Levyarvio: Tomita – Pictures At An Exhibition (1975)

Vaikka japanilaisen Isao Tomitan (1932-2016) albumeja ei voi progeksi väittääkään, löytyy niistä enemmän kuin vain ripaus samaa kokeilunhalua ja seikkailumieltä kuin progesta parhaimmillaan. Tomita loi studiossaan varhaisilla syntetisaattoreilla – lähinnä Moogilla ja Mellotronilla – huimia äänimaisemia. Perustana toimivat yleensä länsimaisen klassisen musiikin teokset, jotka vielä 1970-luvun alussa olivat suurelle yleisölle huomattavasti tutumpia kuin nykyään. Hieman oikaisten voi sanoa, että Tomita jatkoi Walter/Wendy Carlosin Switched-On Bach -albumin avaamalla väylällä. Itse asiassa yksi Tomitan ensimmäisistä albumeista oli nimeltään Switched On Hit & Rock, joka näyttää sisältäneen syntetisaattoreilla toteutettuja sovituksia Simon & Garfunkel– ja The Beatles-lauluista.

Progressiivisen musiikin esittäjät ovat usein hakeneet innoitusta klassisesta musiikista. Useat kosketinsoittajat – selkeimpinä esimerkkeinä Keith Emerson ja Rick Wakeman – ovat sovittaneet myös menneiden vuosisatojen taidemusiikkia tarkoituksiinsa sopivaan muotoon. The Nicen levyillähän klassiset kappaleet saivat todellakin rock-käsittelyn. Tomita sen sijaan rakensi omia levyjään studiossaan ääni kerrallaan – MiniMoogillahan ei pystynyt soittamaan sointuja, ja välillä soitinta joutui virittämään sopivan taajuisen sävelen tuottamiseksi. Pitää myös muistaa, että haluttua soundia ei saanut soittimesta nappia painamalla, vaan usein pitkällisten kokeilujen tuloksena.

Kuulemistani Tomitan albumeista Pictures At An Exhibition on mielestäni yksi eheimmistä kokonaisuuksista. Modest Musorgskin (1839-1881) alun perin pianolle säveltämä teos koostuu lyhyehköistä osista, joten kosketinäänien vaihtelu ei tunnu niin keinotekoiselta ja sekavalta kuin joillain muilla albumeilla. Ja erilaisia ääniä levyllä kyllä riittää. Välillä ääni muistuttaa hämmästyttävän paljon kuoroa tai jotain tiettyä soitinta, kun taas joitain ääniä tuskin oli kuultu ennen tämän levyn ilmestymistä. Eikä studiokikkailu rajoitu pelkästään soundeihin. Äänet eivät pysy staattisesti paikoillaan, vaan sinkoilevat välillä kaiuttimesta kaiuttimeen. Kun äänten panorointi tuntuu välillä kuulokkeilla kuunneltunakin rasittavalta, voi vain kuvitella levyn quadrofonisen miksauksen levottomuutta. 

Musiikillisesti Tomitan Pictures At An Exhibition on huomattavasti uskollisempi Musorgskin alkuperäiselle teokselle kuin Emerson Lake & Palmerin muutamaa vuotta aiemmin julkaisema keikkaversio, jossa vähemmän näyttävät osat korvattiin omilla sävellyksillä. Tomita sen sijaan tuntuu ottaneen lähtökohdaksi Maurice Ravelin tunnetun orkestraation Näyttelykuvista. Hän maalailee tällä albumilla jokaisesta osasta äänimaisemaltaan erilaisen ja usein jännittävänkin matkan Musorgskin melodioihin. 

Levyn avaava ja kaikkiaan neljästi toistuva ”Promenade” muuttuu jokaisella kerralla jonkin verran sekä melodialtaan että tunnelmaltaan. Musorgski itse tiettävästi halusi kuvailla teeman variaatioilla taululta toiselle kävelevän katselijan mielenmaiseman vähittäistä muuttumista. Tomitan massiivisista ”kuoroista” ja muista äänistä tuo muutos ei minusta oikein välity, vaikka teeman käsittely onkin vaikuttavaa. ”The Gnome” viekin sitten kuulijan ennenkuulemattomien äänien maailmaan. Tässä Tomita tuntuu menneen outous edellä, eikä äänten kirjo enää tue musiikkia, vaan vie huomiota jo valmiiksi dramaattiselta melodialta. 

Seuraava ”taulu”, ”The Old Castle” onkin sitten huomattavasti onnistuneempi tulkinta. Kappaleen seesteisyys tuntuu saavan aidosti lisäarvoa sävelten utuisuudesta ja unenomaisuudesta. Mielenkiintoinen mielleyhtymä on kappaleen loppupuolella kuultavan ”vihellyksen” ja läpi kappaleen kuultavan tasaisen, rumpumaisen rytmiäänen yhteisvaikutus – se nimittäin tuo mieleeni Ennio Morriconen italowesternien tunnelman.

”Tuiliers” on lyhyt ja Tomitan versiona levottomalta kuulostava kappale, joka kuvaa lähteestä riippuen joko leikkiviä tai riiteleviä lapsia. Sitä seuraava ”Bydlo” (härkävankkurit) taas kuulostaa tunnelmaltaan vahvasti slaavilaiselta. Tässä Tomitan versiossa on arvokkuutta, joka useilta muilta tämän levyn kappaleilta on jäänyt outojen äänien varjoon. Tunnelma on raskas, mutta musiikki kulkee eteenpäin vankkumattomasti.

Albumin koomisin osa on ”Ballet Of The Chicks In Their Shells”, joka on toteutettu pikku tipujen sirkutukselta ja kanan kotkotukselta kuulostavilla äänillä. Välillä mukaan on heitetty lähinnä naukaisulta kuulostava ääni. Muistelen lukeneeni jostain, että tätä Tomitan versiota kuullaan muutamissa aasialaisissa toimintaelokuvissa humoristiseksi tarkoitetun taistelukohtauksen taustalla.

Vinyylin kakkospuolen avaa ”The Two Jew”s, joka häviää kuvailevuudessa armottomasti Ravelin orkestraatiolle. Kaksi hahmoa – Samuel Goldenberg ja Schmuÿle (rikas ja köyhä juutalaismies) – kyllä erottuvat toisistaan, mutta alkuperäinen melodia hukkuu jonnekin keinotekoisten äänien sekamelskaan.

Seuraavat kaksi osaa on Tomitan albumilla liitetty yhteen. ”Limoges” on tori, jonka hektisyys korostuu Tomitan luomilla äänillä. Kun posetiivilta kuulostava ääni äkkiä ilmaantuu jostakin, tuntuu markkinahumu vielä selvemmin käsinkosketeltavalta. Sitä seuraava ”Catacombs” taas etenee lähes ambient-tunnelmissa. Synteettiset kuorot luovat painostavan kuvan – tällaisella musiikilla pohjustettaisiin kauhuelokuvassa jotain dramaattista juonenkäännettä. Sama painostava rauhallisuus jatkuu vielä seuraavassakin osassa ”Cum Mortuis In Lingua Mortis” (Kuolleiden kanssa kuolleiden kielellä). 

Levyn loppu on jälleen sävelten juhlaa. Sitä olivat ”Baba Yaga (Hut On Fowls’ Legs)” ja ”Great Gate Of Kiev” jo Musorgskin alkuperäisinä pianoversioinakin. Venäläiseen satuun Baba-jaga -nimisestä noidasta pohjautuva ”Baba Yaga” on yksi Näyttelykuvien kohokohdista myös Tomitan versiona. Raivokkaiden sävelten soidessa on helppo kuvitella noita jahtaamassa pientä Tasha-tyttöä suurella lentävällä huhmareellaan.

”Great Gate Of Kiev” on juhlallinen päätös Näyttelykuville. Sen melodia tuntuu kestävän mitä erilaisimpia käsittelyjä, eikä Tomitakaan epäonnistu sovituksessaan. Aidon orkesterin perinteisempi äänimaisema korostaisi finaalin ylevää tunnelmaa, mutta eivät sen sävelet kärsi kohtuuttomasti nyt kuultavista oudommistakaan soundeista. Varsinkin kirkonkellomaisilta kuulostavat äänet tuntuvat sopivat tälle kappaleelle. 

Albumin viimeisten sävelten hävittyä kuulumattomiin on oloni edelleen hämmentynyt. Toisaalta tiedän kuulleeni hienon sävelteoksen mielikuvituksellisesti toteutettuna, mutta toisaalta joidenkin osien toteutuksessa Tomita tuntuu vain halunneen esitellä mahdollisimman kummallista äänimaailmaa. Ja täysin syntetisaattoreilla toteutettuna tästä tuntuu puuttuvan sitä lämpöä, jota aidoilla instrumenteilla soitetuista versioista löytyy. 

Kun etsin netistä aikalaisarvioita tästä albumista, törmäsin The New York Timesissa kesäkuussa 1975 julkaistuun arvosteluun Tomitan albumeista Pictures At An Exhibition ja Snowflakes Are Dancing. Se oli otsikoitu ”Switched-On Mussorgsky Is a Turn-Off”, eikä kriitikko Jack Hiemenz tunnu löytävän adaptaatioista paljoakaan hyvää. Hänellä oli osuvia ajatuksia Tomitan levyistä ja niiden ongelmista. ’The larger your timbral palette, the trickier it is to get harmonies to “sound”’, eli mitä enemmän äänensävyjä on käytössä, sitä vaikeampaa niitä on saada soimaan yhdessä. Lisäksi hän tuntui uskovan, että ”switched-on”-levyjen uudelleen lisääntynyt suosio johtui ihmisten innostumisesta quadrofonisesta äänentoistosta. Ja vaikka hän väittikin nauttineensa levystä hieman, ei musiikki silti ollut hänestä lähelläkään sellaista äänen juhlaa, mitä ensiluokkainen orkesteri voi tarjota. 

Yhdyn Hiemenzin mielipiteeseen siitä, että Näyttelykuvia toimii paremmin hyvän orkesterin esittämänä kuin Tomitan versiona. Tomita kuitenkin kuuluu niihin pioneereihin, joiden työn ansiosta syntetisaattorien mahdollisuuksia musiikissa alettiin ymmärtää paremmin. 

Rating: 3 out of 5.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO

Kappaleet
  1. Promenade 1:30
  2. The Gnome 3:12
  3. Promenade 1:02
  4. The Old Castle 5:18
  5. Promenade 0:34
  6. Tuileries 0:55
  7. Bydlo 3:17
  8. Promenade 1:00
  9. Ballet of the Chicks in Their Shells 1:05
  10. The Two Jews 3:04
  11. Limoges / Catacombs 3:56
  12. Cum Mortuis in Lingua Mortua 2:06
  13. Baba Yaga (Hut on Fowls’ Legs )3:50
  14. Great Gate of Kiev 6:14
Tuottaja: Tomita
Levy-yhtiö: RCA

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: