Levyarvio: Jethro Tull – Songs From The Wood (1977)

Songs From The Wood on vuonna 1968 perustetun Jethro Tullin 10. studioalbumi.

Jos rock-journalistien yleistä historiankirjoitusta on uskominen niin vuonna 1977 musiikkimaailmaa hallitsi punk-rockin ydintalvi ja kaikki oli ohi progressiivisen rockin osalta. Vanhat dinosaurukset oli kukistettu tai ainakin talutettu vanhainkotiin katumaan puhdasoppista rockia vastaan tekemiään syntejään. Todellisuudessa suurin osa progen isoista nimistä kuten Yes, Genesis ja Pink Floyd ja  porskuttivat eteenpäin entiseen malliin ja hädin tuskin edes huomasivat uutta syljeskelevää porukkaa. Itseasiassa edellä mainitut yhtyeet kiersivät 70-luvun lopulla suuremmille yleisöille kuin koskaan ja julkaisivat tasaiseen tahtiin menestysalbumeita. Samaa pätee myös Jethro Tulliin. 

Kuten moni muukin menestynyt brittiläinen rock-muusikko oli myös Jethro Tullin johtohahmo Ian Anderson hankkinut maalaiskartanon ja sen tiluksilla vaellellessa Lontoossa rämisevä punk-rock tuntui hyvin kaukaiselta asialta. Toisin kuin suurin osa muista rock-nousukkaista Anderson kuitenkin otti roolinsa kartanonherrana varsin vakavasti. Hän aidosti kiinnostui tuosta elämäntavasta ja Englantilasen maaseudun tavoista, historiasta ja perinteistä.  Hän uppoutui myös brittiläisiin kansantaruihin ja myyteihin. Näistä pastoraalisista ja osin jopa maagisista mielikuvistusaineksista syntynyt hienostunut Songs From The Woods -albumi oli niin kaukana punkin rähinästä kuin suurin piirtein on mahdollista.

Songs From The Woodia kutsutaan usein Jethro Tullin folk-trilogian ensimmäiseksi levyksi. Kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole folk-levy eikä edes folk-rock -levy vaan Songs From The Wood on puhdasverinen proge-levy jolla vain sattuu olemaan runsaasti folk-vaikutteita. Itseasiassa Songs From The Wood sisältää Jethro Tullin uran koukeroisimmat ja hienostuneimmat sävellykset Thick As A Brick ja A Passion Play eeposten ohella.

Levy käynnistyy väkevästi nimiraita ”Songs From The Woodilla” joka alkaa ikimuistoisesti Andersonin upeasti acapellana ja moniäänisesti (päällekkäinäänitysten mahdollistamana) laulamilla lyriikoilla jotka tuntuvat kiteyttävän täydellisesti koko levyn eetoksen:

”Let me bring you songs from the wood:
To make you feel much better than you could know”

Songs From The Wood todellakin saa olon tuntumaan paremmalta. Tutkimukset kertovat että jo vartin kävely metsässä vähentää merkittävästi stressiä ja Anderson on ikään kuin onnistunut siirtämään tämän voiman suoraan musiikkiinsa. Songs From The Woodin musiikissa on jotain elähdyttävää ja suorastaan voimaannuttavaa.

Nimikappale kitetyttää myös pitkälti levyn musiikillisen linjan. Hienon acapella osion jälkeen meininki muuttuu koukeroisen rytmikkääksi musiikin ollessa silti samaan aikaan myös erittäin melodista. Andersonin laulu ei ole koskaan kuulostanut yhtä hyvältä kuin tässä kappaleessa ja Anderson taisi muutenkin olla taitojensa ja fysiikkansa huipulla juuri tällä levyllä mitä tulee laulupuoleen. Monimutkaisten lauluosuuksien ohella kappaleen sovitus on muutenkin pikkutarkasti laadittu ja perusinstrumentaatiota väritetään tyylikkäästi paitsi tietenkin Andersonin vauhdikkailla huiluosuuksilla niin myös erilaisilla kilisevillä lyömäsoittimilla, kelloilla sekä cembalolta kuulostavalta kosketinsoittimella. Mutkikas kappale on niin täynnä käänteitä että se tuntuu huomattavasti eeppisemmältä teokselta kuin sen viisi minuutisesta kestosta voisi päätellä. ”Songs From The Wood” on yksi Andersonin ja Jethro Tullin ehdottomasti hienoimmista kappaleista.

Kuten aina on Songs From The Wood tietysti nimenomaan Ian Anderson -show, mutta tällä kertaa hän otti bändin tietoisesti mukaan laatimaan sovituksia suuremmassa mittakaavassa kuin pitkään aikaa. Yhtye ottaa komeasti haasteesta kopin ja suht vaisujen Minstrel In The Gallery ja Too Old to Rock ’n’ Roll: Too Young to Die! -levyjen jälkeen Songs From The Wood tuntuu taas ihan oikealta bändilevyltä. Etenkin rytmiryhmä basisti John Clascock ja rumpali Barriemore Barlow ottavat kaiken irti levyn monista rytmisistä koukeroista ja soittavat todella upeasti. 

Levyn kaksi kosketinsoittajaa John Evan ja yhtyeen vanhalta sovittaja-gurul Dee (tuolloin vielä David) Palmer pääsevät loistamaan. Molemmilta kuullaan todella mielikuvituksellista ja värikästä soittoa monenlaisilla erilaisilla koskettimilla. Palmer, joka liittyi tämän levyn myötä yhtyeen viralliseksi jäseneksi, soittaa useassa kappaleessa uniikkia portatiivia (portatiivi on tavallaan minikoiset pilliurut) jotka tuovat yhtyeen sointiin omalaatuista patinaa. Palmerin klassinen koulutus kuuluvat myös maukkaasti levyn koristeellisissa sovituksissa siellä täällä vaikkei tällä kertaa mukana varsinaisia orkesteriosioita olekaan. 

Vaikka Anderson antoi vastuuta bändille tavallista enemmän ei hän silti malttanut olla soittamatta yhtä kappaletta kokonaan yksinään. Anderson soittaa ”Jack-In-The-Greenissä” komeasti kaikki instrumentit (huilu, akustinen kitara, bassokitara, perkussiot) yksinään. Viehättävä pikkukappale valmitui niin vauhdilla ja spontaanisti ettei Anderson ehtinyt kutsua muuta bändi avuksi.

Vaikka Songs From The Wood pidetään usein folk-rock -levynä sen sointia ei kuitenkaan mitenkään erityisen vahvasti dominoi akustiset instrumentit kuten voisi olettaa. Toki Andersonin huilu ja akustinen kitara ovat merkittävässä roolissa kuten aina, mutta toisaalta syntetisaattorit ja erilaiset koskettimet saavat runsaasti tilaa myös. 

Kitaristi Martin Barre on ehkä jonkinlainen häviäjä yhtyeen uudessa soinnissa sillä hänen sähkökitara jää usein hieman muun instrumentaation varjoon. Toisaalta sitten kun Barre lopulta pääsee ääneen on hänen särmikkäiden riffiensä teho jopa tavallista voimallisempi. Parhaiten Barren kitara pääsee esiin räväkästi marssimaisesti rokkaavassa ”Hunting Girlissä” joka on yksi levyn parhaista biiseistä. Siinä yhdistellään iskevästi Barren suorastaan ilkeän kuuloista ja hardrockmaista kitarariffiä kappaleen notkeaan ja jatkuvasti yllätykselliseen proge-rytmittelyyn. Myös levyn pisimmässä kappaleessa, kahdeksan minuuttisessa, ”Pibroch (Cap in Hand):ssa” Barren kitara tekee tuhojaan oivallisesti muuten Barre joutuu tyytymään pujottelemaan siellä täällä muun rikkaan instrumentaation seassa.

Songs From The Wood on kauttaaltaan tasavahva levyn, mutta erityisiksi suosikeiksini on noussut nimikappaleen ja ”Hunting Girlin” ohella ”Whistler”, ”Velvet Green” ja ”Ring Out Solstice Bells”.

”The Whistler” edustaa levyn tarttuvinta antia. Riemukas ja keltti-vaikutteinen kappale on vauhdikas ja sisältää vastustamattoman kertosäkeen. Vain kolmi minuuttinen kappale ei tuhlaa hetkeäkään ja sisältää salamannopeaa tinapillin puhaltelua Andersonilta sekä kellopelin kilkuttelua Barlowilta.

Kauniisti soivalla cembalolla alkava ”Velvet Green” sen sijaan on hartaampi kappale ja tuntuu sekoittelevan keskiaikaista musiikkia ja kirkkomusiikkia. Kappaleella on kuitenkin myös energisemmät hetkensä ja se sisältää joitakin Barlowin luovimmista hetkistä rumpujen takana. ”Velvet Green” tuo keskiaikaisine tunnelmineen ja nokkahuiluineen vahvasti mieleen Gentle Giantin, yhtyeen jota Ian Andersonin tiedetään kovasti arvostaneen.

“Ring Out Solstice Bells” kuuluu erittäin harvinaiseen onnistuneiden joululaulujen kategoriaan. Joulu-teemastaan huolimatta se ei ole musiikillisesti liian jouluinen vaikka hieman rekiajelut mieleen tuovaa kellojen helinää ja kilinää sisältääkin. Ja vaikka kappale julkaistiin levy-yhtiö Chrysaliksen toiveesta joulusinkkuna sanoitukset kertovat tarinaa itseasiassa enemmän pakanallisesta kuin kristillisesta näkökulmasta. “Ring Out Solstice Bells” sanoitukset sisältävät  tyypillistä proge- velmuilua viitataen vuoroin seitsemään neitoon ja seitsemään druidiin jotka tietenkin tanssivat seiskaan. Sillä onhan “Ring Out Solstice Bellsin” tahtilaji 7/4. Käsien taputuksia käytetään hauskasti osana rytmiraitaa ja Barlowin soittamat kellot kilisevät majesteettisesti kappaleen juhlavassa kliimaksissa.

Praise be to the distant sister sun,
Joyful as the silver planets run
Seven maids move in seven time
Sing the song the bells call, loudly chiming

Parin hieman laimeamman levyn jälkeen Ian Anderson alamaisineen onnistui tekemään yhden parhaista levyistään. Songs From The Wood on täydellinen yhdistelmä folkkia ja rokkia eikä oikeastaan sisällä yhtäkään heikkoa hetkeä. Jos Robin Hood ja hänen iloiset miehensä päättäisivät tehdä proge-levyn ihmettelisin kovasti jos ei kuulostaisi suurin piirtein Songs From The Woodilta. Songs From The Wood on Thick As A Brickin ohella Jethro Tullin paras levy ja yksi folk-vaikutteisen progressiivisen rockin kirkkaimmista helmistä. Jethro Tullin folk-trilogia sai jatkoa 14 kuukautta myöhemmin Heavy Horses (1978) levyn myötä joka on lähes yhtä hieno albumi kuin mestarillinen edeltäjänsä.

Parhaat biisit: ”Songs From The Wood”, ”Cup Of Wonder”, ”Hunting Girl”, ”Velvet Green”, ”The Whistler”, ”Ring Out Solstice Bells”

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

---

Kappaleet

A-puoli

1. ”Songs from the Wood” 4:52
2. ”Jack-in-the-Green” 2:27
3. ”Cup of Wonder” 4:30
4. ”Hunting Girl” 5:11
5. ”Ring Out, Solstice Bells” 3:43

B-puoli

1. ”Velvet Green” 6:03
2. ”The Whistler” 3:30
3. ”Pibroch (Cap in Hand)” 8:35
4. ”Fire at Midnight” 2:26

Muusikot:

Ian Anderson: laulu, huilu, akustinenkitara, mandoliini, symbaalit, tinapillit Martin Barre: sähkökitara, luuttu John Glascock: bassokitara, taustalaulu John Evan: piano, urut, syntetisaattorit Dee Palmer: piano, portatiivi, syntetisaattorit Barriemore Barlow: rummut, perkussiot, marimba, kellopelit, bells, naggara, tabor-rummut

Tuottaja: Ian Anderson

Levy-yhtiö: Chrysalis