Univers Zero on saman nimisen belgialaisen yhtyeen debyyttialbumi. Levy tunnetaan myös nimellä 1313.
Rumpali/säveltäjä Daniel Denis aloitti uransa Soft Machine – ja zeuhl-vaikutteista progressiivista rockia soittaneessa Arkhamissa. Denis ja Arkhamin urkuri Jean-Luc Manderlier saivat kutsun liittyä ranskalaiseen Magmaan, mutta Denisin aika yhtyeessä jäi vain muutamaan keikkaan sillä hän koki olevansa alikäytetty hänen tehtäväkseen jäädessä lähinnä tuurata rumpali Christian Vanderia silloin kun Magmaa johtava Vander tahtoi laulaa.
Denis palasi Belgiaan ja liittyi jazz-rockia soittavaan Necronomiconiin. Pikku hiljaa Denis otti yhtyeen haltuunsa ja musiikillinen suunta muuttui radikaalisti jazz-vaikutteiden jäädessä pois. Yhtyeen nimeksi vaihdettiin Univers Zero ja Amerikkalaisten vaikutteiden sijasta uudistunut bändi alkoi ammentamaan Eurooppalaisista perinteistä ja etenkin 1900-luvun alkupuolen taidemusiikista. Yhtyeen tärkempiä esikuvia olivat Igor Stravinskyn, Bela Bartokin ja Krzysztof Pendereckin kaltaiset innovatiivista ja haastavaa musiikkia luoneet säveltäjät.
Myös ranskalaisesta Art Zoydista tuli tärkeä kirittäjä Univers Zerolle kun yhtyeet huomasivat että molemmat bändit tekivät yllättävän saman tyyppistä musiikkia. Ja vain 30 kilometrin päässä toisistaan vaikka välissä olikin Ranskan ja Belgian raja. Yhtyeet tulivatkin jatkossa tekemään paljon yhteistyötä ja Denis mm. soittaa perkussioita/rumpuja useilla Art Zoydin myöhemmillä albumeilla.
Merkittävä tekijä Univers Zeron uuden soundin ja tyylin syntymisessä oli oboen soittaja Michel Berckmansin liittyminen bändiin. Berckmans otti yhtyeeseen liityttyään pääinstrumentikseen fagotin joka sopi täydellisesti yhtyeen visioon kamarimusiikin ja rockin yhdistelmästä. Berckmansista tuli Henry Cow’n Lindsay Cooperin ohella avantprogen toinen merkittävä pioneeri fagottin soittajana ja tärkeä inspiraatio monelle muulle soittajalle jotka myöhemmin yhdistelivät tätä omalaatuisen kuuloista matalaäänistä puupuhallinta rock-musiikkiin. Univers Zeron ohella Berckmansilla oli tärkeä rooli myös toisessa belgialaisessa kokeellista rock-musiikkia soittaneessa bändissä Aksak Maboulissa.
Univers Zeron debyyttilevy on lähes täysin akustinen. Pääosassa on usein nimenomaan Berckmansin fagotti, mutta viululla ja alttoviululla (Patrick Hanappier) ja urkuharmonilla (Emmanuel Nicaise) on myös merkittävät roolit. Jopa osa Christian Genetin basso-osuuksista on soitettu akustisella kontrabassolla.
Kamarimusiikkimaisuuteen yhdistyy kuitenkin myös rock-elementti ja tätä puolta sointiin tuo paitsi tietenkin Daniel Denisin rummut niin myös Roger Trigauxin sähkökitaranäppäilyt. Denisin rummut tosin kieltämättä soivat usein varsin orkestraalisesti mutta tarvittaessa jytisevät myös tyydyttävän tuhdisti. Trigauxin sähkökitaran rooli jää varsin pieneksi. Tämä taisi turhauttaa Trigauxia sillä hän jätti bändin seuraavan levyn jälkeen ja perusti vuonna 1979 oman merkittävän yhtyeensä Presentin joka tarjoilee raskaammin ja sähköisemmin soivan version Univers Zeron peruskonseptista.
Univers Zeron tyylin täydentää kamarmusiikki kohtaa rockin -konseptin lisäksi vielä kaksi keskeistä elementtiä. Yhtyeen musiikki on nimittäin a) hyvin monimutkaista b) erittäin synkkää.
Alusta alkaen yhtye kultivoi synkkää imagoa paitsi musiikkillisin keinoin niin myös pukeutumalla aina mustiin vaatteisiin ja suosimalla kappaleiden nimissä synkkiä teemoja. Jopa Univers Zeron keikkabussi oli pikimusta! Haastatteluissa kysyttäessä inspiraation lähteitä he saattoivat bändien sijasta luetella sarjamurhaajien nimiä. Ulospäin kaikki näytti hyvin synkältä, mutta ilmeisesti bändi veti homman pitkälti kieliposkessa vaikka bändin musiikki sinänsä erittäin vakavaa onkin.
Musiikin monimutkaisuutta taas kuvastaa hyvin levyn aloittava 15 minuuttinen Denisin sävellys”Ronde”. Itsepintaisesti nakuttavalla viulu-ostinatolla alkava kappale kuulostaa aluksi lähes hilpeältä fagottin tuuttailessa pehmeästi, mutta intensiteetti kasvaa nopeasti ja tunnelmat muuttuvat alati painajaismaisemmiksi. Denisin marssimainen rummutus potkii epäsäännöllisissä tahtilajeissa kulmikkaasti tempoilevaa kappaletta eteenpäin. Kappaleen rytmisyys tuo mieleen Stravinskyn ja riitasointuinen harmoniamaailma Bartokin ankarimmillaan. ”Ronden” alati muotoaan muuttava musiikki on paitsi haastavaa soitettavaa niin myös hyvin hyvin kaukana rockin tai edes progressiivisen rockin valtavirrasta.
Levyn toinen kohokohta on Trigauxin lähes 8 minuuttinen sävellys ”Docteur Petiot” (Marcel Petiot oli ranskalainen lääkäri ja sarjamurhaaja joka tappoi 1900-luvun alkupuolella 60 ihmistä). ”Docteur Petiot” edustaa levyn vauhdikkainta osastoa. Se on myös levyn kappaleita eniten ”tavallista” progressiivista rockia muistuttavaa ja tuo mieleen King Crimsonin Larks’ Tongues In Aspic -ajan musiikin. Ehkä hieman yllättäen Trigaux ei ota tässäkään kappaleessa isoa roolia kitaristina vaan solistisessa pääosassa on viiltävästi soiva viulu. Tosin kuten kautta levyn myös ”Docteur Petiotissa” todellisessa pääroolissa on bändin tiukka yhteissoitto joka kuulostaa hyvin tarkasti sävelletyltä ja mietityltä.
Myös Trigauxin toinen sävellys ”Malaise” , joka on ”Doctor Petiotia” leikkisämpi tapaus, tuo King Crimsonin mieleen, mutta toisaalta sen akustinen sointi ja erityisesti fagotin iso rooli erottaa sitä soinnilisesti selkeästi kuuluisammasta virkaveljestään. ”Malaisen” keskivaiheilla kuullaan upea rytminen osuus jossa Denis soittaa rumpusettiään kuin orkesterin perkussionisti patarumpujaan. Koko levy onkin täynnä todella omaperäistä ja innovatiivista rumpalointia joka kuitenkin aina tukee sävellyksiä eikä ole ikinä itsetarkoituksellista briljeeraamista. Denis oli jo tässä vaiheeessa uraansa yksi genren mestarirumpaleista.
Univers Zeron debyytti julkaistiin alunperin vain 500 vinyylin omakustanteena joten kyse oli todellakin marginaalimusiikin marginaalista. Levy-yhtiö Atem kuitenkin julkaisi levystä pian hieman laajemman painoksen ja Univers Zero liittyi vuonna 1978 osaksi Henry Cow’n perustamaa Rock In Opposition -liikettä jonka myötä bändi sai huomiota Englannissa ja myös laajemmin Euroopassa. Pikku hiljaa Univers Zerosta kasvoi avantprogen yksi merkittävimmistä nimistä Henry Cow’n, Magman, Art Zoydin rinnalle. Erityisesti 80-luvulla Henry Cow’n ja Magman ollessa poissa pelistä nimenomaan Univers Zero ja Trigauxin Present pitivät äärimonimutkaisen modernista taidemusiikista ammentavan avantprogen liekkiä yllä.
Univers Zero pystyi vielä huimempiin suorituksiin tulevilla levyillään, mutta jo tämä debyytti on erittäin vahva ja omalaatuinen albumi joka on ollut tärkeä suunnannäyttäjä kamarirockilla ja erityisesti belgialaiselle avantproge-skenelle.
(Levyn 2008 Cuneiformin julkaisemalla uusintajulkaisulla on mukana Denisin 28 minuuttinen vuonna 1979 livenä äänitetty eeppinen sävellys ”La Faulx” joka sisältää basisti Guy Segersin demonisia vokaaleja ja hieman enemmän Magma-vaikutteita kuin Univers Zerolta on yleensä tottunut kuulemaan. Todella kiinnostava versio kappaleesta joka äänitettiin lopulta yhtyeen seuraavalle studiolevylle Hérésie.)
Parhaat biisit: ”Ronde”, ”Docteur Petiot”, ”Malaise”
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet
- ”Ronde” (Daniel Denis) 15:13
- ”Carabosse” (Daniel Denis) 3:46
- ”Docteur Petiot” (Roger Trigaux) 7:45
- ”Malaise” (Roger Trigaux) 7:58
- ”Complainte” (Daniel Denis) 3:27
Muusikot
Michel Berckmans: fagotti Daniel Denis: rummut, perkussiot Patrick Hanappier: viulu, altoviulu, Roger Trigaux: kitara Emmanuel Nicaise: urkuharmooni, spinetti Christian Genet: bassokitara, kontrabasso Marcel Dufrane: viulu
Tuottaja: Univers Zero
Levy-yhtiö: Atem
Pienemmät Purot 
Vastaa