka käsittelee Bostockin elämää aikuisena. Alkuperäisen albumin voimaa se ei kuitenkaan himmennä vaan se tulee loistamaan ikuisesti yhtenä progressiivisen rockin kulta-ajan kirkkaimmista helmistä.
Arvosana: *****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
A-puoli
1. ”Thick as a Brick, Part I” 22:40
B-puoli
1. ”Thick as a Brick, Part II” 21:06
Kokonaiskesto: 43:46
Bändi:
Ian Anderson: vokaalit, akustinen kitara, huilu, viulu, trumpetti, saksofoni Martin Barre: sähkökitara, luuttu John Evan: piano, urut, cembalo Jeffrey Hammond: basso
Barriemore Barlow: rummut, patarummut, perkussiot
Tuottaja: Ian Anderson
Levy-yhtiö: Chrysalis
Pienemmät Purot 